maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluntoivotukset kaikille!

 
 



”Täten julistetaan kaikille eläimille; metsän eläimille, koti- ja karjaeläimille, taivaan linnuille, jyrsijöille, pikkueläimille ja lemmikkieläimille, joulurauha. Ja älköön kukaan tulko mistään syystä tämän eläinten joulurauhan rikkojaksi. Sillä se, joka tämän eläinten joulurauhan rikkoo ja eläinten joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät. Joulurauhaa teille kaikille."

Suuret kiitokset menneestä vuodesta ihanille sijoituskodeille!

Rauhallista ja Rentouttavaa Joulunaikaa ja Onnea Uuteen Vuoteen 2013!

Saija

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Nakkilan näyttely 8.12.2012

Vuoden viimeisestä näyttelystä rustaaminen jäi nyt sitten näin joulun alle. Kyse ei ole ollut saamattomuudesta, vaan en ole saanut kuvia pois kännykästä. Nyt mutkien kautta sain ne koneelleni, joten pääsin tästäkin näyttelystä vähän rustaamaan.

Matkaan lähdimme kolmeen pekkaan, minä, Janina ja Sari. Minä ja Sari arvostelimme virallisia rottia, minulle rexit, katselmus ja koe stantut, Sarilla sileät. Janina taas arvosteli pet rottia. Eli autollinen tuomareita ja näyttelyyn matkaavia rottia. Sopivasti näyttelyksi tuli myös melkoinen pakkasilma. Tellu oli tuonut edellisenä iltana pari rottaansa minulle ja olin hakenut myös Leenalta sijottinaaras russian silver agoutin luokseni. Aamu ei ollutkaan niin kylmä mitä edeltävät päivät, onneksi. Rahtasin aamutuimaan autoon omat, Tellun ja sijottirotat. Ajoin sovitulle huoltoasemalle, josta Janina nappasi minut kyytiinsä. Myös Tiina toi pari sijoituseläintään mukaamme. Matka sujui nopeasti höpistessä ja uusi näyttelypaikka oli todella lämmin, sitä alkuun kun mietimme miten lämmitys pelaa.

Elina oli suostunut sihteerikseni ja arvostelu sujuikin suhteellisen nopeasti, meidät kaksi tuntien siinä olisi voinut vierähtää paljon kauemminkin aikaa :D Olin niin tyytyväinen rexeihin. Niitä ei ollut minulle montaa ilmoitettu, joko ihmiset olivat jo lomatunnelmissa ja pikkujouluissa, tai sitten ovat tulleet järkiinsä ja eivät ilmoita ja turhaan pistä rahojaan, että ilmoittavat minulle niitä melkein rexejä. Minulle rex luokka on turkkiluokka, joten rotan kihara on se ensisijainen asia. Jos kiharaa ei ole, on aivan sama onko eläin tyypiltään huippu tai väriltään erinomainen. Itse annan mieluummin anteeksi näissä kahdessa, jos turkki on erinomainen. Kuten sanottu rexejä oli ilmoitettu minulle vain noin 25, mutta määrällä ei niin väliä jos laatu on tätä luokkaa :D

Voittajan valinta ei ollut vaikea. Se oli upea rex sienna uros. Toivottavasti Kesyrottayhdistys ottaisi mukaan kuvausvälineet ensi kerralla näyttelyyn ja ikuistaisi näitä upeita eläimiä standardiin. Varsinkin tämä ykkönen olisi hyvä löytyä standardimme kuvista!



ROP 1 rex sienna uros

Toiseksi tullut olikin sitten naaras. Naarailla harvemmin turkki yltää urosten tasolle, mutta tämä naaras oli aivan upea turkiltaan ja oli vielä vanha naaras.


ROP 2 rex buff naaras

Agouteja löytyy yleensä aina ROPeista. Välillä se on tuntunut hieman tylsältäkin ja tuntuu, että tuomarit helposti valitsevat niitä varmoina tapauksina roppeihin. Rexeissä on vain jo vuosia ollut niin, että agoutit ovat yleensä niitä upeita rex eläimiä. Tällä kertaa niitä löytyi ropeista kaksi.

ROP 3 rex agouti uros

ROP 4 rex agouti uros
 Kolmen viimeisen kanssa en ollut läheskään niin varma, kuin ykkösen ja kakkosen. Nämä kolme viimeistä olisivat ehkä voineet olla jossain toisessakin järjestyksessä, mutta nyt ne menivät näin. Valitettavasti kuvissa käytetty salamaa, joten värit ovat hiukan hailukoita eikä upeat rexauksetkaan tule niin hyvin esiin kuin livenä.

ROP 5 rex topaz uros

Paras juniori oli rex buff uros. Nuorten eli junioreiden luokka on usein heikko, koska niiden kiharat ovat usein vielä täysin kesken kehityksen. Tämä pikkuinen uros oli turkiltaan kuitenkin jo erittäin hyvä ikäisekseen.


Paras juniori rex buff uros

Paras juniori kaverinsa kanssa

Jaoin kaikille ROP 1-5 ja Parhaalle juniorille kaksi tähteä. Lisäksi lahjoitin pari irtotähteä. Eli yhteensä kahdeksan eläintä sai tähtiä. Aikamoinen suhde eläinten määrään verrattuna. Se kertoo jo mielestäni näyttelyssä nähtyjen eläinten tasosta. Tässä kuva vielä roppien ulkopuolelle jääneistä kahdesta uroksesta, jotka siis saivat kuitenkin yhdet tähdet per nenä.

rex chocolate uros

rex mink badger uros
Tämä vuoden viimeinen näyttely oli suhteellisen pieni, monta tuttua naamaa puuttui paikalta. Joka tapauksessa tunnelma oli upea ja oli kiva ehtiä juttelemaankin immeisten kanssa. Tässä muutama kuva näyttelyn lomasta :D


Pet tuomari Riitta apujoukkoineen

Sarit <3

Janina apujoukkoineen

Omat rottani eivät saaneet mitään ihmeellistä. Nyt sitten vaan rekisteröimään vuoden viimeisissä näyttelyissä laatupalkinnon saaneita. Paluumatka sujui nopeasti eikä nähty peurojakaan kuten menomatkalla.

Turussa huoltoasemalla odottikin sitten jäätynyt auto. Lasit olivat niin jäässä, että minulla meni pitkän aikaa ennen kuin pääsin lähtemään. Ensin palautin Tiinalle hänen sijoitusrottansa, sitten tiputin Leenan sijottitytön ja lopuksi vielä kuskasin Tellun rotat hänelle. Meni aika kauan ennen kuin lopulta sitten kuitenkin olin kotona. Onneksi minulla oli kassissa tuliaiset Elinalta, valkosuklaarotat, se pelästi hieman paluumatkan pituutta :D

Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja uudet näyttelyt. Startataan Perttulasta tammikuussa. Nähdään taas näyttelyissä!

torstai 22. marraskuuta 2012

Rottakakkua, sukkaa, akuja ja siivousta

Taas tulee kirjoitus melkein viikon myöhässä. Ei vaan aika riitä, pitäisi olla enemmän tunteja päivässä tai sitten lopettaa nukkuminen, sekin vähä mitä nykyään ehtii nukkumaan.
Teemun kanssa tänään kirjoiteltiin siitä, että ihmisillä on täysin puhti poissa, harmaa ilma vaikuttaa meihin yleensä niin. Tosin meikäläisellä ei ole ollut varaa menettää energiaa, sen verran paljon on ollut menoja ja tekemistä. Rapinakin on aloitettu, mutta jos aikoinaan olisin saanut materiaalia dead lineen mennessä, olisi sekin varmasti ollut jo valmis, mutta nyt sekin seisoo taas pari päivää. Ensi sunnuntaille olin ajatellut oikeasti vapaapäivää, mutta turha luulo, päivä kuluu Rapinaa väsäillessä. Onneksi olen saanut lehdelle jatkajan, vaikka apuna artikkelien metsästyksessä olen luvannutkin olla edelleen.

Juu mutta tosiaan viime lauantaina, kuinkas ollakaan, olin taas matkalla Helsinkiin Pukinmäkeen. Tällä kertaa emme olleet Tiinan kanssa menossa näyttelyyn vaan ihan vaan Ilvekselle synttäreitä viettämään.

Kaikkien herkkujen jälkeen pöytään tuotiin synttärikakku a la Ellu. Eli tietenkin sinisävyinen kuorrutus, johon sankari itse oli valanut valkosuklaasta ihanat rotat. Minä ryöstin russian buff suklaarotan kera täytekakkusiivun, ja kyllä oli hyvää. No joo annoin Tiinalle rotastani hännän ja pään, ne kun olivat vähän luisia...

Nami nami
Ilta meni nopeasti... mutta hei ootteko koskaan olleet syntymäpäivillä, missä muutkin saavat lahjoja kuin itse synttärisankari. No minulle tämä oli ensimmäinen kerta :D Sain sankarilta itseltään pinkkimustat sukat, jotkut ne vaan osaa!

Kadehtikaa vaan ystävät hyvät :D
Roosalla syntyi Mc-poikue, josta minulle ja Lefulle tuli kaksi typystä. Roosa oli kuskannut tyttelit Elinalla etukäteen, joten sainkin helposti napattua ne paluumatkalle kotiturkusseen mukaan.

Lefun käkkärä

Zaya's McNuggets alias Nugetti

Apuva mulla on aku, agoutirääpäle...
Puolen yön jälkeen oltiin vasta kotona ja se vaikuttikin siihen, ettei sunnuntaina noustu kovin aikaisin eikä käyntiin pääaseminenkään käynyt kovin helposti. Pakko se oli kuiteskin pari linnaa siivota ja yhdistää uudet tytöt laumaan. Helpostihan ne akut sinne uppoivat!

Kahden linnan siivoamiseen menee koko päivä...
Akukuvat otti Roosa Peltola, kiitos!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

SKeY:n Juhlanäyttely 10-11.11.2012, Hki Messukeskus

Juu kyllä tulee taas jäljessä nämä minun kirjoitukseni, mutta oikeesti miten ihmisillä on aikaa kirjoittaa blogikirjoituksiaan jatkuvasti ja niin että ne ovat vielä ajankohtaisiakin. Minä en pysty.

No ei tästä reissusta sen enempää. Matkaan lähdimme minä, Tellu ja Janina. Ja suunnistimme paikan päälle vain virallisten luokkien päivänä eli lauantaina. Hullujen hommaa tuo kaksipäiväinen näyttely, tosin minä taidan olla jo fossiili eli eihän se nyt ole ihmekään, että jo yhdestä päivästä selviäminen kunnollisesti vie pari päivää.

Janinan ensimmäinen suuri rottanäyttely, mutta kyllä hän siellä meni tottuneen tavoin. Auttoi meitä vanhoja kassien kannossakin ja minua numerolappujen laitossa. Kävimme Janinan kanssa myös kiertelemässä messuja, siellähän olis taas vaikka mitä nähtävää.

Lemmikkimessut http://www.lemmikkimessut.com/

Tipui, tipui, kanaviilokkii...

Ihana alpakka




Nyt sitten vois kirjotella tänne arvostelutkin, kun kerrankin nekin löytyi kassista kaikki. Ja näin Eevakin saa luettelua poitsujen arvostelut :D

Zaya's Jepulis, rex russian buff uros, 10,5kk

Elina Pettersson: Hyvä koko, tyyppi. Ok pää. Hyvät silmät. Ok korvat. Ok perusväri, takapuolesta ruostunut. Toinen silmä hieman vaaleampi. Paikoin ok kihara, toivoisin lisää voimakkuutta ja kiharaa hartioille. Varautunut. Hännässä jäykkä kohta jota aristaa hieman.
L1 + 1

Nicola Broadbridge: Good head, eye & ear. Really nice type. Very chunky. Nice tail. Good colour. Good gurl.
L1 + 1

Peppu sai Nicolalta kaksi tähteä ja valmistui näin FinChampioniksi :D

Zaya's Uno Turhapuro, sk russian agouti uros, 2,5kk

Nanna Tikkanen: Ok koko. Pitkä tyyppi. Vauvamainen pää. Hyvät silmät. Alas asettuneet korvat. Ok tassut. Perusväri vielä kesken & tikkaus todella epätasainen. Tarvitsee aikaa.
-

Estelle Sandford: Hamster head. G. eyes, f. ears. Slight lightweight, lacks muscle tone. Square tail. G feet + under. Top colour patchy + too silv.
L2

Ei muuta Eeva ku lihasta luitten päälle :D

Zaya's Gulnar Irontoe, sk black eyed siamese seal point uros, 14,5kk Estelle Sandford: Nice head + eye. Slightly hat eared. F. body, lacks muscletone. Nice tail. White toes. Belly colour fair. Lovely dark points. G. shading. Overall colour too dark (basic colour). Nice studbuck.

L1 + 1 

Eeva, naisia siis tulossa kylään! :D

Zaya's Homerpalooza, sk russian agouti naaras, 8kk

Estelle Sandford: F. head, nice eyes. Slightly hat ears. F. body, lacks muscletone. Nice tail. G. belly. Top colour fair but slightly patchy. Overtrimmed toenail.
L2

Juu en oo leikannu Anna sun sijottinaaraan varvasta poikki, naapurihäkin neiti trimmas kun mamma karkas niitä kiusaamaan :D

Nanna Tikkanen: Erinom. tyyppi, koko, hyvä häntä, pää, silmät ja korvat, hyvää perusväriä. Tikkaus kasaantunut keskiselkään, vatsa rusehtaa. Luokan kaunein tyyppi.
L2

Noni emmä Nannan kaa nyt ihan eri mieltä näistä tyypeistä oo, mustakin sijottityttö on kaunis naaras :D

Zaya’s Tupenrapinat, rex russian buff naaras, 3,5kk

Elina Pettersson: Kiva tyyppi. Kiilamainen pää. Kiva perusväri. Hyvä rexaus, häntä. Lupaava junnu.
L1 + 1

Nicola Broadbridge: Good colour. Good type. Very good curl for doe. Good head & eye.
L1 + 1

Tähtiä tuli molemmilta tuomareilta, en muista kuinka monta, mutta mukavahan tuo että voitti veljensä :D

FinCh Zaya's D'oh-in in the Wind, sk russian buff naaras, 13,5kk

Nanna Tikkanen: Lyhyt tyyppi, pyylevä malli. Hyvä häntä, silmät. Alasasettuneet korvat. Perusväri etuosasta hyvä, takaosasta kellertää. Hieman porkkanamainen pää.
L2

Estelle Sandford: Nice head + eye. Nice ears. G. body. Nice tail. G. feet. Thin belly fur. Very soft coat. Coat colour fair but rusting over rump. Nice for age.
L1 + 3

Tämä taitaa olla mummon viimeinen näyttely, josko sen vielä Nakkilaan ilmoittaisi, on se kuitekin hyväkuntoinen, pitäiskö oikeen pettiin tähdätä :D

Zaya's Rimppakinttu, sk russian buff naaras, 5,5kk

Nanna Tikkanen: Hyvä koko, tyyppi, massa, pää, korvat, häntä. Kauniit silmät. Tasainen tummahko perusväri. Oikein kaunis.
L1 + 1

Estelle Sandford: Very soft coat. Nice head + eye, nice ears. G. body. Nice tail. Nice feet. G. under, coat colour nice + even + good cond. Slightly stained.
L1 + 1

Rimppakinttu, Doran tytär, sai kanssa kummaltakin tuomarilta tähtiä, ja valmistui FinChampioniksi <3

Ja lopuksi vielä Janinalle onnittelut ensimmäisen essexin valmistumisesta FinChampioniksi!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Liedon näyttely 3.11.2012

Vähän tulee jäljessä nämä minun kirjoitukseni kun Liedon näyttelyn jälkeen on osallistuttu jo toiseenkin näyttelyyn Helsingissä. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

LSKGY:n Liedon näyttelyssä pet luokkia arvostelivat Elina ja Tellu, vähän vaihtelua ainakin sille, että Janina-raukka on joutunut niiiiin paljon viime aikoina arvostelemaan :)

Ennen näyttelyä muutama ihminen sitten puhalsikin yhteen hiileen saadakseen vuoden viimeisen LSKGY:n näyttelyn järjestettyä. Minun ei tällä kertaa tarvinnut kuin kirjoitella virallisten luokkien numerolaput ja käydä noutamassa virallisten luokkien ruotsalaiset tuomarit Gail Adam ja Theres Granath aamulla satamasta. Olin tietenkin varannut heidät jo etukäteen kuukausia sitten. Theres arvosteli ensimmäistä kertaa Suomessa rex rottia ja minä toimin hänen sihteerinään. Suht hyvinhän se meni vaikkei kummatkaan olla englanninkielen maistereita ja alan sanasto olikin välillä pikkaisen hukassa, mutta parhaamme tehtiin! Theres ei ole tottunut siihen, että rexejä trimmataan näyttelyyn, Ruotsissa kun tätä ei harrasteta. Jo heti alkuun hän jo autossa kertoikin, ettei tule hyväksymään kaljuja länttejä rexeillä. No eihän niillä kuulukaan olla kaljuja kohtia trimmauksen takia, mutta kuten kaikki rex rottien omistajat tietävät, rakkaat kikkuramme vain iän myötä kaljuuntuvat, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Gail tosiaan arvosteli sileitä tuplamäärän verrattuna Theresiin, no hän onkin jo vanha tekijä Suomen näyttelyrintamalla. Gail arvosteli siis sileät ja Sarian toimi sihteerinä, kuten kaikissa näyttelyissä, on se vaan mahtava immeinen. Taisi jopa käydä niin, että heidän pöytänsä oli valmis meitä nopeammin. Tosin meillä oli iki-ihanat koestanttuluokat eli headache classes eli päänsärkyluokat. Katselmusluokat tungettiinkin sitten Gailille.

Sileissä ei omille rotille tullut mitään, mutta kunniaa tuli kasvatillemme ja Paulalla sijoituksessa olevalle besrbp ukkelille, joka oli sileitten ROP2, jos nyt en ihan väärin muista. Sai vielä tähdetkin ja samalla valmistui FinChampioniksi. Onnea Paulalle ja Zaya’s Healing Touchille! Lisäksi näyttelyssä valmistui FinChampioniksi myös Luukkasten perheen russian buff kasvattini Zaya’s Lisa On Ice, onnea heillekin!

Omista rotistani ilahdutti Pepun (Zaya’s Jepulis) ROP2 tila rexeissä. Samalla sekin sai itselleen tittelin FinCh!
Päivä meni nopeasti tosiaan sihteeröidessä ja päivän päätteeksi kuskasin vielä tuomarit satamaan ja sijotusrotat kotiinsa. Heti viikon päästä Liedosta seuraava näyttely, pääasia ettei siihen tarvitse kuurata niin paljon...

Kuvista kiitos kuuluu kuvaajalle eli Ilvekselle :)


Siinä me sönkötetään enkkua :)

Paikan päältä löytyi ahkeria tyttöjä!
Ja vieläkin ahkerampia varttuneita naisia!

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Syyskokouksia ja muita kiireitä

Enpä ole tännekään ehtinyt kirjoitella aikoihin... Päivät menee niin nopeasti ja lokakuu on ollut monella tapaa todella kiireinen.

Syyskokouksia on peräti ollut kaksi, SKeY:n Helsingissä ja LSKGY:n täällä Turussa, kumpaankin tuli osallistuttua. Helsingin kokoukseen lähdimme kolmeen pekkaan, minä, Janina ja Tellu. Tällä kertaa ajeltiin paikan päälle Janinan auton sijasta meidän autolla. Ja hyvin se homma sujuikin vaikka ei taas vähään aikaan ollut noita manuaalivaihteita tullut käytettyä.
SKeY:ltä tuli hommaa taas meikäläisellekin. Koulutusvastaavana, poikasvälityksessa ja lomakevastaavana tulee siis vielä ensi vuosi toimittua. Ne hommat kuuluvat minulle tänäkin vuonna, joten ainoa josta pääsin "eroon" oli rekisteröinti. Mahtavaa, että Tiina suostui hommaan!
LSKGY:n kokous pidettiin Wiklundin kahviossa, tosin siellä ei jäsenistöä ollut läheskään niin paljon kuin Helsingissä. Kyllä sinne toivottaisiin enempikin ihmisiä ja turhaan tarvitsee pelätä, että hommiin joutuisi, ei siellä nytkään kaikki hommiin "joutuneet".
LSKGY on minulle sellainen oma "lapsi". Olen sitä ollut aikoinaan perustamassa. Olen nähnyt sen melkein kaatuvan ja nostanut sen ystävieni avulla takaisin pystyyn. Yhdistys loistaakin nykyään erityisesti näyttelyrintamalla eikä Rapina-jäsenlehtikään mikään huono ole, kiitos hyvien kääntäjien ja kirjoittajien.

Viimeinen viikko on myös ollut poikasten luovutusta. Se kun on varsinainen show, että saa kaikki muutkin menot suunniteltua niin ettei tarvitsisi kahdessa paikassa olla yhtäaikaa.

Meillä kotona mammailee tällä hetkellä yksi naaras, Annan sijottinaaras russian agouti. Vauvat ovat jo 3,5 viikkoisia nappisilmiä, vapaana siitä poikueesta on enää kaksi suloista poikaa. Kyselyt vaan minulle jos kiinnostaa saija@zayasrats.com


Helsingissä on Roosalla myös syntynyt lainanaaraalla Zaya's-poikue, sielläkin olisi vapaana vielä kaksi rex black poikaa ja ehkä pari agouti tyttöä. Näistäkin voi minulta kysyä.

Roosan ottama kuva rääpäleistä :D

Ja viimeisena mutta ei vähäisempänä, simskumammanikin on vihdoin paksuna eli räjähtäminen tapahtuu näillä minuuteilla :D

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Quid Pro Quo

Rakas rottani Piru (Quid Pro Quo) nukkui pois sylissäni viime torstaina klo 23. Sain Pirun vuosi sitten kesällä ja tämä ihana erikoinen tyttö vei heti sydämemme. Piru oli luonteeltaan lempeä ja outolintukin. Sillä oli vanhempana tapana etsiä sopiva paikka reiteni vierestä soffalla ja makasi siinä tyytyväisenä silitellessäni sitä. Aina silloin tällöin sen häntä vispasi puolelta toiselle, tiedä sitten mitä Pirun mielessä kulki :D Jos ei omistajalta saanut tarpeeksi hellyyttä, se kapusi rinnan päälle makaamaan, tapitti silmillään suoraan silmiini ja ja jos ei tälläkään tavalla huomiota saanut, piti varovasti omistajaakin näykkiä. Muut rotat piti myös tyrmätä pois lähettyviltä, Pirun piti olla se, joka huomion sai täysin itselleen. Tästä huolimatta Piru oli erinomainen johtaja laumassa.
Viimeiset kaksi viikkoa Piru oli kärttyinen laumatovereilleen ja ihmettelinkin sitä, koska tämä ei ollut yhtään pirumaista. Torstai-iltana sitten yhtäkkiä soffalla istuessani, rottahuoneesta kuului omituista ääntä. Aivan kuin jollain olisi ollut hikka, mutta ääni ei ollut hikkamainen vaan korkeampi ja samalla rohisevampi. Vaikea selittää, koska en ollut tuollaista koskaan edes kuullut. Sen kuitenkin samantien tajusin, että ääni ei ollut normaalia. Huoneeseen päästyäni totesin heti, että ääni tulee Pirun häkistä. Ensin luulin, että jompikumpi simskutytöistä pitää tuota omituista ääntä, mutta häkin luokse päästyäni näin Pirun. Piru makasi yhdessä häkkitelineessä ja pää oli ulkona. Näin heti, ettei silmät liiku vaan ne olivat lasittuneet. Kaivoin Pirun syliini ja siinä se otti viimeiset henkäyksensä. Aivan liian nuorena lähti tämä suuri persoona :(
Kiitokset Sinille, Elinalle ja Meijulle ihanasta rottanaaraasta, en tule Pirua koskaan unohtamaan!



Quid Pro Quo
28.6.2011-4.10.2012
Piru kesällä 2012

perjantai 28. syyskuuta 2012

All For Love


Alli muutti Hollannista Suomeen viime keväänä. Ystäväni Tiina keksi tytön nimeksi All For Love ja siitä muodostui myöhemmin sijoituskodin keksimänä lempinimi Alli. Alli tuli Hollannista toisen naaraan kanssa ja ensimmäiset kaksi kuukautta ne viettivät rotattomassa karenteenikodissa. Vihdoin kesäkuussa ne sitten palautuivat karanteenista ja muuttivat pysyvään sijoituskotiin Leenalle tänne Turkuun.
 
Tämmönen rääpäle sieltä tuli. Alli huhtikuusa.
 
Alli kasvoi kesän ajan Leenalla ja elokuussa tuli aika miettiä poikueen teettämistä. Olin jo alustavasti valinnut tulevaksi sulhoksi Tiinalla sijoituksessa olevan blue agouti uroksen, Zaya’s Blue Planetin. Elokuussa sitten russian silver tyttö Alli kuskattiin Tiinan luokse astutukseen. Alkuun Alli oli Tiinan luona vähän hämillään ja epäluuloinenkin. Astutus kuitenkin tapahtui melko pian ja sitten rupesimme odottelemaan mahan paisumista.
Alli kesällä Leenan kuvaamana.

Blue Planet hoitikin homman kotiin ensimmäisellä astutuskerralla. Alli synnytti rääpäleensä 12.9. ja tällä kertaa hollantilaisen tuonnin kanssa synnytys hoituikin erinomaisesti! Kävin katsomassa emoa ja poikasia ensimmäisen kerran Tiinalla saman viikon sunnuntaina.  Mamma oli ensimmäosen viikon hiukan hermostunut, mikä normaaliakin vieraassa paikassa. Olimme sopineet Leenan kanssa, että Alli poikasineen siirretään heti poikasten täytettyä kaksi viikkoa Leenalle. Näin emo pääsee omaan kotiinsa rauhoittumaan. No kyllä se Allikin sitten Tiinalla lopulta rauhoittui, huomasi varmasti, ettei mitään hätää ole.

4päiväsenä.

9päiväsenä.


Tämän viikon tiistaina kuskasin sitten Allin ja vauvat Tiinalta Leenalle. Olin vienyt jo edeltävänä viikkona Leenalle valmiiksi häkin, joten sekin odotti tulevaa kompaniaa valmiina. Alli otti muuton todella rennosti. Tietty mamma huomasi, että kotona ollaan. Siellä Alli kasvattaa sitten 7 kaunista kääpiötään viisiviikkoiseksi. Kääpiöt ovat väreiltään russian silver agouteja ja yksi russian blue agouti. Yllätyksenä poikueeseen syntyi myös yksi fuzz, ensimmäinen laatuaan Zaya's-rottalassa. Tällainen mutaatio ei ollut toivottu, mutta tietenkin toivomme härpäkelapselle kunnon elämän ja hyvän kodin ja se onkin jo löydetty. Myös kaikki muut lapset on jo alustavasti varattu!
Lisää vauvakuvia päivitetään tänne!

lauantai 15. syyskuuta 2012

Ruotsin näyttely 8.9.2012

 
Heja Sverige! Tällä hihkaisulla pakkasimme viime viikon perjantaina kimpsumme ja kampsumme ja treffasimme Turun satamassa. Saimme kutsun siis tulla arvostelmaan rottasia Ruotsin maalle, ja jaa-vastauksen annoimme sitten lopulta minä, Janina ja Sari.
Saimme myös puhuttua matkalle auton mukaan niin ei tarvinnut sitä kaikkea säätöä
ihmetellä siellä Ruotsin päässä. Satamassa sain Janinalta ihanan syntymäpäivälahjan: rotille "uuden" riipparin ja kaksi boxityynyä. "Uusi" hipsuissa sen takia, että rippari + tyynyt on tehny niin uudesta kuin vanhasta. Ne on tehty vanhasta mustavalkoisesta skottiruutuhameestani ja uutta niissä on musta karvakangas. Ihan ovat minun näköiseni ja näin ollen myös rotille juuri sopivat <3


Olimme kaikki aivan väsyneitä jo päästessämme laivaan, minä ja Sari edelleen flunssan kourissa, joten nukkumatti saapui hyttiimme jo yhdentoista maissa. Unen tuloa odottelua ja jatkuvaa heräämistä olikin sitten koko yö. Nuorisojoukko piti kovaa meteliä läheisessä hytissään ja laivan käytävällä aina siihen asti kun saavuimme Ruotsin puolelle. Silmät ristissä siinä sitten kolmikko laittoi maalia naamaansa ja lähti autolle odottamaan laivasta ulospääsyä. Helpommin sanottu kuin tehty. Jostain syystä Ruotsin päässä kesti laivalta ja satama-alueelta pääsy älyttömän kauan. Lopulta, kun pääsimme pois satama-alueelta, minuun iski kauhea matkapahoinvointi. Yritä siinä sitten pitää oksennusta sisällä ja lukea navigaattoria samaan aikaan, ei mikään helppo homma :D Pitkään aikaan ei olekaan pahoinvointia ilmennyt matkalla, viimeksi taisi olla puolitoista vuotta sitten bussissa Tallinnan menomatkalla Turusta Helsinkiin. Joka tapauksessa huono olo meni kymmenessä minuutissa ohi, thank god!

Olimme paikan päällä jo kahdeksan maissa ja ruotsalaisia kanssaharrastajia ei näkynyt vielä missään. Siinä sitten otimme pienet torkut autossa. Lopulta alkoi porukkaa laahautua paikalle, Janina pirteänä tyttönä lähti sisään moikkaamaan muita paikan päälle saapuneita suomalaisia rottailijoita. Me Sarin kanssa jäimme vielä hetkeksi autoon lepäämään. Lopulta sitten mekin laahauduimme näyttelypaikalle siinä toivossa, että saisimme kahvia, mutta kaikki oli vielä alkutekijöissään. Ruotsissa järjestetään eläintentarkastus mikä vie ihan älyttömästi aikaa. Sinänsä hyvä homma, mutta olen huomannut, että tuokaan tyyli ei aina ole varma, aina niitä hylkäyksiä ilmenee vielä näyttelypöydällä. Aikoinaan Suomessa oli myös eläintentarkastus, mutta siitä luovuttiin lähinnä ajan säästämisen takia. Olimme niin toivoneet, että olisimme päässeet aloittamaan arvostelun ajoissa heti klo 10, mutta turha luulo, aloittaminen viivästyi tunnin. Tämä on harmittavaa siksi, että kauhealla kiireellä on aina tylsä arvostella ja viat menevät helpommin läpi sormien eikä ehdi ”tutustua” jokaiseen eläimeen muutenkaan tarpeeksi.

Eläimet odottavat eläintentarkasutukseen. Potkun kärryt :D

Jono kasvoi ja kasvoi....

Sari arvosteli näyttelyssä viralliset luokat ja me Janinan kanssa pet luokkia. Ruotsin näyttelyissä suurin ero suomalaisiin on, että heillä myös dumborotat saavat osallistua. Tämä tietenkin aiheuttaa aina päänvaivaa meikäläisessä, kun en ole oikein sinut ollut koskaan dumbojen kanssa. Henkilökohtaisesti pidän mieluummin normikorvaisista rotista, mutta tietenkin maassa maan tavalla ja korvat pitää unohtaa, oli ne sitten siellä missä kotona olevillakin rotilla on tai jossain ihan muualla :D Tuohon näyttelyyn asti en muista, että olisin palkinnut vielä kertaakaan dumborottaa.

Toinen suuri ero on, että omistajat vievät itse eläimensä näyttelypöydälle.

Päivä kului todella nopeasti ja arvostelu myös aika liukuhihnalla välillä. Itse arvostelin avoimet urokset ja naaraat. Taso ei ollut päätähuimaava, valitettavan usealla uroksella oli haavoja selässä ja muuallakin. Naaraat olivatkin sitten tasaisempia. Tosin ne helmet erottuivat juuri uroksissa. Sekä naaraissa että uroksissa valittiin neljä parasta. Samaan tapaan teki myös Janina, joka arvosteli samat eläimet kuin minäkin. Junioreilla oli ruotsalaiset tuomarit. Eli pet luokissa oli tuplaluokat. Neljä parasta olikin suht helppo valita. Tuomarin suosikiksi valitsin dumbo sk black eyed marten uroksen, joka oli ihana. Tahtoo black eyed marteneita <3

Valitettavasti tämä kuva ei tuo esille kuinka kaunis poika oikeasti oli <3
Ruokatauon aikana koko sali tyhjeni, ja kun palasimme takaisin, oli paikalliset poliisit kameran kanssa kuvaamassa rottia. Huvittava näky, kun ne kuvailivat rottia ja lähettivät kuvia facebookkiin. Oli siinä naurussa pitelemistä ja kamera tietty esiin ja tämäkin tilanne oli ikuistettava :D Koskahan Suomen poliisi ymmärtää tulla rottanäyttelyihin tutustumaan. On niissä vaan nyt sen vertaa mielenkiintoista, että ei kannata ajaa maijalla ohi!

Ruotsin poliisilla ei taida olla paljon hommia :D

Arvostelua ja palkintojenjakoa...

Kun sitten olin arvostellut kaikki, valinnut parhaat neljä sekä avoimista naaraista että uroksista, minun piti välita kumpi oli parempi, voittanut naaras vai uros. No uros oli kyllä ihan kymppi pet-rotta, joten se sitten seuraavaan pisteeseen kilpailemaan. Johanna Ivarsson arvosteli pet juniorit ja hänen paras juniorinsa kilpailu siis minun voittajaani vastaan. Ja minun voitti! Näyttelyssä kaksi siis arvosteli Janina avoimia ja junioreita Tina Holmstedt. Janinan paras uros meni heiltä jatkoon ja kuinka ollakaan kyseinen uros oli sama kuin minulla voittamani uros, joten lopulta siitä tuli sitten Best Best in Show vai miten se nyt menikään. Niin ja kaiken huipuksi, tämä uros oli dumbo. Alla kuva (valitettavasti tosella huono) herrasta, joka oli todella puhdas, terve, leppoisa tyyppi.


Joker, dumbo sk black variegated downunder, omistaja Victoria Widerkrantz
Lopulta pääsimme paluumatkalle, Anne, Riika ja "teinit" seurasivat meitä, tosin luulen ettei olisi kannattanut. Miksi voi olla aina niin, että menomatka näyttelypaikalle menee niin suoraa tietä ja nopeasti, mutta paluumatka kiertää kaikki maat ja mannut ja kestää tuhottaman kauan. Jossain vaiheessa navigaattori ei enää tuntenut missä mennään, ei ainakaan tiellä, joten loppumatkasta päätimme tarkkailla vain kylttejä ja Janinan "mutua", joiden avulla pääsimme kuin pääsimmekin ajoissa laivan porteille.

Laivaan päästyämme olimme jo nälkäisiä ja ostimme punnittavaa ruokaa, kävimme tekemässä parit ostokset ja sitten painuimme pehkuihin. Janinan kanssa vielä ennen nukkumaanmenoa vertasimme arvostelujamme. Aika samaan tapaan oli mennyt, tosin minä olin taas kerran ollut tiukempi :D

Erittäin mukava matka. Oli kiva nähdä Saria pitkästä aikaa, vaikkei tuossa ajassa mitään paljoa ehtinytkään juttelemaan. Sarilla olikin iso homma virallisissa luokissa ja minäkin autoin häntä arvostelemalla muutaman luokan virallisissa. Sari palkitsi ykköseksi virallisissa luokissa sk silver black uroksen nimeltä Emerald. Valitettavasti en saanut kuvaa tästä upeasta uroksesta. Ilokseni vielä paluumatkalla laivassa luin näyttelyluettelosta, että kyseinen uros oli Ruotsiin aikoinaan muuttaneen sk russian blue uros Zaya's Eine Verran poika!


keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Rottien hampaat


Päätin kirjoittaa vähän rottien hampaista, kun ne usein herättävät ihmetystä ja pelkoa varsinkin pituudeltaan.

Rotalla on tosiaan neljä etuhammasta. Ylähampaat ovat talttamaisemmat ja lyhyemmät. Alahampaat ovat enemmän piikkimäisemmät ja selvästi pitemmät ja ne liikkuvat hieman sivusuunnassa. Etuhampaitaan rotta käyttää jyrsimiseen, puremiseen ja ruoan paloitteluun. Poskihampaita on yhteensä 12 ja niillä rotta jauhaa ruokansa pienemmäksi. Terveet hampaat ovat väriltään kellertävät, eivät siis valkoiset.

Rottien hampaat kasvavat koko niiden eliniän, etuhampaat poskihampaita nopeammin. Hyvin harvoin tullaan tilanteeseen jossa rottien hampaita pitäisi lyhentää. Itse olen tavannut vain yhden tällaisen tapauksen, vanhan uroksen. Hampaat pysyvät kunnossa kunhan rotilla on kuivaruokaa purtavana ja muuta kovaa, kuten puuta, jota järsiä. Hammasongelmat ovat siis erittäin harvinaisia rotilla. Jos rotta kuitenkin esim. tapaturmaisesti katkaisee jonkun etuhampaista, niitä voidaan seurata, alkavatko ne kasvaa tasaisesti vai pitääkö ne tasoittaa yhtä pitkiksi. Jos et itse pysty leikkaamaan tai et tunne ketään joka osaisi toimenpiteen, pitää varata aika eläinlääkäriltä.

Lopuksi voisin vielä kertoa, että rotat voivat narskutella hampaitaan. Se voi tarkoittaa kahta eri asiaa. Joko kyse on aggressiivisuudesta, johon liittyy myös muita merkkejä kuten karvojen nostamista pystyyn ja hermostunutta liikehdintää. Yleensä hampaiden narskuttelu tarkoittaa tyytyväisyyttä. Rotta voi makoilla paikoillaan ja narskutella hampaitaan ja muljautella silmiään. Huvittava näky J

perjantai 31. elokuuta 2012

Syntymistä ja kuolemista

Isorotta on luonnonvaraisena todellinen eläinmaailman selviytyjä. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että ne eläisivät pitkään. Usein kuvitellaan virheellisesti, että villirotta eläisi kesytettyjä rottasukulaistaan kauemmin. Tämä ei siis kuitenkaan pidä paikkaansa. Villirotista selviytyjän tekee vain niiden nopea lisääntymistahti, sopeutumiskyky ja älykkyys. Rottanaaras tulee kiimaan noin viiden vuorokauden välein ja kantaa poikasiaan 21-23 vuorokautta. Naaras on valmis parittelemaan heti synnytyksen jälkeen, joten juuri tämä tekee rotasta menestyjän luonnonvaraisena. Kesyrottia ei missään nimessä lisäännytetä samaan tapaan, yleensä kesyrottanaaraille tehdään vain yhdet poikaset.

Villirotan elinkaari on useimmiten suhteellisen lyhyt. Onnettomuudet, tappeluista aiheutuneet vammat, muut sairaudet ja viholliset tappavat ne usein jo ennen aikuisikää. Kylmä talvi vähentää myös rottakantaa erittäin huomattavasti. Vanhuuden oireista kärsivä rotta ei selviydy luonnossa.
Kesyrotat elävät keskimäärin 20-24 kuukautta, mutta myös kesyrotta voi menehtyä jo nuorempana syystä tai toisesta, ja myös elää yli kaksivuotiaaksi. Vanhin tietämäni kesyrotta oli noin 3,5 vuotias, ja tästä iästä olen täysin satavarma, koska olen nähnyt eläimen poikasesta lähtien. Tämä kyseinen rottanaaras oli kuitenkin aikamoinen harvinaisuus. Olen myös silloin tällöin kuullut, että jonkun kesyrotta eli 4-5 vuotta, asui ensin kaverilla kaksi ja sitten toisessa kodissa kolme. Itse en henkilökohtaisesti usko näihin ihmetarinoihin. Itselläni kun on ollut jo yli 20 vuotta kesyrottia, kummastelen miksi yksikään rotistani ei ole elänyt noin kauan! Tämän viikon tiistaina sijoitusherramme Kankkunen (Zaya's Kankkunen) Niinalla täällä Turussa kuoli todennäköisesti sydänkohtaukseen, koskaan ei pojalla ollut mitään sairauksia vanhuuden vaivoja lukuunottamatta. Kankkunen olisi täyttänyt kolmen kuukauden päästä kolme vuotta. Tietenkin olisimme toivoneet, että herra olisi täyttänyt kolme vuotta, mutta tästäkin iästä voimme olla onnellisia.

Erityisen tärkeää on ruokkia kesyrottia terveellisesti. Niitä ei saisi missään nimessä päästää lihoamaan, koska tämä tietää usein lyhyempää elinikää ja elintasosairauksia ilmenemistä. Lihavuus voi tuoda mukanaan muun muassa kasvaimia ja diabeteksen, joten pidäthän rottasi terveellä ruokavaliolla. Aikuinen rotta, joka kasvaa vain leveyssuuntaan, ei tarvitse ruokaa suuria määriä.

Kuolemasta sitten takaisin syntymiseen, siihen iloisempaan tapahtumaan. Niin tai joskus voi käydä siinäkin huonosti, meinaan synnytyksessä.
Tuike, sijottinaaras tai ei sinänsä, vain kasvattini Tapsalla, johon jäi jalostusoikeusmahdollisuus. Ja niinpä sitten päätimme tytön astuttaa kun sopiva sulhokin löytyi Tapsan ja Suskin luota, sijoitusurokseni Flaksi. Synnytys lähestyi ja verta alkoi yhtenä yönä viime viikolla tulla, mutta poikasia ei vain kuulunut. Tästä meni vielä vuorokausi kunnes Tuike-mamma vihdoin sai poikasensa maailmaan, valitettavasti kuolleena. Juttelin juuri asiasta Suskin kanssa, kun pesästä kuului hento piippausääni ja myöhemmällä tarkastuksella pesästä löytyi vain yksi elävä poikanen. Tässä sitä sitten on jännitetty selviääkö poikanen vai ei. Nyt pieni poika on viikon ikäinen, mutta vielä menee ainakin viikko kunnes voimme olla varmoja sen selviytymisestä. Pienet poikueet (1-3 poikasen) ovat aina hieman riskibisnestä, koska pienellä suumäärällä ja imemistahdilla voi maidontuotanto pysähtyä jo ennen alkujaan. Peukut nyt pystyyn pienen pojan puolesta.

Meillä on tällä hetkellä astutuksessa neljä muutakin naarasta, Tellun russian blue tyttö, josta odotetaan russian blueta, blackiä ja black eyed siameseja. Lisäksi minun Punkku (siamese) lähti viikko sitten Halikon näyttelystä Susannan hienolle ja mahtavaluonteiselle siamese urokselle astutukseen. Sieltä toivottavasti tulee punasilmäisiä simskuja maailmaan!
Kaksi muutakin tyttöä on miehelässä, toinen Teemulla ja toinen Tiinalla, joten eiköhän tässä kohtapuoliin odoteta vauvoja tulevaksi.

Alustavia varauksia olen ottanut vastaan sähköpostitse saija@zayasrats.com

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Rapinaa, rekkarointeja, näyttelyä....

Ompas kulunut paljon aikaa viime kerrasta kun tänne jotain rustasin. Työt alkoi eli kesäloma loppui, joten aikaa ei enää jääkään niin paljon ylimääräiseen, kuten tämän blogin kirjoittamiseen.

Poikasia on elokuussa ollut ja mennyt, vielä on kolme jäljellä, joista yhtä lähden vielä viemään sijoituskotiin hetken kuluttua. Lisäksi eilisestä LSKGY:n näyttelystä tuli ostettua ystävälleni Sarille syntymäpäivälahjaksi hänen jossain vaiheessa ihailemansa honey värinen rottatyttö. Meillä on siis vieraileva tähtönen vielä viikon ennen kuin syntymäpäivälahja kulkeutuu omalle omistajalleen :D

Eilen oli tosiaan LSKGY:n perinteinen Halikon näyttely. Saimme Ruotsista tuomareita, Jesperin, Potkun ja Astridin. Minun tehtävääni kuului heidän kuskaamisensa satamasta näyttelypaikalle ja takaisin. Lisäksi touhusin Potkun sihteerinä/assarina, vaihtelimme Elinan kanssa tehtävässä ja Anne ahkeroi myös meidän pöydässämme. Muutaman eläimenkin olin tuonut näyttelyyn ja arvostelut vaihtelivat laidasta laitaan. Rubu tyttöni Rillumarei sai sileissä yhden tähden, henkilökohtaisesti pidän enemmän tytön siskosta Rimppakintusta, mutta tässä kait se suola on, ei meitä tuomareita ole tosiaankaan samasta muotista tehty. Yllätyksenä oli russian blue naaraani saamat kaksi tähteä ja Paras juniori ja ROP3 sileissä. Tämä tyttö siskonsa kanssa lähtikin sijoitukseen Janinalle. Rottia oli siis ilmoitettu suuri määrä, joten päivä päättyi todella myöhään, mutta sain kuin sainkin tuomarit takaisin satamaan puoli kahdeksi. Sitten vein vielä yhden sijottiuroksen kotiinsa ja kipikapin kotio. Kassi oli matkalla tyhjentynyt, kun kikkura simskutyttöni lähti Susannalle astutukseen, josko sieltä sitten tulisi punkkusilmäisiä simskuja muutaman viikon päästä, peukut pystyyn. Kotiin päästyäni huomasin, että jalat olivat täysin hyytelöä ja kirjoituskäsi kramppasi, koskaan ei vielä tässä kunnossa olekaan ollut  heti näyttelyn jälkeen. Tämä aamu oli odotettavanlainen, kun pieni päänsärky ja niskakipu oli päällä heti herätyksestä asti.

Joka tapauksessa olen ahkeroinut ja sain tänään vihdoin Rapinan 3/2012 valmiiksi, pari viikkoa iltoja siihen meni. Ihanaa, kun taas kerran löytyi ihmisiä artikkeleineen ja kuvineen, jotka auttoivat saamaan kokoon vuoden kolmannen numeron. Toivottavasti ahkeria ihmisiä löytyy vielä viimeiseen numeroon. Rapina lähtee sitten huomenaamulla painoon, ja tulee postilaatikoista syyskuun aikana.

Kesyrotilla on käytössä myös sukutaulut eli rekisteröintikaavakkeet, paperit, miten kukin niitä nyt sanookaan. Olen toiminut nyt pari vuotta Kesiksen rekisteröijänä, ja se on ollut ihan mukavaa. Tänään tuli myös pari omaa rottaa rekisteröityä, kun niistä löytyi jo valmiina olevat paperilliset paperitkin. Jokaisen virallisen kasvattajan tulee rekisteröidä vähintään 5 eläintä vuoden aikana säilyttääkseen kasvattajanimensä. Zaya's rottasia on rekisteröity tähän mennessä tämän vuoden aikana yhteensä 23, suurin osa meidän tai sijoituskotien omistamia. Vielä muutama täytyy rekisteröidä, etteivät laatupalkinnot mene vanhaksi. Niin nykyäänhän ei voi rekisteröidä, kun sellaisia rottia, jotka ovat saaneet näyttelyissä laatupalkinnon, sukutauluhan annetaan jokaiselle poikaselle mukaan, mutta numeron ja leiman saa vasta näyttelyssä saadun laatupalkinnon avulla. Täältä voi lukea lisää kesyrottien rekisteröimisestä.

Ensi viikolla alkaakin sitten kasvattajakurssilaisten ensimmäisten tehtäväpakettien purku. Siinä riittää taas hommaa vähäksi aikaa. Suomen Kesyrottayhdistys sai myös uuden logon, tämä tietää myös töitä minulle, kun vastaan lomakkeista, kaikkiin lomakkeihin on saatava uusi logo, ei mikään nopea homma. Mutta kaikki aikanaan :D

Kesiksen uusi logo

torstai 9. elokuuta 2012

Jurvan näyttely 4.8.

Harvemmin näin aikaisin elokuusta on vielä näyttelyitä, mutta kiva sinänsä, että kun syksyksi on tulossa pitkäkin väli, ettei näyttelyjä ole tai ovat minulle vähän liian kaukana. Meitä vielä siunattiin sopivalla ilmalla, ei ollut tukahduttavan kuuma, muutoin olisi varmasti pitänyt jättää omat rotat kotiin.

Sain tosiaan kevät-kesällä EPJY:ltä kutsun tulla arvostelemaan virallisia rottia Jurvaan. Ja mikäs siinä, siellä päin maata on aina mukava käydä, ihmiset mukavia ja tunnelma noissa näyttelyissä aina rento.

Lähdimme matkaan sitten jo perjantaina, tarkoitus yöpyä pe-la välinen yö niin ei tarvitse ihan silmät ristissä arvostella, itseni lisäksi siis mukaan lähti tuttu porukka: Janina, Tiina ja Tellu. Tellu arvosteli pet rotat. Tellukin lopulta saapui Raisioon ja pääsimme matkaan pienen boxien sovittelun jälkeen.

Olen ymmärtänyt että matkaan piti kulua aikaa noin 3,5 tuntia ja siihen meni sitten jotain 4,5, en kyllä ymmärrä, miksi siitä tehtiin niin suuri numero, jos nyt vähän haluaa kuvailla matkalla maisemia, kaikki latokuvatkin meni ihan pieleen :D Voi Janina-parkaa, kuskin homma ei ole ikinä helppoa varsinkaan, kun kyydissa on kolme kamerat kaulassa istuvaa, jotka näkevät ympärillään kaikkea ihanaa. No ei voi mitään, kyllä Suomen kesä on todella kaunis <3

Janina ei ymmärtänyt kuin vasta tässä vaiheessa, että nyt olisi parempi hidastaa :D

Tässä vaiheessa automme oli jo pysähtynyt ja Janina-kuskimme suu ammollaan
nojasi pelkääjän paikalla istuvaan Tiinaan :D

Katoppa vaan, ei ole matkaa kuin 13km matkaseurani kotikonnuille :D


Rotat ottivat matkan tottuneen rennosti, jopa ekakertalaiset, olin ihan ylpeä "pikkuisista" rubu tytöistäni. Ja loppuillasta saavuimme Jurvan nuorisotalolle, johon saimme majoittautua yöksi.
EPJY:n porukkaa olikin jo paikalla ja ilmapatjoja löytyi sieltä täältä. Tellu varasi ekana oman nukkumapaikkansa.


Tellun soffa ja Jaffa-verhot.
Sitten seuraavana aloin rakentamaan pesää voimakkaan Tellun avustuksella itselleni ja Tiinalle nuorisotalon tietokonehuoneeseen. No ei sinne paljoa muuta sitten mahtunutkaan.


Eikä ollut yhtään tiivistunnelma :D

Sitten paikan päälle ilmaantuivat vielä pohjosen marsuimmeiset, kävimme sitten tietenkin Tellun kanssa niitä lääppimässä, siis niitä marsuja. Höpöttelin myös näiden mukavien tyttösten kanssa pidemmänkin aikaa, siksi biljardipeli jäi vain ajatusasteelle, ehkä sitten Janina ensi kerralla näytän miten sitä peliä pelataan.

Tellu ja posliinimarsu.

Yö meni kuunnellessa kuorsausta ja jostain syystä palelsin niin paljon, että viiden aikoihin aamulla lisäsin vaatteita lisää niskaan ja sitten tuli kuuma. On se kumma juttu, ettei Tiina yhtään lämmittänyt, lipitti vain juomaa (alkoholitonta) pitkin yötä. Heräsin joka kerta, kun piti vaihtaa kylkeä, kun rakas ilmapatjamme oli herkkä ääntelemään. Viereisessä huoneessakin se aiheutti hilpeyttä ja jopa ärtymystä, mutta minkäs teet kyllähän sitä nyt pitää vaihtaa välillä asentoa :D


Pieni osa yöpyvistä elikoista :D

Jotkut puunasivat vielä yön pimeinä tunteina elukoitaan.

Tämä herra ei kuorsannut, kyllä se lähti ihmisistä...

Olikohan se tämä tyyppi, jolle piti lisätä ruokaa koko ajan? 

Rottien ja mursujen lisäksi paikalle oli saapunut myös gerbuloita.

Lauantaiaamuna pirteinä peipposina sitten lähdimme hitaasti, mutta varmasti kohti näyttelypaikkaa, joka sijaitsikin parin kilsan päässä. Omat rotat valmiiksi oikeisiin bokseihin ja numerolaput päälle ja sitten tuomaripöydän taakse, kiitos Janinalle sihteeröinnistä ja Emmille assaroinnista.
Minulle oli niin vähän rottia ilmoitettukin, että rexit ja muutama päänsärkyluokkaeläin tuli vaan arvosteluun. Sain kuin sainkin kuitenkin ROP 1-5 palkittua, ettei sentään mennyt niin huonosti että olisi tullut vain 3 laatuykköstä, muistaakseni minulle on joskus käynyt niinkin :D


Tellu vasemmalla ja Tiina oikealla.

Riika siellä jotain ainakin touhuaa.

Neljä ihmistä arvostelee yhtä rottaa, voi pyhä sylvi!
Kyllä se Sanna osaa, häipykää sieltä :D

Tellun sihteerinä toimi Piia.

Taas Riika häärää jotain, saakohan se valmista aikaseks :D

Päivä meni nopeasti, käytiin välillä tuomareitten kanssa syömässä, yritin "vähän" ehdotella naisille Porin hyvistä puolista näyttelyrintamalla, toivottavasti joskus päästäisiin sinnekin :D
Päänsärkyluokissa oli esitteillä russian silver agouti ja russian dove agouti, tässä kuvakin niistä

Olivathan ne erivärisiä juu...

Kun arvostelut oli osaltani pulkassa, kävin pihalla vähän sammakoita kuvaamassa. Palasin vielä näyttelyareenalle tuijottelemaan muiden arvosteluja.


Onko ne siellä? Elina selvästi etsii niitä silmiä...

Ja sitten täytyi tietty käydä agilityäkin katselemassa, vaikken siitä mitään ymmärräkään, ihailen vain rottia, kun menevät niin hienosti. Ja kiitos ehdotuksesta, mutta jätän tosiaan nyt väliin osaltani tämän agilitytuomariksi kouluttautumisen, johonkin se raja pitää kuitenkin vetää :D

Selvästi tämä ensimmäinen este oli se, mihin olisi haluttu mieluiten jäädä.


Juu joku kiva haju tässäkin tais olla....

Näin se mennään ku osataan :D
 Kuten sanottu näyttelypaikalla oli rento meininki. Paluumatka ei mennytkään niin rennoissa menoissa, kun navi ohjasi meidät ties mihin, me kaikki niin rakastamme näitä nykyajan vekottimia, jos ne vain toimisivat niin kuin pitäisi. Poris tai Raumal tairettiin pysähtyäkkin, mut jossain vaihees Janina iski mut puikkoihin ja mä ajoin meiät takas Raisioon. Sitten vielä Suskin kautta, että sain mun lapset hoidosta. Aikas myöhään sitä lopulta kotona oltiin, vaikkei ees kuvaamaan enää kauheesti pysähdytty. Reissun jälkeen kyllä päätin ostaa uuden akun kameraan, kyllä se nyt rupee käymään viimisiä, kun ei jaksa edes yhtä näyttelymatkaa toimia :D

Parin viikon päästä sitten Halikon näyttely, siellä nähdään!

Siis ei voi rennompaa elukkaa enää olla :D