torstai 31. maaliskuuta 2011

Vesi vanhin voitehista

Kunnon juomapullo ja raikas vesi on kaiken a ja o.

Juomapulloja on markkinoilla monia, sekä muovisia että lasisia. Viimeksi mainittuja vähemmän, mutta harvoin rotat innostuvat hajoittamaan juomapulloja. Tällainen tapa alkaa usein vain silloin kun vesi on useaan otteeseen lopussa ja rotta hermostuu kun ei saa vettä. Muovipullo siis on aivan hyvä hankinta. Juomapulloista paras on Classic-merkkinen, tämä pohjautuu täysin kokemukseen eli ei ole markkinointia :) Pullon koko kahdella rotalla tulisi vähintään olla 320 ml.



Vesi tulee vaihtaa päivittäin. Kunnon juomapullon ja raikkaan veden lisäksi pullojen puhdistus on erittäin tärkeää. Ei kauheasti auta laittaa raikasta vettä pulloon, jos pullon pinta on sisältä vihreän sammalmainen. Pullo tulisikin pestä parin viikon välein. Kesällä ehkä useamminkin. Pesuun voi käyttää Fairya ja tavallista pulloharjaa, ei kuitenkaan liian isoa ja mielellään hyvin taipuvaa. Tippa Fairya pulloon ja vettä ja sitten hinkaten koko pullo kauttaaltaan. Puhdistaminen ei kuitenkaan ole tässä, vaan pitää muistaa myös puhdistaa suutinosa. Sen putsaamiseen käy hyvin vanupuikot. Näillä ihmisen korvien putsaamiseen tarkoitettujen puikkojen kanssa päästään hyvin sisälle pullon suutinosaan. Lopuksi on erittäin tärkeää, että koko pullo huuhdellaan erittäin hyvin.

Rottia hankkiessa kannattaa myös aina hankkia varapullo, jos käy jostain syystä niin että pullo hajoaa, on uusi vaihtopullo heti paikkaamassa sitä. Pullot eivät ole niin kalliita, että niistä kannattaisi tinkiä. Vesikuppia ei tule käyttää rotille, se ei ole tarpeeksi hygieeninen.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Tallinnassa

Kiva on olla reissussa, mutta erityisen mukavaa on aina palata kotiin. Kolmepäiväinen Tallinnan matka meni nopeasti, jalat kipeinä useista kävellyistä kilometreistä. Olin reissussa mutsin kanssa, joten matka ei ollut ihan perinteinen, yleensä täällä kun ollaan oltu kaveriporukalla näyttelymatkoilla ja eläinkauppakierroksilla. Muutama eläinkauppa tuli kuitenkin tutkailtua ohimennen.

Hotellimme sijaitsi vanhassa kaupungissa lähellä Balti Jaamaa eli rautatieasemaa. Sen vieressä on venäläistori Balti Jaama Turg eli kotoisemmin Jaama tori tai kuten mutsini kutsui sitä Naama toriksi. Se on todella ankea, kylmä ja kostea paikka, jossa ei toivoisi kenenkään elävän oleilevan, saati sitten asuvan. Tori koostuu erilaisista myyntipaikoista. Siellä on neljä pitkää matalaa tiilirakennusta, joissa jokaisessa on monta erillistä pikkukojua. Lisäksi on erillisiä "kioskeja", joiden eteen kasataan tavaroita kun tori avautuu. Lisäksi on myyntipöytiä. Täällä sijaitsi ennen eläimiä myyvät eläinkaupat sekä "kioskityyppisessä" että tiilirakennuksessa.


Nykyään eläimiä myydään vain tiilirakennuksessa sijaitsevassa eläinkaupassa. Nyt varmaan ajattelette, että onneksi. En kyllä tiedä, miten eläimet selviytyvät näissäkään oloissa talven yli. Tiilirakennuksetkin ovat viileitä ja kosteita. Luulisi, että EU:n myötä tämä eläimiä myyvä eläinkauppakin olisi hävitetty, mutta eipä ole. Tosiaan tämä oli ensimmäinen eläinkauppa, missä kävimme. Siellä oli pienessä hamsterihäkissä noin seitsemän 2 kuukauden ikäistä rottaa ja yllätyksekseni nämä olivat kaikki siameseja. Viereisessä häkissä oli vielä kaksi rottaa, noin parikuinen silver black valkoisine sukkineen ja pieni huonokuvioinen agouti hooded. Samana päivänä eli maanantaina kävimme vielä Ülemisten kauppakeskuksessa. Siellä sijaitsevat kaksi eläinkauppaa ovat täysin eri maata kuin Jaama torilla, nämä ovat siistejä, ostoskeskuksessa kun sijaitsevat. Kummassakaan kaupassa ei ollut rottia, mutta muita jyrsijöitä kyllä löytyi, kuten deguja ja vielä kaiken lisäksi grey agouti värisiä.

Tiistaina suunnattiin sitten loppupäivästä Rocca al Maren ostoskeskukseen ja samalla tietenkin käytiin siellä kahdessa eläinkaupassa. Toisessa oli kaksi rottaa, toisessa ei yhtään. Bosse lemmikloomapoodissa oli siis kaksi rottaa, rex black husky uros ja rex black hooded naaras. Todella yllättävää oli, että nämä olivat vielä erittäin hyviä kuvioiltaan. Mietinkin pitkään ottaako vaiko ei ja palasin vielä ennen kauppakeskuksesta lähtöä uudestaan katsomaan niitä, varsinkin hooded oli oikea löytö. Sinne ne kuitenkin jäivät, kun en tiennyt olisiko kukaan Suomessa niistä kiinnostuneita. Rottien hinta oli 13 euroa kappale. 


Maanantaista asti minua oli kuitenkin vaivannut eniten juuri ne siamese rotat. Ainut huono puoli oli eläinkaupan laatu, en halunnut kannattaa liikettä ostamalla sieltä rottaa. Mutta siameseja... Tiistai-iltana päätin, että keskiviikkona ennen paluuta Suomeen, käyn vielä tarkemmin niitä katsomassa ja teen silloin päätöksen. Ilmoitin asiasta myös äidilleni, joka pyöritteli päätään. Joka tapauksessa hyvissä ennen laivan lähtöä, taapersimme siis uudestaan Jaama torille. Myyjä, ihme kumma puhui huono suomi, joten asiassa päästiin nopeasti eteenpäin. Olin kyllä jo varautunut tällä venäläisalueella puhumaan käsin. Kerroin haluavani nähdä siamese rotat. Hän pyöritteli päätään kielteisesti, mutta minä en luovuttanut ja lopulta hän nosti korkealta hyllyltä häkin alas lattialle. Samassa huomasin että juu, siellähän ne urokset ja naaraat telmivät keskenään. Sisarukset syntyneet 17.1.2011. Justiinsa näin. Kolme naarasta, neljä urosta. Uros olisi siis järkevin ostos. Ne olivatkin ihan kivan värisiä, mutta ei sellaista meille... Urokselle ei ole tilaa, varsinkaan kun minulla niitä ei ole kotona tällä hetkellä yhtään. Naaraista näki heti, että yksi oli kantavana. Jäljelle jäi siis vain kaksi. Niin myyjä alkoi metsästämään niitä häkistä. Sain lopulta toisen syliin, siinä se istui ja selvästi nautti rapsutuksista vaikka jännittikin. Hmmm halusin nähdä vielä sen toisen. Se oli kuitenkin säikympi, tassuvärit huonommat ja silmät sirrillään, niinpä se oli selvä sitten, ekana syliini istunut ei enää palannut pikkuriikkiseen häkkiin. Seuraavaksi ostin sitten ison kuljetusboxin, jollainen on pitänytkin jo aikoja sitten ostaa ja sinne mökki ja vähän ruokaa. Myyjä sai vielä kaivettua jostain tarpeeksi ison kassin, mihin boxi saatiin mahtumaan ja eikun paluumatkaan. Itse rotta maksoi 7 euroa, joka sekin laski sitten lopulta viiteen, ihan ilman tinkaamista! Tyttö sai nimenkin melkein samantien, kun mutsi päätti, että hänestä tulee Nunne. Hotellimme sijaitsi kyseisen nimisellä kadulla.

Nyt Nunne on siis jo täällä, vielä emme ihan samaa kieltä puhu, mutta eiköhän tyttökin vielä suomea opi. Nyt vaan toivotaan ettei vahinkoa ole ehtinyt käymään eli tarkkailemme seuraavat kolme viikkoa vyötärön ympärystä.


Nunne boxissa matkalla Suomeen

 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Poikaset hoitoon

Lähden ensi yönä Tallinnaan muutamaksi päiväksi, joten Janis vauvoineen menivät hoitoon, kauhea ikävä tuli jo heti, poikaset ovat olleet aivan mahtavia. Melkein kaikilla rexeillä on turkkia pudonnut ja ne näyttävät todella huvittavilta. Käytiin Janiksen ja poikasten kanssa ensin hakemassa luottohoitaja Suski linja-autoasemalta. Suski olikin jo laittanut häkit valmiiksi. Poikaset olivat vielä tähän asti asuneet kaikki emonsa kanssa, mutta nyt urokset oli erotettava siskoistaan. Kauheita jötkäleitä osa jo onkin, vaikka ovat vasta 4,5 viikkosia. Janis jäi vielä kasvattamaan tyttäriään luovutukseen asti. Kaikki poikaset on jo varattu! Meille jää yksi tyttö, kolme lähtee Ruotsiin ja loput jää tähän lähistölle.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

We are the Champions...

Littoisten näyttelyn tuloksena saimme muutaman uuden tittelin Zaya's kasvateille :D


uusia Fin Championeja ovat:


Zaya’s Banana Split
R32-11 sk Russian buff naaras


Zaya’s Power Block
R287-10 rex black eyed Siamese seal point uros


Zaya’s Power Spike
R286-10 rex Siamese seal point uros


Zaya’s Wanderlust
R288-10 sk black eyed Siamese seal point uros


Grand Championiksi valmistui:

Zaya’s Aguo Gruffmane

R160-09 sk Siamese seal point uros

torstai 17. maaliskuuta 2011

Vistan poikaset kasvaa

Zaya's Uussh Visshta eli tuttavallisemmin Vista pyöräytti pesueen maailmaan 27.2.2011. Nyt ne ovatkin jo vallan meneväisiä "pikkuapinoita". Poikia on neljä: rex black eyed siamese seal point (joka etsii sijoituskotia Turun seudulta), sk black eyed siamese russian blue point ja kaksi rex siamese russian blue pointia. Tyttöjä on kaksi sileäkarvaista black eyed siamese seal pointia ja yksi rex black eyed siamese seal point.

Pojat:







Tytöt:




maanantai 14. maaliskuuta 2011

Kaikennäköst

Lauantain näyttely oli pitkä, raskas mutta antoisa. Assaroin englantilaista tuomaria Sheena Strattonia, en olisi selvinnyt tehtävästä ilman ihanan Paulan apua, kiitos! Näyttelyssä palkittiin monen monta rottaa, ilta oli varsinaista tähtisadetta. Meidän kasvateilla oli erinomainen päivä. Kiitos kaikille kasvattiemme omistajille! Onnea kaikille voittaneille!

Sunnuntaina ei olisi tehnyt mieli nousta sängystä lainkaan, taidan todella olla hiukan liian vanha ja selviytyminen näyttelypäivistä vie kerta kerran jälkeen pidempään. Rotatkin olivat koko päivän uneliaita ja hiljaisia, taisi niilläkin olla varsinainen reissu. Pakko se oli kuitenkin nousta sängystä lopulta, koska häkit odottivat siivousta. Siinä välissä kävin vielä hakemassa sijottiurokset Pepeltä, josko nyt saataisiin niitä jälkeläisiä, kauan kaivattuja russian silvereitä, pitäkää peukut pystyssä!


Maanantaina Jenni kävi kylässä palluttelemassa Janiksen pieniä vauvoja. Vielä on vapaana ainakin yksi rex buff poika. Jos joku siitä kiinnostuu niin laumanjatkeeksi sen saa tai sitten sille löytyy kyllä kaveri meidän kauttakin. Juu ja sitten sileäkarvainen buff poika etsii myös sijoituskotia. Luovutukseen on vielä aikaa 1,5 viikkoa. Tässä vielä pari kuvaa vauvoista. Tiedustelut sähköpostitse.


LSKGY ry:n juhlanäyttely Littoisissa 12.3.2011

Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistys ry järjesti maaliskuussa perinteisen juhlanäyttelynsä, tällä kertaa Littoisten työväentalolla. Aloitin rottien puunaamisen näyttelyyn jo edellisenä viikonloppuna jotta rexien turkit saivat aikaa palautua pesusta. Pikkuhiljaa viikon aikana tulikin kaikki laitettua kuntoon, ettei viimeiseksi illaksi jäänyt enää kuin pientä häntien puunausta ja näyttelyboksien kuntoon laittaminen. Se olikin hyvä, sillä olin luvannut avustaa tuomarien viihdyttämisessä ja olimme menossa heidän kanssaan syömään, joten eipä siinä paljon olisi ehtinytkään mitään rotille tehdä.

Tuomareiksi oli kutsuttu Englannista Jackie Roswell ja Julian Barker gerbiileille, sekä Nick Mays ja Sheena Stratton kesyrotille. LSKGY ry:n puheenjohtaja Mira Korgan oli käynyt hakemassa tuomarit hotellilta, jonne he olivat saapuneet perjantaina iltapäivällä, ja tapasin heidät ruokapaikaksi valikoituneessa Foijassa. Kukaan muu ei ehtinyt tai päässyt illallistamaan tuomareiden kanssa, mutta meillä Miran kanssa oli mukavaa siitä huolimatta. Keskustelu pyöri lähinnä eläinten ympärillä ja kaikki tuntuivat viihtyvän, myös ruokaa kehuttiin ja oma annoksenikin oli oikein maukas. Illallisen jälkeen Mira lähti bussilla kotiin ja saatoin tuomarit parin korttelin päässä olevalle hotellille.

Aamulla totesin, että rottani olivat tapansa mukaan sotkeneet häntänsä yön aikana, joten näyttelyyn lähtevät saivat vielä hännänpesun ja pääsivät sitten bokseihin odottamaan että Saija tulisi meidät noutamaan. Näyttelypaikalle kesti meiltä autolla ehkä semmoinen viisi minuuttia, joten olimme paikalla jo ennen kuin suurin osa hallituksestakaan oli saapunut (Saija ja minä ei olla kumpikaan tänä vuonna LSKGY ry:n hallituksessa). Pöydät saimme nopeasti laitettua, ja sitten tarkistimme rotat. Viimeistelin vielä pari rexiä nyppimällä muutamat pitkät haivenet. Kävi ilmi, että numerolappuja ei ollut kukaan tehnyt rotille valmiiksi, ja tästä syystä arvostelun alku myöhästyi tunnilla. Kaikki numerolaput eivät olleet samanlaisia, mutta ne saatiin kuitenkin jotenkin koodattua värien mukaan assareiden työn helpottamiseksi. Koska kesyrotilla oli tuplaluokat, oli lappusia boksien päällä ihan kiitettävä määrä. Jos oli kolme rottaa boksissa, ja kaikki menivät molempiin virallisiin sekä pettiin, oli numeroita yhdeksän, joten ymmärrätte varmaan miksi oli hyvä että assarit saivat keskittyä etsimään vain tietynvärisiä numeroita.

Arvostelun alkua odotellessa oli aikaa vähän shoppailla, paikalla olivat Storyart sekä ProChinchillas myymässä tuotteitaan. Jälkimmäisestä ostin kolme suojaa juomapulloille, estävät siis pullojen nakertamisen. Aiemmin ei ole tämmöisille ollutkaan tarvetta, mutta viime näyttelystä astutukseen tullut Päärynä-neiti tuhosi heti kättelyssä kaksi juomapulloa, joten ajattelin että onpahan vastaisen varalle sitten. Päärynä sai tyytyä juomaa kupista sen aikaa kun oli meillä, ja Saija hankki sitä varten lasisen juomapullon (meni Saijalle synnyttämään). Vihdoin päästiin aloittamaan, itse olin sihteerinä Nick Maysille, tulospalvelusihteeröintiä hoiti Janina Kultanen ja assarina toimi Maiju Alakylä. Maiju on yksi parhaista assareista joita tiedän, ja tälläkin kertaa hän ilmiömäisesti sai kaikki rotat ajallaan pöydälle, sen lisäksi että hoiti ruusukkeet ja noin miljoona muutakin asiaa siinä sivussa. Sari Andersson sihteeröi Sheena Strattonille Teemu Laitisen ollessa tulospalvelussa ja Saijan assaroidessa heidän pöytäänsä.

Päivä kului nopeasti sihteeröidessä, välillä syötiin Miran tekemää maukasta makaroonilaatikkoa ja sitten taas jatkettiin. Glitterillä (Zaya's Pell Glitterglatter) alkoi toinen silmä vuotamaan näyttelyssä, ja kuulin toisestakin tapauksesta että olivat silmät alkaneet vuotaa. Täytyy nyt tarkkailla poitsun silmää, ainakin vielä se on hieman ärtyneen näköinen. Näyttelypaikka oli hieman vetoinen, eikä asiaa auttanut yhtään se, että ihmiset unohtivat sulkea ulko-oven! Ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa kun sain hypätä sulkemassa ovea, ainakin tuomaripöytien kohdalle veto osui todella kylmästi oven ollessa auki.

Omat rotat saivat ihan ok arvostelut kaikki, Glitterillä tosin vuotava silmä vaikutti arvosteluun, mutta Myyrä (Zaya's Jishol Darksong) sai tähden Nick Maysilta ja Aki (Zaya's Aguo Gruffmane) Sheena Strattonilta. Nickin arvostelussa Myyrä sai hauskan määritelmän: "more Bruce Willis than Brad Pitt", eli on siis aikamoinen äijä :). Zaya's -kasvateille tuli menestystä sekä petissä että virallisissakin luokissa, kaikkia tuloksia en muista ulkoa mutta onnittelut kaikille ja erityiskiitos hienosta näyttelyvalmistelusta sekä erinomaisesta "ylläpitohuollosta" omistajille! TurkuVoittaja -tittelit tuli näköjään "kerättyä koko sarja", ne saivat Zaya's Ullo Specterhaunch sekä Zaya's Big Lupu pet-luokista (PetTV-11) sekä Zaya's Powerblock rexien ja Zaya's Flanders Bible sileiden virallisista luokista (TV-11). Kasvattajaluokankin esitimme tällä kertaa russian buffien osalta, ja se olikin paras kasvattajaluokka kolmesta esitetystä sileissä Nick Maysilla, hienosti meni siis. Näyttelyn jälkeen veimme vielä pari sijoitusurosta takaisin kotiinsa Jäkärlään, joten kotimatka oli moninkerroin pitempi kuin mitä matka aamulla näyttelypaikalle. Kotiinpäästyä oli jokseenkin väsynyt olo, mutta täytyy kyllä sanoa että mukava näyttely kaikinpuolin, totuttuun LSKGY:n tyyliin.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Näyttelyvalmistautumista + vähän muutaki

Lauantain 12.3. näyttely vaati jo pientä ennalta valmistautumista. Kaikkien kynnet leikattiin, lisäksi nuoret blonditytöt saivat Fairy-pesun jo keskiviikkona. Eihän ne mitään likaisia olleetkaan, mutta hännät vaativat vähän enemmän hinkkausta. Toinen nuorista tytöistä on rex, joten nyppimistä jo aloittelin, ja nyt perjantaina viimeistelin vielä, eihän siinä paljon ollut mitään tehtävissä tyttö kun on vasta 2kk. Valitettavasti siis turkki on juuri nyt suorahko, joten saa nähdä josko sitten olisi huhtikuun näyttelyssä jo kiharampi. Lysti-mammaa ei tarvinnut pestä, ne ovat kummallisia äitinsä Walon kanssa, kun eivät ole koskaan likaisia, vaikka ovatkin russian buffeja eli väriltään vaaleita. Tänään vielä tarkastin tytöt ja Lystin häntää vähän pesasin vaikkei siinä mitään suurempia ollut kun kaksi viikkoa sitten se juuri pestiin. Loppusilaus olikin sitten hännän rasvaaminen.

Tänään hain Niinalta sijoituspojat meille. Vähän niillä oli ihossa likaa, mutta ei niitä enää voi pestä tai turkki menee ihan liian suoraksi eikä ehdi palautumaan huomiseen mennessä. Niina aina hoitaa trimmauksen etukäteen, ehkä jotain pientä pilkunviilausta kuitenkin tänään vielä pojille yritin :D Onkin tosi kiva saada pojat taas kylään, ne ovat niin ihania mussukoita nämä veljekset, rexejä tosiaan kummatkin.

Meille syntyi myös Cicabo’s poikue pari viikkoa sitten, vahingossa, tarkoitus ei ollut vauvoja täällä saada, oli vain Turussa astutuksessa. Lauantaina nekin vihdoin matkaavat Lefun mukana Tampereelle. Poikasia on vain neljä, kauheita pullukoita ja aivan ihania suloisia. Tässä viikon takainen kuva


Boxit piti tsekata, etteivät olleet ihan likasia, saavat luvan kelvata vielä huomisen näyttelyn. Kurkut ja viinirypäleet tuli pestyä ja pilkottua valmiiksi niin ei tarvitse niihin enää aamulla pistää aikaa.

Jaahas jos sitä sitten pesisi itsensä vielä, onneksi ei näin vanhaa naista enää arvostella :D

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Rottakyläilyä

Olen ollut kiireinen koko alkuviikon, mutta eilinen menikin sitten rentoutuessa, koko ilta meni kyläillessä, rottien ja heidän ihmisorjiensa luona.

Ensin määränpäänä oli Leena. Siellä Pusu oli selvästi jo mummoontunut (hänelle jo suotakoon se kolmevuotias kun on), mutta herkkupala suussa jaksettiin vielä hyvin kipittää piiloon syömään :) Leenalla en valitettavasti taas ehtinyt kauaa olemaan kun piti jo suunnata seuraavaan paikkaan...

...Jennille, Patteria ja Jekkua moikkaamaan. Pojat olivat saaneet upean Critter nation -häkin, se näytti valtavalta varsinkin kun poitsut ovat vasta vähän päälle kolme kuukautta. Veljesten silmissä on vikaa, kummallakin on toinen silmistä pienempi, tämä huolestuttaa tietenkin tulevaisuutta ajatellen, mutta yritämme tietenkin toivoa pojille pitkää ikää, mutta sen valitettavasti vain aika näyttää :( Joka tapauksessa oli kiva jutella Jennin kanssa ja ainakin vielä oli ihana seurata virkeitä veijareita.

Tässä vielä Jennin ottama kuva veljeksistä


Viimeisenä määränpäänä oli Tiina. Siellä oli sijottinaaraamme Hamsteri alias Vanaja (Zaya's Tykkäk sää munst?) saanut yllätysvauvat jo yli vuoden ikäisenä. Lisäksi tuijottelimme Tiinan oman poikueen poikasia, jotka olivat aivan ihania, kauniita hohtavaturkkisia rääpäleitä. Tiinalla onkin varsinainen vauvabuumi tulossa, sijottinaaraamme Zaya's Kanankontit, Hamsterin tytär on myös kantavana. Saa nähdä, koska Tiina saa muutettua, nyt jo pitänyt siirtää muuttoa poikasten takia :D

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Poikasia tulee ja menee

Tänään lähti viimeiset edellisten poikueiden vauvat omaan kotiinsa, aina Merikaartoon saakka, terveiset sinne! Usein on paljon vaikeampi luopua poikasista vasta 6-8 viikkoisena, kun on jo oppinut tuntemaan niitä paljon paremmin ja selvästi ne näyttävät kiintymyksensä ihmiseen jo tässä vaiheessa. Osaltaan on siis paljon parempi jos ne lähtevät heti 5-viikkoisena, mutta aina se ei ole mahdollista varsinkin kun uusi koti on kauempana.
Onneksi kotona on Janis-mamma + kahdeksan rääpälettä, syntyneet 17.2. Siellä pesässä mönkii tai nyt jo koko häkissä vipeltää sileitä ja kikkuroita blondeja tummine rubiinisilmäineen :) Janis on ollut mainio emo. Vapaana on vielä ainakin yksi rex tyttö ja kaksi sileätä poikaa ja yksi rex poika. Tässä pari kuvaa viime perjantailta jolloin parilla ei ollut vielä silmiä :D


Blogit

Blogi on kyllä hauska keksintö. Varsinkin on mahtavaa huomata, että kasvattejamme esiintyy blogeissa, niitä on kiva käydä lukemassa. Tässä listaan kolme rottablogia, mitkä on tietooni tullut ja missä seikkailee meidän kasvattejamme. ps. Jos näitä löytyy lisää, ilmoittakaa allekirjoittaneelle niin lisään listaan :)

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Tampereen näyttely 26.2.2011

Viikko sitten 26.12. oltiin Tampereella, Pinan järjestämässä näyttelyssä. Aikaisin aamulla oli lähtö, eikä ajettu edes harhaan kuin pari kertaa :)
Näyttelyssä tuomaroivat virallisia luokkia enkkutuomarit Melanie Goulder ja Fiona Barker. Sijoitusrotat pärjäsivät hienosti, Onnea kaikille voittaneille! Erityisesti ilahdutti se, että saatiin esitettyä pitkästä pitkästä aikaa kasvattajaluokka ja ne sijoittuivatkin ykköseksi. Tässä kasvattajaluokan arvostelu, tuomarina Fiona Barker: Russian buff. Four rats - family resemblance very clear - similar shaped heads. All have lovely short, soft coats, and all very evenly coloured. Very lovely group of rats. Rottaäijämme Fin DCh NCh MP-09 MP-10 Zaya’s Aguo Gruffmane alias Aki oli sileitten Best Stud Buck.
Pet luokkaan emme ilmoittaneet "tälläkään" kertaa ketään, mutta sijoitusrotat menestyivät mukavasti, Onnea Annalle!

torstai 3. maaliskuuta 2011

Valeraskaus

Sijottinaaras Granttu on tehnyt taas oharit eikä olekaan astumisista kantavana. On jo kahden uroksen kanssa tehnyt näin, voi kunpa ei olisi mitään ongelmia tytöllä. Jostain syystä hän on kummallakin kerralla tullut valeraskaaksi, pyöristynyt ja alkanut rakentamaan pesää. Mutta sitten kun laskettu aika lähestyy, maha ei kasvakaan enää ja sitten tulee lopulta kiima! Granttu taitaa olla meillä lähes ainoa russian silver linjainen naaras, joten tästäkin syystä harmittaa enemmänkin kuin vain vähän.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Juoksupyörä

Meille hankittiin muutama viikko sitten ensimmäinen juoksupyörä. Olin aina ajatellut, että rotille en näitä hanki, ovat sen verran älykkäitä. Mutta päätinpä sittenkin testata mitä rotat ovat kyseisestä vekotuksesta mieltä.
Olin jo kuukauden ajan seuraillut valikoimia ja hintoja. Sitten yhdellä kauppareissulla eksyin ensimmäistä kertaa uudehkoon eläinkauppaan Raision ja Turun rajalla ja siellä se seisoi hyllyssä, yksinäinen juoksupyörä kuin sanoen: Ota minut, minua rottasi rakastavat! :D Ja niinpä olin ylpeä uuden Savic Large juoksupyörän omistaja. Juoksupyörän voi kiinnittää häkin seinään tai laittaa jalkojen varaan pohjalle, mutta minä päädyin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon, kun tuntui hieman pelottavalta ajatella että se olisi vain kiinnittämättömänä irtonaisena häkin pohjalla. Hyvin toimii Critter nation -häkin seinään kiinnitettynä eikä kitise :D

Innostuin sitten hankkimaan pari viikkoa sitten vielä toisenkin pyörän, Small Pet Exercixe Wheelin. Tämä ei kuitenkaan isommille rotille käy, koska syvyys pyörässä ei ole kovinkaan iso ja tietenkin "turvareunat" vievät oman osansa. Poikasille ja nuorille kuitenkin hyvä. Sekin on kiinnitetty häkin seinään vaikka voisi jaloillaankin seistä.
Kummatkin pyörät on hyvän kokoisia halkaisijaltaan, noin 28cm. Pienempiä pyöriä en tosiaankaan suosittele. Ja sen olen huomannut että jotkut rotat voivat todella addiktoitua pyörällä juoksemisesta, joten sitä kannattaa tarkkailla ja pitää vaikka pyörättömiä päiviä, jos joku rotta juoksee siinä aamusta iltaan. Nuoret rotat ovat todella rakastuneet näihin, mutta jo vanhemmat rotat (jotka todellisuudessa tarvitsisivatkin juoksupyörää) eivät ole innostuneet lainkaan. Katsovat minua ja pyörää vuorotellen kuin sanoen: Et oo tosissas!
Saija

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Eläinlääkärissä kesyrotan kanssa, part 2

Soitan eläinlääkäriin ja tilaan ajan krohisevalle rotalle. Tässä eläinlääkärissä ei ollakaan ennen käyty. Kokeillaan ja toivotaan että saadaan tällä kertaa rotalle oikeaa hoitoa. Tänne pääsee kätevästi yhdellä bussilla meiltä, mikä on tietysti plussaa. Rotta boksikassiin ja menoksi. Saavumme paikalle noin viisi minuuttia etuajassa, annetaan tietomme ja päästäänkin samantien tutkimushuoneeseen. Eläinlääkäri vaikuttaa mukavalta, ja käsittelee rottaa hienosti (uskokaa tai älkää, on semmoisiakin eläinlääkäreitä jotka eivät uskalla edes koskea rottaan, tässä tapauksessa minun ei tarvinnut edes pitää kiinni vaan rotta oli eläinlääkärin käsissä koko ajan). Jutellaan mm. rottien hampaista ja porfyriinistä, samalla kun rotta tutkitaan. Keuhkot kuunnellaan, diagnoosina ylähengitystietulehdus.

Sitten keskustellaan lääkityksestä ja tulee sellainen olo, että eläinlääkäriä oikeasti kiinnostaa oppia uutta, ja on valmis myös ottamaan asioista selvää. Minun ei tarvitse ollenkaan tapella saadakseni kunnon lääkettä, ja ilokseni huomaan että myös annostus tulee oikein, kaksi kertaa päivässä 0,25ml 500gr painavalle rotalle. Hienoa! Tämä eläinlääkäri myös on selvästikin ottanut rotista selvää, koska tietää että annostus rotalle voi poiketa muista eläimistä. Saamme lääkettä, ja eläinlääkäri vielä tarkistaa että mukaan tulee sitä riittävästi. Maksamme laskun, 48,50 euroa, ja lähdemme kotiin erittäin tyytyväisinä :) Tästä lähtien ainakin minä vien eläimeni Pet-Vet eläinlääkäriasemalle, ja voin suositella tätä muillekin. Meitä hoiti eläinlääkäri Elina Illukka, kiitokset hänelle erinomaisesta hoidosta!

Eläinlääkärissä kesyrotan kanssa, part 1

Yhdellä rotistani hengitys krohisee, joten tilaan sille eläinlääkäriajan monien suosittelemalta eläinlääkäriasemalta. Saan ajan aamukahdeksaksi. Aamulla on -15 astetta pakkasta. Boksi kassiin, fleecepeitto ympärille ja rotta boksiin. Bussia ei onneksi tarvitse kauan odotella. Kauppatorilla vaihdetaan toiseen bussiin, ja sitä odotellessä ehdin itse jo jäätyä, rotta onneksi pysyy lämpimänä. Bussi saapuu hyvissä ajoin määränpäähän ja käyn kaupassa ettemme jäätyisi odotellessamme sisäänpääsyä eläinlääkäriin. Olen paikalla viittä vaille ja saadaan ilmoittautuminen hoidettua. Ollaan päivän ensimmäisiä asiakkaita. Hetki odottelua, ja tutkimushuoneeseen päästään viittä yli. Eläinlääkäri on meille uusi, vaikka ollaankin tätä kyseistä paikkaa käytetty jo lukuisia kertoja ennenkin. Keuhkot kuunnellaan joka puolelta, jonka jälkeen eläinlääkäri toteaa voivansa määrätä antibioottia, mutta ettei se ehkä auta. Jos ei vaiva parane, voidaan keuhkot kuvata. Tosin jäi itselle epäselväksi se, mitä hyötyä kuvaamisesta olisi, jos antibiootti ei tehoa. Koska on toivottavaa, että ehdin seuraavalla bussilla Turkuun takaisin, en kysele liikoja vaan haluan vaan lääkityksen, kiitos.

Antibiootiksi tarjotaan Ditrimiä. Great. Ei se ole ennenkään meillä tähän vaivaan tehonnut, saisiko jotain muuta kiitos. Ei ole ensimmäinen kerta, kun pyydän tässä eläinlääkärissä jotain muuta lääkettä, luulisi jo heidänkin oppivan. Pitkin hampain minulle suostutaan myymään Baytrilliä. Sanon, että voin myös hakea apteekista, jos sitä ei ole varastossa ja kirjoittavat minulle reseptin. Tämä ei kuulemma onnistu, koska Baytrilliä ei saa kirjoittaa reseptille apteekkiin. Kerron, että olen sitä ennen kyllä saanut apteekista noudettua reseptillä, minulle sanotaan ettei se ole mahdollista, ainakaan 12 vuoteen ei ole saanut apteekista. Väitän kyllä saaneeni (ja jopa useammin kuin kerran!). Onneksi lääkettä kuitenkin löytyy eläinlääkäristä, joten saan sitä mukaani. Eikun odottelemaan vastaanottoaulaan, että saavat lääkkeen sekoitettua. Vihdoin saan lääkkeen ja minulle painotetaan vielä kerran, ettei lääkettä ole apteekista voinut saada. "Muistat varmaan väärin ja olet saanut jotain muuta lääkettä". Juu niin varmaan, seuraavaksi olisivat varmaan väittäneet, että apteekin henkilökunta on myynyt jotain lumelääkettä, ja vaan laittanut etikettiin että puteli sisältää Baytrilliä. Noh, pääasia että sitä lääkettä nyt saadaan.

Tässä vaiheessa on jo mennyt jonkin aikaa väitellessä lääkkeen saatavuudesta, plus odottelua sillä aikaa kun ilmeisesti tarkistettiin vielä voiko kyseistä lääkettä saada apteekista. Saan viimein laskun, tosin siitä nyt on jäänyt lääkkeen anto-ohjeet puuttumaan. Se kun tulostuu vain jos laittaa ruksin johonkin tiettyyn kohtaan. Uusi tulostus, ohjeet puuttuvat edelleenkin. Noh, kirjoitetaan ne käsin. Ja muistetaan taas mainita, ettei lääkettä ole voinut saada apteekista aikaisemmin. Aaargh! Vihdoinkin saan laskun maksettua, ja kello onkin jo niin paljon että seuraava bussi lähtee kohti Turkua ihan justiinsa. Nappaan kuitin, ja eikun ovesta ulos ja juosten kohti pysäkkiä. Pakkanen salpaa hengityksen ja keuhkoihin sattuu. Yritän kipittää niin kovin kuin vain mahdollista, mutta kohta näen miten bussi kääntyy pysäkille, ja totean etten millään ehdi siihen. Seuraava bussi menee 20 minuutin päästä, hienoa. Onneksi rotta pysyy lämpimänä, pakkasesta huolimatta. Itse alan muistuttaa jääkalikkaa, ja juoksemisen seurauksena yskittääkin vielä.

Vihdoin bussi tulee, ja sisällä tarkistan että rotta on varmasti pysynyt lämpimänä. Hyvä. Sitten alan tutkia saamaani ohjetta. Tässä vaiheessa alkaa keittää kunnolla, lääkettä on määrätty aivan liian pienellä annostuksella, ja vain kerran päivässä annettavaksi. Eipä ihme jos antibiootti ei ehkä auta, kuten eläinlääkäri jo sanoi tutkimushuoneessa. Baytrilliä pitäisi rotille määrätä kaksi kertaa päivässä annettavaksi, muilla eläimillä voi olla vain kerran päivässä annostus. Tulee olo, ettei edes viitsitä perehtyä siihen eläinlajiin mitä hoidetaan. Päätän kokeilla jotain toista eläinlääkäriasemaa seuraavaksi. Loppupeleissä myöhästyn vielä töistäkin 10 minuuttia, onneksi pomo on ymmärtäväinen, kun soitan bussista etten ehdi ajoissa. Tähän kaikkeen kului rutkasti aikaa, hermoja sekä rahallisesti 54 euroa plus matkakulut 6,60e yhteensä. Ja mitä saimmekaan? Neljän päivän ajaksi Baytrilliä, kun lasketaan annostus oikein.