All For Love

Alli muutti Hollannista Suomeen viime keväänä. Ystäväni Tiina keksi tytön nimeksi All For Love ja siitä muodostui myöhemmin sijoituskodin keksimänä lempinimi Alli. Alli tuli Hollannista toisen naaraan kanssa ja ensimmäiset kaksi kuukautta ne viettivät rotattomassa karenteenikodissa. Vihdoin kesäkuussa ne sitten palautuivat karanteenista ja muuttivat pysyvään sijoituskotiin Leenalle tänne Turkuun.

 

Tämmönen rääpäle sieltä tuli. Alli huhtikuusa.

 

Alli kasvoi kesän ajan Leenalla ja elokuussa tuli aika miettiä poikueen teettämistä. Olin jo alustavasti valinnut tulevaksi sulhoksi Tiinalla sijoituksessa olevan blue agouti uroksen, Zaya’s Blue Planetin. Elokuussa sitten russian silver tyttö Alli kuskattiin Tiinan luokse astutukseen. Alkuun Alli oli Tiinan luona vähän hämillään ja epäluuloinenkin. Astutus kuitenkin tapahtui melko pian ja sitten rupesimme odottelemaan mahan paisumista.

Alli kesällä Leenan kuvaamana.

Blue Planet hoitikin homman kotiin ensimmäisellä astutuskerralla. Alli synnytti rääpäleensä 12.9. ja tällä kertaa hollantilaisen tuonnin kanssa synnytys hoituikin erinomaisesti! Kävin katsomassa emoa ja poikasia ensimmäisen kerran Tiinalla saman viikon sunnuntaina.  Mamma oli ensimmäosen viikon hiukan hermostunut, mikä normaaliakin vieraassa paikassa. Olimme sopineet Leenan kanssa, että Alli poikasineen siirretään heti poikasten täytettyä kaksi viikkoa Leenalle. Näin emo pääsee omaan kotiinsa rauhoittumaan. No kyllä se Allikin sitten Tiinalla lopulta rauhoittui, huomasi varmasti, ettei mitään hätää ole.

4päiväsenä.

9päiväsenä.

Tämän viikon tiistaina kuskasin sitten Allin ja vauvat Tiinalta Leenalle. Olin vienyt jo edeltävänä viikkona Leenalle valmiiksi häkin, joten sekin odotti tulevaa kompaniaa valmiina. Alli otti muuton todella rennosti. Tietty mamma huomasi, että kotona ollaan. Siellä Alli kasvattaa sitten 7 kaunista kääpiötään viisiviikkoiseksi. Kääpiöt ovat väreiltään russian silver agouteja ja yksi russian blue agouti. Yllätyksenä poikueeseen syntyi myös yksi fuzz, ensimmäinen laatuaan Zaya's-rottalassa. Tällainen mutaatio ei ollut toivottu, mutta tietenkin toivomme härpäkelapselle kunnon elämän ja hyvän kodin ja se onkin jo löydetty. Myös kaikki muut lapset on jo alustavasti varattu!

Lisää vauvakuvia päivitetään tänne!

Ruotsin näyttely 8.9.2012

Heja Sverige! Tällä hihkaisulla pakkasimme viime viikon perjantaina kimpsumme ja kampsumme ja treffasimme Turun satamassa. Saimme kutsun siis tulla arvostelmaan rottasia Ruotsin maalle, ja jaa-vastauksen annoimme sitten lopulta minä, Janina ja Sari.
Saimme myös puhuttua matkalle auton mukaan niin ei tarvinnut sitä kaikkea säätöä
ihmetellä siellä Ruotsin päässä. Satamassa sain Janinalta ihanan syntymäpäivälahjan: rotille "uuden" riipparin ja kaksi boxityynyä. "Uusi" hipsuissa sen takia, että rippari + tyynyt on tehny niin uudesta kuin vanhasta. Ne on tehty vanhasta mustavalkoisesta skottiruutuhameestani ja uutta niissä on musta karvakangas. Ihan ovat minun näköiseni ja näin ollen myös rotille juuri sopivat <3

Olimme kaikki aivan väsyneitä jo päästessämme laivaan, minä ja Sari edelleen flunssan kourissa, joten nukkumatti saapui hyttiimme jo yhdentoista maissa. Unen tuloa odottelua ja jatkuvaa heräämistä olikin sitten koko yö. Nuorisojoukko piti kovaa meteliä läheisessä hytissään ja laivan käytävällä aina siihen asti kun saavuimme Ruotsin puolelle. Silmät ristissä siinä sitten kolmikko laittoi maalia naamaansa ja lähti autolle odottamaan laivasta ulospääsyä. Helpommin sanottu kuin tehty. Jostain syystä Ruotsin päässä kesti laivalta ja satama-alueelta pääsy älyttömän kauan. Lopulta, kun pääsimme pois satama-alueelta, minuun iski kauhea matkapahoinvointi. Yritä siinä sitten pitää oksennusta sisällä ja lukea navigaattoria samaan aikaan, ei mikään helppo homma :D Pitkään aikaan ei olekaan pahoinvointia ilmennyt matkalla, viimeksi taisi olla puolitoista vuotta sitten bussissa Tallinnan menomatkalla Turusta Helsinkiin. Joka tapauksessa huono olo meni kymmenessä minuutissa ohi, thank god!

Olimme paikan päällä jo kahdeksan maissa ja ruotsalaisia kanssaharrastajia ei näkynyt vielä missään. Siinä sitten otimme pienet torkut autossa. Lopulta alkoi porukkaa laahautua paikalle, Janina pirteänä tyttönä lähti sisään moikkaamaan muita paikan päälle saapuneita suomalaisia rottailijoita. Me Sarin kanssa jäimme vielä hetkeksi autoon lepäämään. Lopulta sitten mekin laahauduimme näyttelypaikalle siinä toivossa, että saisimme kahvia, mutta kaikki oli vielä alkutekijöissään. Ruotsissa järjestetään eläintentarkastus mikä vie ihan älyttömästi aikaa. Sinänsä hyvä homma, mutta olen huomannut, että tuokaan tyyli ei aina ole varma, aina niitä hylkäyksiä ilmenee vielä näyttelypöydällä. Aikoinaan Suomessa oli myös eläintentarkastus, mutta siitä luovuttiin lähinnä ajan säästämisen takia. Olimme niin toivoneet, että olisimme päässeet aloittamaan arvostelun ajoissa heti klo 10, mutta turha luulo, aloittaminen viivästyi tunnin. Tämä on harmittavaa siksi, että kauhealla kiireellä on aina tylsä arvostella ja viat menevät helpommin läpi sormien eikä ehdi ”tutustua” jokaiseen eläimeen muutenkaan tarpeeksi.

Eläimet odottavat eläintentarkasutukseen. Potkun kärryt :D

Jono kasvoi ja kasvoi....

Sari arvosteli näyttelyssä viralliset luokat ja me Janinan kanssa pet luokkia. Ruotsin näyttelyissä suurin ero suomalaisiin on, että heillä myös dumborotat saavat osallistua. Tämä tietenkin aiheuttaa aina päänvaivaa meikäläisessä, kun en ole oikein sinut ollut koskaan dumbojen kanssa. Henkilökohtaisesti pidän mieluummin normikorvaisista rotista, mutta tietenkin maassa maan tavalla ja korvat pitää unohtaa, oli ne sitten siellä missä kotona olevillakin rotilla on tai jossain ihan muualla :D Tuohon näyttelyyn asti en muista, että olisin palkinnut vielä kertaakaan dumborottaa.

Toinen suuri ero on, että omistajat vievät itse eläimensä näyttelypöydälle.

Päivä kului todella nopeasti ja arvostelu myös aika liukuhihnalla välillä. Itse arvostelin avoimet urokset ja naaraat. Taso ei ollut päätähuimaava, valitettavan usealla uroksella oli haavoja selässä ja muuallakin. Naaraat olivatkin sitten tasaisempia. Tosin ne helmet erottuivat juuri uroksissa. Sekä naaraissa että uroksissa valittiin neljä parasta. Samaan tapaan teki myös Janina, joka arvosteli samat eläimet kuin minäkin. Junioreilla oli ruotsalaiset tuomarit. Eli pet luokissa oli tuplaluokat. Neljä parasta olikin suht helppo valita. Tuomarin suosikiksi valitsin dumbo sk black eyed marten uroksen, joka oli ihana. Tahtoo black eyed marteneita <3

Valitettavasti tämä kuva ei tuo esille kuinka kaunis poika oikeasti oli <3

Ruokatauon aikana koko sali tyhjeni, ja kun palasimme takaisin, oli paikalliset poliisit kameran kanssa kuvaamassa rottia. Huvittava näky, kun ne kuvailivat rottia ja lähettivät kuvia facebookkiin. Oli siinä naurussa pitelemistä ja kamera tietty esiin ja tämäkin tilanne oli ikuistettava :D Koskahan Suomen poliisi ymmärtää tulla rottanäyttelyihin tutustumaan. On niissä vaan nyt sen vertaa mielenkiintoista, että ei kannata ajaa maijalla ohi!

Ruotsin poliisilla ei taida olla paljon hommia :D

Arvostelua ja palkintojenjakoa...

Kun sitten olin arvostellut kaikki, valinnut parhaat neljä sekä avoimista naaraista että uroksista, minun piti välita kumpi oli parempi, voittanut naaras vai uros. No uros oli kyllä ihan kymppi pet-rotta, joten se sitten seuraavaan pisteeseen kilpailemaan. Johanna Ivarsson arvosteli pet juniorit ja hänen paras juniorinsa kilpailu siis minun voittajaani vastaan. Ja minun voitti! Näyttelyssä kaksi siis arvosteli Janina avoimia ja junioreita Tina Holmstedt. Janinan paras uros meni heiltä jatkoon ja kuinka ollakaan kyseinen uros oli sama kuin minulla voittamani uros, joten lopulta siitä tuli sitten Best Best in Show vai miten se nyt menikään. Niin ja kaiken huipuksi, tämä uros oli dumbo. Alla kuva (valitettavasti tosella huono) herrasta, joka oli todella puhdas, terve, leppoisa tyyppi.

Joker, dumbo sk black variegated downunder, omistaja Victoria Widerkrantz

Lopulta pääsimme paluumatkalle, Anne, Riika ja "teinit" seurasivat meitä, tosin luulen ettei olisi kannattanut. Miksi voi olla aina niin, että menomatka näyttelypaikalle menee niin suoraa tietä ja nopeasti, mutta paluumatka kiertää kaikki maat ja mannut ja kestää tuhottaman kauan. Jossain vaiheessa navigaattori ei enää tuntenut missä mennään, ei ainakaan tiellä, joten loppumatkasta päätimme tarkkailla vain kylttejä ja Janinan "mutua", joiden avulla pääsimme kuin pääsimmekin ajoissa laivan porteille.

Laivaan päästyämme olimme jo nälkäisiä ja ostimme punnittavaa ruokaa, kävimme tekemässä parit ostokset ja sitten painuimme pehkuihin. Janinan kanssa vielä ennen nukkumaanmenoa vertasimme arvostelujamme. Aika samaan tapaan oli mennyt, tosin minä olin taas kerran ollut tiukempi :D

Erittäin mukava matka. Oli kiva nähdä Saria pitkästä aikaa, vaikkei tuossa ajassa mitään paljoa ehtinytkään juttelemaan. Sarilla olikin iso homma virallisissa luokissa ja minäkin autoin häntä arvostelemalla muutaman luokan virallisissa. Sari palkitsi ykköseksi virallisissa luokissa sk silver black uroksen nimeltä Emerald. Valitettavasti en saanut kuvaa tästä upeasta uroksesta. Ilokseni vielä paluumatkalla laivassa luin näyttelyluettelosta, että kyseinen uros oli Ruotsiin aikoinaan muuttaneen sk russian blue uros Zaya's Eine Verran poika!

Rottien hampaat

Päätin kirjoittaa vähän rottien hampaista, kun ne usein herättävät ihmetystä ja pelkoa varsinkin pituudeltaan.

Rotalla on tosiaan neljä etuhammasta. Ylähampaat ovat talttamaisemmat ja lyhyemmät. Alahampaat ovat enemmän piikkimäisemmät ja selvästi pitemmät ja ne liikkuvat hieman sivusuunnassa. Etuhampaitaan rotta käyttää jyrsimiseen, puremiseen ja ruoan paloitteluun. Poskihampaita on yhteensä 12 ja niillä rotta jauhaa ruokansa pienemmäksi. Terveet hampaat ovat väriltään kellertävät, eivät siis valkoiset.

Rottien hampaat kasvavat koko niiden eliniän, etuhampaat poskihampaita nopeammin. Hyvin harvoin tullaan tilanteeseen jossa rottien hampaita pitäisi lyhentää. Itse olen tavannut vain yhden tällaisen tapauksen, vanhan uroksen. Hampaat pysyvät kunnossa kunhan rotilla on kuivaruokaa purtavana ja muuta kovaa, kuten puuta, jota järsiä. Hammasongelmat ovat siis erittäin harvinaisia rotilla. Jos rotta kuitenkin esim. tapaturmaisesti katkaisee jonkun etuhampaista, niitä voidaan seurata, alkavatko ne kasvaa tasaisesti vai pitääkö ne tasoittaa yhtä pitkiksi. Jos et itse pysty leikkaamaan tai et tunne ketään joka osaisi toimenpiteen, pitää varata aika eläinlääkäriltä.

Lopuksi voisin vielä kertoa, että rotat voivat narskutella hampaitaan. Se voi tarkoittaa kahta eri asiaa. Joko kyse on aggressiivisuudesta, johon liittyy myös muita merkkejä kuten karvojen nostamista pystyyn ja hermostunutta liikehdintää. Yleensä hampaiden narskuttelu tarkoittaa tyytyväisyyttä. Rotta voi makoilla paikoillaan ja narskutella hampaitaan ja muljautella silmiään. Huvittava näky J