torstai 26. tammikuuta 2012

Rottatatuointi

Tatuoinnin hankkiminen oli kytenyt mielessäni jo muutaman vuoden, kun tuli sopiva tilaisuus sellainen ottaa. Tatuoinnin aihe ei varmaan yllätä ketään teistä lukijoista: rottahan sen olla pitää! Kävin tuossa viime keväänä hoitamassa meidän kasvatteja omistaja Tuulan reissatessa maailmalla. Hoitopalkaksi hän lupasi tehdä minulle tatuoinnin. Hän oli tehnyt tatuointeja ennenkin ja ollut tatuointiliikkeessä harjoittelijana. Minun tatuointini tehtiin Tuulan kotona, mutta tätä nykyä hänet löytää Turusta Joker Tattoo Shopista, jossa hän tekee tatuointeja työkseen. Suosittelen, ainakin itse aion myös jatkossa ottaa häneltä tatuointini. Eli lisääkin on suunnitteilla, tosin seuraavat tulevat olemaan hieman pienempiä kuin tämä ihan ensimmäinen tatuointini.


Mutta sitten itse tatuointiin. Ensin alkuun ei ollut mielessä mitään kovin selkeää ideaa (vuosien miettimisestä huolimatta), millaisen tatuoinnin oikeastaan haluaisin? Tuula päivitteli kuvia tekemistään tatuoinneista facebookiin, ja sieltä yhdestä hänen tekemästään leijona-aiheisesta tatuoinnista sain idean kysyä, josko samantyylinen onnistuisi rotastakin. Ja onnistuihan se. Oma tatuointini on piirretty kuvan perusteella, koska rotta josta sen halusin ei enää ollut elossa. Onneksi sopiva kuva löytyi, koska uusia ei siis olisi ollut mahdollista ottaa. Oma tatuointini tehtiin kahdessa erässä, ja se ei sattunut niin paljon kuin alunperin pelkäsin. Toki hiukan kirpaisi. Sain mukaani myös kirjalliset hoito-ohjeet tatuoinnille, ja hyvinhän tuo parani.


Tästä kuvasta lähdettiin liikkeelle:
Ja tämmöinen siitä sitten tuli:












Kuvat eivät tee oikeutta tatuoinnille (oli kieltämättä aika haastavaa yrittää kuvata omaa olkavarttaan), omasta mielestäni se on luonnossa paljon paremman näköinen kuin kuvissa. Kuva tehtiin peilikuvana, koska muuten rotta olisi katsonut taaksepäin eli selkääni kohden, nyt se katsoo eteenpäin. Itse olen todella tyytyväinen tatuointiini, rotasta tuli näköinen (sitä ei kuvasta huomaa niin kuin luonnossa), ja sellainen kuin toivoinkin. Kuvassa oleva rotta on siamese seal point Zaya's Aguo Gruffmane.


Tuulan tekemiä tatuointeja voi ihailla täällä (tosin sitä leijonatatuointia ei tuolla taida olla, mutta meikäläisen tatuointi löytyy).

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Yksi, kaksi vai kolme

Itse asiassa tästä aiheesta on pitänyt kirjoittaa jo monen monta kertaa, mutta aina se ajanpuutteen takia jäänyt. Nyt kuitenkin tänään kävin ihailemassa Pirun pyöristynyttä mahaa ja Sarin ja Laurin kanssa juttelun lomassa tuli puhe siitä, kun olin aikoinani heille poikia hakiessa kertonut, että kaksi on kaksi ja kolme jne on lauma J


Onneksi enää nykyään harvemmin kysytään vain yhtä poikasta. Nykyään, ehkä netin takia, ollaan tietoisia siitä, että rotta tarvitsee lajikumppanin. Rotta on laumaeläin, jolle me ihmiset, vaikka viettäisimme niiden kanssa 24h päivässä, emme pysty antamaan sitä mitä toinen rotta voi toiselle tarjota. Onneksi suurin osa ihmisistä ymmärtää tämän, eikä ajattele itsekkäästi tai mukavuudenhaluisesti vaan asettaa tulevan lemmikin etusijalle.

Useimmiten poikasenostajat päätyvät kahteen rottaan. Pari on tietenkin hyvä, mutta siinäkin on omat huonot puolensa. Huonolla tuurilla voi käydä niin, että toinen menehtyy selkeästi toista ennen. Tässä tilanteessa jäädään pahaan tilanteeseen. Yksinjääneelle on hankittava kaveriksi yksi tai kaksi poikasta. Toinen vaihtoehto on ottaa jostain samanikäinen lajitoveri kaveriksi, mutta tämäkin toimii vain naaraiden kohdalla. Aikuiset, toisilleen vieraat urokset, hyvin hyvin harvoin hyväksyvät toisiaan. Yleinen harhaluulo myös on, että hankittava rottapari pitäisi olla samasta poikueesta. Tämä ei pidä paikkansa, luovutusikäiset ja hieman vanhemmatkin poikaset hyväksyvät toisensa ja niistä tulee varmasti yhtä hyvät ystävät kuin veljeksistä tai siskoksista.

Kolme ja siitä eteenpäin oleva määrä tarkoittaakin sitten tietenkin laumaa. Lauma kannattaa koota pikkuhiljaa. Ei siis niin, että samalla kertaa otetaan 4-6 poikasta. Jos olet päätynyt perustamaan kotiisi rottalauman, alkuun kannattaa hankkia 2-3 poikasta. Tämän jälkeen laumaa voi kasvattaa esim. puolen vuoden välein 1-2 poikasella. Tietenkin kaksi poikasta on omalla tavalla parempi, koska silloin niillä on ikäistään seuraa laumassa. Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton asia, vaan laumaa voi kasvattaa yksitellenkin.

Itse en henkilökohtaisesti suosittele hankkimaan kuudesta rotasta suurempaa laumaa. Sanotaan, että rotta pystyy tunnistamaan seitsemän lajitoveriaan, joten järkeväkin ymmärtää, ettei lauman koko saisi ylittää tuota määrää. Itse kuitenkin pidän maximina tuota kuutta, koska kannattaa myös ottaa huomioon, että mitä enemmän rottia on laumassa, sitä enemmän on siivottavaa eli häkkiä joutuu siivoamaan paljon useammin kuin jos häkissä asustaa puolet vähemmän. Laumassa on tarkat arvojärjestyksensä ja niiden seuraaminen on mielenkiintoista puuhaa.
Yksi on yksinäinen, kaksi on pari ja kolme on lauma J


keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Jekku ja Peppu

Sinne meni, ensimmäiset pullat uunista ulos! Veljekset Juutti ja Jatsi olivat siis ensimmäiset omaan kotiinsa lähtevät Banskun poikueesta. Hanna tuli kunnon paketin kanssa poikia hakemaan, eivät varmasti palellu ja poikasillakin oli varmasti turvallisen tuntuinen kotimatka J

Juu mutta tosiaan pitkästä aikaa, kun Bansku oli synnyttänyt ja poikaset alkoivat kasvamaan, minulle tuli kauhea hinku jättää pitkästä, pitkästä aikaa itselleni uroksia. Alkujaan mietin, että tästä jäisi kaksi eriväristä poikaa, mutta sitten se toinen varattiinkin muualle ja suunnitelmat muuttuivat. Päätin pitää yhden uroksen tästä ja ottaa kaveriksi sitten jostain toisesta poikueesta toisen uroksen. Olin silmäillyt yhtä urosta alusta asti ja nimeksi tuli Hannan avustuksella Jekku. Tosiaan kohtalo puuttui taas peliin ja lopulta toisesta poikueesta haaveilevan uroksen hankinta piti lykätä ja Banskun poikueesta jääkin sitten kaksi pallillista kotiin. Jaa miksikö?

Eräänä iltana, olisivatkohan poikaset olleet noin 3,5 viikkosia, kun ne olivat tuttuun tapaan jaloittelemassa sohvalla. Rauhallista menoa oli, nukahtivat vähän sinne tänne ja minä kudoin sukkaa ja aina välillä kurkottelin sohvalta tähän kannettavalle, mikä asuu olohuoneen pöydällä. En yllä siihen muuten kuin, että nostan vähän takamustani ja kurotan eteenpäin. Poikaset tosiaan pyörivät siinä ympärillä, sylissä ja sohvan peiton uumenissa. Jossain vaiheessa niitä oli nukahtanut sinne tänne sohvaa. Kurkotin taas kerran kohti kannettavaani ja samalla huomasin, että yksi poikanen oli nukahtanut reittäni vasten. No varovasti siirsin poikasta hieman sivuun ja istuin koko painollani takaisin sohvalle. Ja apuva apuva, ehdin istua ison ahterini kanssa siinä jo muutaman sekuntin, kun huomasin, että pakarani alla tuntuu jotain ja nostin itseni nopeasti ylös. Sieltä pinkaisi pelästynyt poikanen kovaa vauhtia sohvan selkänojalle haukkoen henkeä. Olin ihan paniikissa ja nappasin poikasen syliini, rauhoittelin sitä pitkän tovin ja sen hengitys oli hieman vaivalloista. Hetken päästä se alkoi aivastelemaan ja sille ei meinannut tulla loppua. Näin ei ole koskaan tapahtunut 20 vuoden aikana, joten voitte kuvitella oman paniikkini. No poikanen rauhoittui rapsutellessani sitä, mutta aivastelua kuului koko illan. En siinä sitten voinut mitään, poikanen kun kuitenkin kulki normaalisti ja hengittikin jo tasaisesti. Leikkasin karvaa poikasen alaselästä, jotta erottaisin sen jatkossa muista. Seuraavana aamuna heti herätessäni kävin tarkistamassa poikasen, olin varma, että se oli kuollut tai muuten vain todella huonossa kunnossa. Mutta ei, tämä on selviytyjä, ei se näin helpolla luovuta, kyllä se nyt yhet jättiläispeput selättää J Niinpä päätin jättää tämän kovan onnen pojan itselleni Jekun seuraksi ja se sai viralliseksi nimekseen Jepulis, mutta Peppuna se meillä täällä nyt tunnetaan J Tulette varmasti Peppua näkemään vielä näyttelyissä.

Peppu tosiaan selvisi tästä kovasta koettelemuksesta nopeasti ja onnellisesti, mutta tämä poikanen on muutenkin vähän erikoinen. Vaikuttikohan tuo hapenpuute aivoissa, se tullaan näkemään jatkossa. Pari päivää sitten sain tuta, ettei tämä tosiaan tule olemaan ihan tavallinen rotta. Touhusimme taas urospoikasten kanssa iltasella sohvalla. Yht’äkkiä ja en kyllä tiedä mitä, yksi poikanen pelästyi, kipitti sohvan toiselle reunalle, ponnisti ja hyppäsi niin pitkälle ja korkealle kuin nyt tuollainen kääpiö pystyy. Tyhjän päälle se lensi kuin leppäkeihäs, tai paremminkin kuin lepakko, tassut sivuille ojennettuina, hieman oli huvittava näky. Ja tumps lattialle, laskeutuin jalat edellä kuten kissat ja kipitti häkin umpinaisen tason taakse, joka seisoi kirjahyllyä vastapäätä. Ajattelin, että nyt sitä ei kyllä saa hullukaan kiinni, on varmasti niin paniikissa. Mutta mitä vielä, laitoin käden sinne tason ja kirjahyllyn väliin ja poikanen kipitti kädelle niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja kuinka ollakaan kädessä tarkistin kuka oikein oli kyseessä ja arvatahan se piti: Peppuhan se siinä!

Ja näin meille jäävät siis asumaan Jekku ja sen veli Peppu.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Kiireinen viikko

Viikko on mennyt taas kuin siivillä. Töissä on aina alkuvuodesta paljon töitä, ylitöitäkin tulee tehtyä. Vapaa-aika on kulunut rottaillessa enemmän tai vähemmän eli muuta en ole ehtinyt oikein tekemäänkään. Tännekään ei ole tullut kirjoitettua, kun aika ei vaan oikein anna periksi. Taitaa se muutenkin olla Tellun vuoro tänne välillä kirjoitella :D 


Tänään tein Banskun poikasille paperit. Poikaset tulikin nimettyä suomalaisittain tällä kertaa: Jippii, Jojo, Juutti, Jenkki, Jatsi, Jepulis, Jassoo ja Jekku. Sain apuja Hannalta, joka on käynytkin ahkerasti tulevia poikiaan katsomassa. Kiitos siis Hannalle hienoista nimiehdotuksista, hänelle lähtevät ensi viikon keskiviikkona Juutti & Jatsi. Kuulemma kaikki on jo tulevassa kodissa valmiina vain itse paketti puuttuu J Poikaset ovat tosiaan kasvaneet vauhdilla, kuten aina rotanpoikaset tekevät. Ensi viikolla lähes kaikki matkaavatkin omiin koteihinsa Helsinkiin, Raumalle, Tampereelle, Nousiaisiin ja tietenkin osa jää tänne Turkuunkin.

Huomasin eilen, että Bansku-emo on yhtäkkiä laihtunut huomattavasti. Poikaset roikkuvat edelleen tisseissä kiinni, eikä Bansku työnnä niitä pois, hyvä emo kun on. Poikaset ovat kyllä hieman pullossa kasvaneita ja se on kyllä emon vika. Onneksi Bansku saa huomenna hieman ulkopuolista apua asiaan, kun erotan pojat omaan häkkiin.


Olga Venäjältä lähetti kuulumisia kasvatistamme. Täältä voi käydä lukemassa ja katselemassa kuvia lisää jos jotain kiinnostaa.

Sunnuntaina hain Zarrin pois astutuksesta ja eihän se tyttö sitten lopulta ollut kantavana. Harmittaa todella paljon kun siskokaan ei tullut kantavaksi ja ovat mahtavia luonteiltaan. Nyt on sitten otettu tyttöjen veljeen yhteyttä ja hänen omistajansa ovat luvanneet lainata urosta meille! Samalla matkalla kun hain Zarrin Jaanalta, nappasin sieltä blue agouti sijottinaaraamme Hipun astutukseen. Tyttö meni astutukseen ainokaiselle rex agouti sijottiuroksellemme. Katsotaan sitten tuleeko sieltä mitään. Samalla reissulla nappasin mukaani Teemulta sijottinaaras Sanders Donna Dinglen ja se meni Tiinan luo astutukseen ja näillä näkymin myös synnyttää siellä. Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen siitä, kun vein Pirun ja Hanin astutukseen. Huomenna menen siis heitäkin moikkaamaan.

Ainiin sain vihdoin sen itselleni joululahjaksi hankkimani kirjankin postitse, ei se nyt ihan jouluksi ehtinyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tämmöinen opus:



lauantai 7. tammikuuta 2012

SKeY ry:n jäseneksi?

Alku vuodesta tulee aina eteen jäsenmaksujen maksaminen. Ensimmäisenä tuli taas tänä vuonna maksettua Suomen Kesyrottayhdistys ry:n jäsenmaksu. Suomen Kesyrottayhdistys on tarkoitettu kaikille rotanomistajille, ei siis vain kasvattajille tai aktiiviharrastajille, jotka juoksevat näyttelyissä. Suomen Kesyrottayhdistys tai Kesis, niinkuin jäsenet sitä usein kutsuvat, on perustettu jo vuonna 1988. Itse liityin jäseneksi muistaakseni vuonna 1991, joka tapauksessa aika kauan sitten :D

Kesis julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Rattus-jäsenlehteä. Lehden sisältö ei todellakaan ole vain yhdistys- ja/tai näyttelyasiaa vaan siellä voi artikkeleitä rottien hoidosta, sairauksista ym. Usein siellä myös jäsenet kertovat omia tarinoitaan rotista.

Suomen Kesyrottayhdistys ry:n kotisivuilta löytyy myös standardi, täältä voit käydä tutustumassa mitä värejä Suomessa viralliselta listalta löytyy :) Kaikista ei löydy kuvaa, mutta suurimmasta osasta kuitenkin.


Lisäksi sivuilta löytyy yhdistystietoa, kasvattajalista, tapahtumakalenteri, ohjeet näyttelyilmoittautumiseen, ym. Kannattaa käydä tutustumassa Kesiksen kotisivuihin.


Tuossa alussa juttelinkin Suomen Kesyrottayhdistyksen jäsenyydestä, suosittelen lämpimästi kaikkia rotanomistajia liittymään yhdistykseen, se ei velvoita mitään, mutta yhdistää kaikki rottia rakastavat ihmiset yhteen. Jäsenyys ei paljoa maksa, siihen liitytään aina vuosittain ja Rattus-lehden saa myös takautuvasti itselleen, jos liittyy kesken vuotta. Täältä löytyvät ohjeet, miten liittyä yhdistykseen.


Suomen Kesyrottayhdistyksellä on myös keskustelufoorumi. Sieltä löytyy erittäin paljon tietoa rotista, kannattaa käydä tutustumassa! Muistakaa kuitenkin, että kasvattajan puoleen voi myös aina kääntyä, jos tulee kysyttävää rotista!

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Uusi vuosi ja uudet kujeet

No uusi vuosi todellakin, nyt pitää taas opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku 2012 ja se on yleensä vaikeaa ainakin vielä näin alkuvuodesta. No ehkä siihen tottuu viimeistään silloin, kun taas vaihdetaan seuraavaa vuotta niin nopeasti tuntuu aika välillä kuluvan.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille rotanmielisille!

Uusia kujeita ei meikäläiselle ole kauheasti luvassa tälle vuodelle, eiköhän tässä samaa ole luvassa: töitä ja rottia :) Niihin suurin aikani kuluu, mutta yritän silti vielä pienimuotoisesti vähän muutakin harrastaa. Joulun ja uuden vuoden väli meni tosiaan "lomaillessa". Pieniä projekteja oli kotona hoidettava, osa jäi vieläkin kesken, mutta eiköhän nekin pikkuhiljaa tule valmiiksi. Suskin luona tuli käytyä kylässä keskiviikkona heti joulupyhien jälkeen ja sain ihanaa Bayleys-juustokakkua :) Torstaina sain sitten kotiini pitkästä aikaa vieraita. Tellu, Tiina ja Tero, kolmen Teen kopla, kävi katsomassa vauvoja ja Tellun kanssa taisimme vähän puhua kasvatuksestakin. Jouluna minulle opetettiin sitten 25 vuoden jälkeen kutomaan taas sukkia. Lomapäivien illat menikin puikkoja kilistellessä. Rotat innokkaasti auttoivat kuljettamalla pienempiä keriä pitkin sohvaa ja yritti sitä joku piiloutua ison kerään sisäänkin :) Vuosi vaihtuikin sitten rauhallisissa merkeissä eli olimme äijän kanssa kahdestaan kotona, eiköhän nyt voi jo puhua perinteestä näin monen vuoden jälkeen.

Sunnuntaina eli vuoden ensimmäisenä päivänä lähdin sitten Räntämäkeen naaraitani Pirua ja Hania viemään astutukseen. Veljekset Muhammed ja Jeesus olivat tyttösille jo etukäteen katsastetut tulevat sulhaset. Siinä sitten sohvalla heti yritimme katsoa mitä mieltä pariskunnat olisivat toisistaan. Pirusta ja Jeesuksesta ei sitten paria tullut, Pirulla oli todennäköisesti kiima juuri menossa jo pois ja Jeesus ei tykännyt yhtään vaikeasti tavoiteltavasta tytöstä.

Tämän jälkeen Muhammed herätettiin päiväunilta ja ei siinä mennyt aikaakaan, kun herra tajusi, että tuttavuus olikin kiima-aikainen kaunotar ja alettiin hommiin. Selvästi tosin Muhammedista huomasi, että ekakertalainen on kyseessä, kun osumatarkkuus ei ollut ihan kohdallaan. Yö kuitenkin vietettiin kuulemma kiihkeissä tunnelmissa, joten eiköhän harjoitus tee mestarin! Alla pari kuvaa rakastavaisista.

Tuleva äitee Hani

Tuleva elatusmaksuja makseleva isukki

Ollaan niin rakastuneita...

tai sitten ei