lauantai 23. huhtikuuta 2011

SKeY ry:n Grand Gala 16.-17.4.2011

SKeY ry:n Grand Gala -näyttely on Suomen suurimpia vuosittain järjestettäviä
kesyrottanäyttelyjä. Jo muutaman vuoden ajan se on on järjestetty PetExpo
-messujen yhteydessa Helsingin Messukeskuksessa. Näyttely oli kaksipäiväinen,
viralliset luokat lauantaina ja pet luokat sunnuntaina. Molemmille järjestettiin
tuplaluokat. Tänä vuonna lähdimme vain lauantaina. Lähtö olikin aamuvarhaisella,
ja meidän kyydissä tuli myös Suski rottineen. Autossa olikin ihmeen paljon tilaa
tällä kertaa, Tellulta ei montaa rottaa ollut matkassa ja Saijalta ei yhtään.
Meidän kyydissä kun ei sijoitusrottiakaan tullut kuin kaksi. Ajoissa oltiin
paikalla eikä tällä kertaa ajettu edes harhaan :D. Poikkeuksellisesti tämä näyttely
alkoi jo yhdeksältä aamulla, normaalisti kesyrottanäyttelyissä arvostelut alkavat
vasta kymmeneltä. Tämä siksi, että messuilta piti olla ulkona viimeistään kuudelta,
jolloin messut sulkeutuivat.

 



Tellu oli lupautunut töihin ja toimi Doug Connorin sihteerinä. Dougilla oli 
arvosteltavana noin 150 kesyrottaa. Päivän lopussa Tellun käsi olikin jo pikkuisen 
kipeä paljosta kirjoittamisesta. Saija kiersi messuja, teki pieniä ostoksia rottalaan, 
keskusteli ihmisten kanssa, antoi varattuja Zaya's-poikasia eteenpäin ja esitteli 
messuväelle rottiakin siinä samalla. Rottamme saivat kaikki ok arvostelut, Tellun lilac
agouti rex poika Teddy sai molemmilta tuomareilta tähden ja olipa jopa toisella 
tuomarilla ROP5! Myös jo veteraani-ikäinen siamese seal point poju Aki pokkasi yhden 
tähden. Kaikki luokkavoittajat saivat pähkinäpussillisen, ja niitä kertyi matkaamme 
ihan kiitettävä määrä, nyt riittää rotilla natustettavaa pitkäksi aikaa. Pähkinät 
olivat kuorellisia, ja osalla on niin kova kuori että rotta saa tosiaan tehdä toitä 
päästäkseen syötävään sisukseen kiinni. Hyvä, että saavat nähdä vähän vaivaakin 
herkun eteen.
 



 

Takastulomatkalla pysähdyimme Teboil-huoltoasemalla. Vielä oli hieman 
huumoriakin matkassa, kun kassajonossa vastapäätä oli hopeamitalit 
kaulassa olevia asiakkaita. Saija kaivoi Tellun kassista ruusukkeen 
rintaansa ja siitäkös alkoi naurunremakka mitalikaulaisten keskuudessa. 
Ihmetys oli suuri, kun he katselivat rottaruusuketta. Vaihtokauppaa emme 
kuitenkaan tehneet. Sovittiin, että ensi vuonna tavataan samaan aikaan 
samassa paikassa, toivotimme parempaa onnea, että silloin heillä olisi 
kultaiset killuttimet :D
 




 

perjantai 22. huhtikuuta 2011

We are the Champions...

Helsingissä 16.4. järjestetyn GG-näyttelyn tuloksena saimme muutaman uuden tittelin Zaya's kasvateille :D

uusia Fin Championeja ovat:

 
Zaya’s Neon Golden
R213-10 rex lilac agouti uros

Zaya’s Exorcism
R49-11 rex agouti uros

Fin Double Championiksi valmistui:
Zaya’s Banana Split
R32-11 sk Russian buff naaras

Pet titteleitä:

Silver Pet & PetGG-11 & PetDW-11 

Zaya's Turkane, sk silver russian blue, sijoitusuros Miialla, onneksi olkoon!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kasvattejamme Lemmikkilehdessä!

Huhtikuun Lemmikkilehden kannessa komeilee meidän kasvattimme Zaya's Summer Moon, aka Kuukkeli. Kuukkeli on meidän lilac-linjoista. Lehden sisäsivuilla on juttu siitä, miten kansikuvan saaminen onnistui. Tämän lisäksi lehdessä alkaa juttusarja rottien temppukoulusta, ja siellä luoksetulon opetuksen mannekiinina on Zaya's Catherine Zeta-Jones, burmesetyttönen. Missään ei tosin mainita meidän kasvattajanimeä, mutta kyllä se meidän kasvattajien mieltä silti lämmittää kun on omat kasvatit päässeet lehteen. Kiitos kotina toimivalle Mariannalle hyvästä huolenpidosta ja rottien kuvaukseen viemisestä :)


sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Uutta verta Hollannista

Saatiin viime tiistaina vähän "hollannintuliaisia". Elina, Sini ja Maiju kävivät isoilla eläinmessuilla Hollannissa, ja veivät meiltä pari ennalta tilattua rottaa sinne. Takaisin ei meille ensin pitänyt tulla mitään, mutta messuilta oli kuin olikin löytynyt russian silvereitä. Tästä saimme tiedon sunnuntaina, ei kun äkkiä miettimään minne saamme rotat karanteeniin. Siskollani Valpalla ei tällä hetkellä ole omia rottia, ja hän olikin oikein innoissaan ja lupautui ottamaan rotat pariksi kuukaudeksi karanteeniin kun varovasti asiaa tiedustelin. Ja onneksi Valpan avomies Janikin suhtautui myötämielisesti ajatukseen.


Tiistai-illalla matkalaiset saapuivat Turkuun, ja saimme haettua meille tulevat rotat. Kyseessä oli kaksi naarasta, toinen noin 6kk ja toinen noin 8kk. Nuorempia ei valitettavasti löytynyt. Toisella on jo ollut yksi poikue, mutta vähän tulee kyllä kiire näitä käyttää, heti vaan sitten pitää astuttaa kun on karanteeni ohi. Russian silvereitä ei kauheasti Suomessa ole, ja toivotaankin että tällä pystytään vähän niiden kantaa elvyttämään. Kyseessä on mielestäni tosi kaunis muunnos, sitten kun se pohjaturkkikin on oikeanvärinen eikä liian vaalea kuten usein on. Tytöt olivat vähän hämillään matkasta, mutta oikein hyvin käsiteltävissä ja sylissä rauhallisia. Tietysti takana oli rasittava matka, ja kaikki uutta nyt, toivotaan että rotat eivät kovin pahasti muutoksesta stressaa. Toistaiseksi on ainakin mennyt kuulemma ihan hyvin, vaikka toinen tytöistä onkin vähän tuhissut kaltereitten välistä. Eiköhän se siitä kun kotiutuvat, nyt pääsee onneksi luonnettakin seuraamaan sen aikaa kun ovat karanteenissa, ja emme tietenkään sitten käytä rottia jos ne eivät ole luonteeltaan ok. Mitään sukutauluja ei valitettavasti rotille saatu. Omaa kaksikkoa noutaessamme saimme nähdä myös muut tuontieläimet, ja kyllä me niistäkin rotista olisimme itsellemme ottaneet osan (ei saatu lupaa vaikka kuinka kinuttiin...). Saavat asianosaiset kuitenkin itse kertoa niistä sitten. Toiveissa on, että mekin saamme näitten jälkeläisiä jossain vaiheessa.


Veimme Valpalle rotat ja häkin tarvikkeineen, ja jätimme sinne varmuuden vuoksi myös noutomatkalla käytetyn boksin kasseineen. Sitten Saija heitti vielä minut kotiin. Heti kotiin päästyäni heitin kaikki hakumatkalla päälläni olleet vaatteet pyykkiin ja kävin suihkussa. Saija teki samoin kun viimein yhdentoista maissa oli päässyt omaan kotiinsa. Emme halua, että näiden tuontien ohessa tulee mitään tauteja omille rotille. Seuraavaksi menemme katsomaan näitä rottia vasta Grand Gala -näyttelyn jälkeen, onneksi Valpalla on rotista kokemusta ennestään niin tiedetään että hän pärjää rottien kanssa, vaikka me ei siellä usein käydäkään.


Tämmöiset tytöt sieltä tuli: