Quid Pro Quo

Rakas rottani Piru (Quid Pro Quo) nukkui pois sylissäni viime torstaina klo 23. Sain Pirun vuosi sitten kesällä ja tämä ihana erikoinen tyttö vei heti sydämemme. Piru oli luonteeltaan lempeä ja outolintukin. Sillä oli vanhempana tapana etsiä sopiva paikka reiteni vierestä soffalla ja makasi siinä tyytyväisenä silitellessäni sitä. Aina silloin tällöin sen häntä vispasi puolelta toiselle, tiedä sitten mitä Pirun mielessä kulki :D Jos ei omistajalta saanut tarpeeksi hellyyttä, se kapusi rinnan päälle makaamaan, tapitti silmillään suoraan silmiini ja ja jos ei tälläkään tavalla huomiota saanut, piti varovasti omistajaakin näykkiä. Muut rotat piti myös tyrmätä pois lähettyviltä, Pirun piti olla se, joka huomion sai täysin itselleen. Tästä huolimatta Piru oli erinomainen johtaja laumassa.
Viimeiset kaksi viikkoa Piru oli kärttyinen laumatovereilleen ja ihmettelinkin sitä, koska tämä ei ollut yhtään pirumaista. Torstai-iltana sitten yhtäkkiä soffalla istuessani, rottahuoneesta kuului omituista ääntä. Aivan kuin jollain olisi ollut hikka, mutta ääni ei ollut hikkamainen vaan korkeampi ja samalla rohisevampi. Vaikea selittää, koska en ollut tuollaista koskaan edes kuullut. Sen kuitenkin samantien tajusin, että ääni ei ollut normaalia. Huoneeseen päästyäni totesin heti, että ääni tulee Pirun häkistä. Ensin luulin, että jompikumpi simskutytöistä pitää tuota omituista ääntä, mutta häkin luokse päästyäni näin Pirun. Piru makasi yhdessä häkkitelineessä ja pää oli ulkona. Näin heti, ettei silmät liiku vaan ne olivat lasittuneet. Kaivoin Pirun syliini ja siinä se otti viimeiset henkäyksensä. Aivan liian nuorena lähti tämä suuri persoona :(
Kiitokset Sinille, Elinalle ja Meijulle ihanasta rottanaaraasta, en tule Pirua koskaan unohtamaan!

Quid Pro Quo

28.6.2011-4.10.2012

Piru kesällä 2012