Russian silver / russian silver agouti

Russian silver ja russian silver agouti ovat hätkähdyttävän kauniita värejä. Ihastuimme Tellun kanssa muistaakseni vuonna 2008-2009 russian silveriin, kun näimme sellaisen ensi kertaa livenä. Vähän myöhemmin saimme Tsekeistä russian silver agouti naaraan, joka oli myös erinomainen muunnoksensa edustaja. Russian silver on sävyltään taivaansininen jossa näkyy russian väreille omainen jauhoisuus, joka tekee väristä aivan omanlaisensa. Russian silver agouti taas on tasainen sekoitus vaaleta kullanruskeaa tuolla vaalealla taivaansinisillä :D Tällä hetkellä sekä russian silver että russian silver agouti ovat koe standardissa. Vielä muutaman eläimen tulisi saada laatupalkinto, jotta ne siirtyisivät standardiin. Kunhan niitä eläimiä ensin saataisiin...

 

Russian silver on tällä hetkellä koe standardissa tämänlaisella standardikuvauksella: Värin tulee olla intensiivinen vaaleansiniharmaa. Russian bluelle ominainen jauhoisuus ja tikattu yleisilme on normaalia. Häiritsevä ruskeus on virhe. Silmät mustat. Russian silver agouti taas: Tasainen sekoitus vaaleaa kullanruskeaa vaalean siniharmaalla tikkauksella. Alaturkki ja vatsaturkki vaalean hopeanharmaa. Silmät mustat. Lähde: Suomenkesyrottayhdistys ry. Russian silvereita on suhteellisen vaikea kuvata, mutta galleriastamme löytyy muutama kuva.

 

Valitettavasti olemme keskittyneet muihin väreihin taas pidemmän aikaa ja russian silverit ovat jääneet vähemmälle ja näin ollen päässeet lähes häviämään. Tällä hetkellä niitä ei olekaan kuin kaksi urosta, joista toista emme edes tule käyttämään. Toinen uros on jo vanhempi, joten nähtäväksi jää saammeko siitäkään jälkeläisiä. Meillä löytyy kyllä muutama russian silver –kantaja, mutta se ei kauheasti helpota saamaan sitä aikaiseksi. Onneksi saimme huhtikuussa Hollannista tuliaisina kaksi aikuista russian silver naarasta ja nyt näiden astuttaminen onkin lähtenyt käyntiin. Toinen on tällä hetkellä varmasti kantavana.

Russian silvereiden ja russian silver agoutejen kasvatus ei ole mikään helppo homma. Russian silver muodostuu kahdesta eri bluesta, ”perinteisestä” british bluesta ja russian bluesta. Niiden kasvattaminen ei ole helppoa ja vaatisi paljon suuremman eläinmäärän mihin me kasvattajina pystymme. Russian blue väristen jalostuseläimien löytäminen Suomesta ei ole tällä hetkellä vaikeaa, mutta bluen taas voi osoittautua hieman hankalammaksi. Toivottavasti muutkin kiinnostuisivat värin pitkäjänteisestä kasvatuksessa. Tämä olisi ehdottomasti kasvatuksen arvoinen väri!


Tässä vielä hollannintuontitytöistä kuvia

SKeY ry:n näyttely Hausjärvellä 7.5.2011

Aivan ihanaa lähteä aamuisin ajamaan, vaikkakin kukonlaulun aikaan, kun on valoisaa. Matka menikin sekä mennessä että tullessa kirkkaassa aurinkoisessa säässä. Meikäläisen flunssa oli ainoa tekijä, joka aiheutti automatkalla lisätöitä, näitä käsiä kun on ihmiselle luotu vain kaksi :D Perinteisesti, kun suuntaamme Hämeenlinnan suuntaan, pysähdymme aina mennen tullen Forssan Autokeitaalla. Ja joka ainoa kerta erehdymme aamu-unisina ostamaan kahvia, vaikka aina se on yhtä pahaa. Kaunis aamu niin onneksi saimme ”nauttia” kahvista tällä kertaa ulkona, viime kerralla taisikin olla kylmä ja räntäinen sää. Automme viereen oli pysäköinyt hieno vuoden 1957 Jaguar (taisi olla mk). Siinä sitten kissaihmiset rupattelivat hetken ja tuli tarjous lähteä ajoihin Lahteen, mutta tällä kertaa tuli valittua rottanäyttely :D Myös Ruotsiin tuli kutsu, mutta Saijan kissa taitaa olla hmmm hieman epäluotettava, jotta sen kanssa lahden toiselle puolelle lähtisi.

Matka jatkui siis kohti Hausjärveä ja tällä kertaa näyttelypaikalle päästiin voisiko sanoa ihanteellisesti, Riihimäen kautta suoraan mutkia tekemättä. Upeeta, joskus navikin toimii täydellisesti!

Tellu joutui kiirastuleen Sari Anderssonin tuomaroidessa viralliset rexit ja Tellu teki elämänsä ensimmäistä kuunteluaan. Juu kyllä, Tellusta tulee isona virallinen tuomari ja allekirjoittanut on uhannut samana päivänä, kun Tellu valmistuu, jäädä eläkkeelle ;D Tellun tehdessä kuuntelua, Saijakin oli hyödyksi ja virkkasi Tellun kameralle pussukkaa…

Päivä kului suht nopeasti ja lämpimästi, näyttelypaikka oli iltapäivästä kuin sauna ja eläimet nukkuivat boxeissaan ketarat ojossa.

Rexejä meillä ei montaa ollut ilmoitettu, mutta kaksi ekakertalaista saadaan taas rekisteröityä kun saivat L2. Sileihin meillä oli ilmoitettu muutama ötökkä + tietenkin sijoitusrotiskoja. ROP:ssa oli Fin DCh Zaya’s Banana Split (russian buff naaras) ja Fin Ch Zaya’s Wanderlust (bes seal point). Kummatkin rotat asuvat sijoituskodeissa, onnea siis heille ja kiitos hyvästä hoidosta! Sileiden paras veteraani -palkinto tuli kotiin Akille, on se vaan ihme äijä :D Katselmukseenkin oli pitkästä aikaa ilmoitettu yksi rotta, sileäkarvainen russian topaz uros, sijoituksessa Elinalla. Poika sai ensimmäisen puollon, nyt toivotaan että toinenkin puolto vielä jostain saadaan. No pojalla on vielä aikaa, se kun on vasta ihan lapsenkengissä. Mielenkiintoista oli myös, kun saatiin kasa cinnamoneja riviin ja niitä sitten tuijottelimme ja keskustelimme niistä kera tuomareiden, kasvattajien ja harrastajien, väriskaala kun oli aikamoinen :D Pähkinöitäkin oli jäänyt GG:stä näköjään jäljelle ja niitä jaettiin taas voittajille.

Paluumatka alkoi hyvin, kunhan ensin saimme auton tuuletettua kunnolla. Taisimme olla viimeisten joukossa, jotka paikalta kaahasivat pois. Perinteinen pysähdys taas Forssassa ja hampurilaiset ja se kahvi, sama pää kesät talvet :D

Tarkoitus oli vielä Banana Split vielä menomatkalla astutukseen Anskulle Lietoon. Täällä emme vielä olleetkaan käyneet, Ansku kun muutti pari kuukautta sitten maaseudun rauhaan omakotitaloon. Minä jo etukäteen sanoin Anskulle, että ei ole ongelmaa löytää sinne Jumalan selän taakse, onhan meillä navigaattori! Justiinsa niin, joskus lyhyimmän reitin valitsemisesta kärsii todenteolla. Suosittelemme ajamaan Liedonperälle Paappalantietä pitkin. Voi olla, että se on kyllä yksityistie. Sen jälkeen ei kuitenkaan tarvitse mennä vuoristorataan vaan täällä voi kokea extremeautoilua ja tietenkin myös testata auton kunto ihan ilmaiseksi. Vastaan tulee kuoppia, kuoppia ja enemmän kuoppia, niin ettei niitä voi yksinkertaisesti edes väistellä. Juu ja jos käy yhtä hyvä tuuri kuin meillä niin voi löytää edestään myös traktorin joka seisoo tiellä ilman kuljettajaa. Tämä ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun navi ohjaa meidät Liedossa mitä mielenkiintoisimmille teille eli tiedoksi kaikille navi ei toimi Liedossa vaikka muualla maassa toimiikin moitteettomasti. :D

Joka tapauksessa selvisimme, minä, Tellu ja rotat, hengissä Anskulle. Ja voi sitä vihreyden määrää, kun Ansku esitteli taloaan ja maitaan. Aivan upea koti, rottapojillakin upeat oltavat, kun on ihan oma huone lapsilla, toivottavasti pojilla nyt ei kuitenkaan nouse ihan hattuun, kun on uusi lukaali ja naisia rupeaa kesän aikana juoksemaan kylässä :D



Kuvassa seikkailee Hades (Hamsterin poika aka Zaya's Mystery Man) kuva @ Elina Ilves

Kuivikkeista

Rotille ja muille jyrsijöille on nykyään tarjolla jos jonkin näköistä kuiviketta. Ennen vanhaan ei ollut kuin kutterinpuru, jota käytiin hakemassa suoraan sahalta. Siellä sitä itse pussitettiin silmät, korvat, suut täynnä hienonhienoa purua. Ei ollut mukavaa hommaa, mutta iso jätesäkillinen maksoi 1-2 markkaa. Sahalta ym paikoista hankituista kutterinpuruista sai usein myös tuliaisia: väiveitä.

Jossain vaiheessa tein löydön, Pirkka kissanhiekan, tietenkin paakkuuntumattoman. Se tuoksui männynraikkaalta, hyvä raikas tuoksu siis täytti koko huoneen, ja kesti pitkään, ei tarvinnut usein kuivikkeita vaihtaa. Tuoksu tosiaan oli sen verran voimakas, että siitä joko piti tai sitten ei, mutta minä pidin! Käytin sitä vain aikuisilla, poikasilla ja emoilla edelleen purua. Lopulta sekin tietenkin lopetettiin ja oli keksittävä muuta.

Nykyään markkinoilla on tosiaan monenlaista kuiviketta. MörttiRöpö on lisäaineeton ja lähes pölytön haapahake. Sitä myydään eläinkaupoissa ainakin 20 ja 100 litran paketeissa. Leppähake on suht vastaava MörttiRöpön kanssa, se on kuitenkin väriltään hieman tummempaa ja sopii erityisen hyvin varsinkin pölyallergiasta kärsiville ihmisille ja eläimille.

Monet käyttävät myös erilaisia puupellettejä. Itse en ole ollut niihin erityisen tyytyväinen, ne painavat paljon ja pissa hajottaa pelletit inhottavaksi jauhoksi.

Pellava- ja hamppuhaketta voi myös käyttää. Pellavahake on hieman pöllyävää ja saa varautua siihen, että sitä todella löytyy myös häkin ulkopuolelta. Muuten se on tosi imeväistä ja riittoisaa. Hamppuhakkeesta minulla ei vielä ole kokemusta, mutta ajattelin hankkia jossain vaiheessa sitäkin testiin. Sekin on pehmeäntuntuista eikä niin hienoa kuin pellavahake. Ainakin pellavahaketta saa K-maataloudesta ja Agrimarketista täältä Suomen Turusta.

Selvä suosikkini on Toalätt kissankuivike. Se sopii jyrsijöille erinomaisesti ja on erittäin imukykyinen. Toalätt on pölyämätöntä paperimassaa ja myös erittäin ekologinen, koska on kompostoitava, kierrätettävä luonnontuote. Sitä saa 10 ja 20  litran säkeissä. Valitettavasti sen saatavuus on joskus erittäin vaikeaa, ruotsalainen tuote kun on :D Turusta sitä on ainakin saanut eräistä Valintataloista ja Euromarketeista, tosin ne taitaa olla kohta jo lopetettu ainakin täällä Turun seudulla.

Käytän siis Toalättiä kaikille muille paitsi emoille ja poikasille, joille mieluummin käytän Mörtsää tai pellavahaketta.

Nuoria poikia viiksekkäitä

Vielä etsii omaa kotiaan siamilaiset kaksoisveljekset. Olemme luovutusiässä heti ja emme ole näyttelyrotiksi tarkoitettuja emmekä ole tyttörotille sopivia mieheksi. Sohvaperunaksi tahtoisimme jollekin joka pitää meistä hyvää huolta. Myös halutessaan saa häkin mukaan.
Kuvia poikueesta vähän nuorempana löytyy täältä

Kuvat

Lisäksi Päärynän poikueesta löytyy myös vapaana olevia poikia, mutta niiden luovutusta täytyy odottaa vielä viikon päivät. Päärynän vauvat asustelevat Niinalla Turussa, parin päivän päästä mennään katsomaan niitä taas. Alla linkit kuviin ja videoon.

Kuvat 

Video

Niin siinä sitten kävi...

Tallinnasta mukaan tarttunut siamese tyttö Nunne synnytti sitten kuitenkin, vaikka kovasti toivoimme, ettei niin olisi käynyt. Jo pari päivää kotiintulon jälkeen vatsa alkoi uhkaavasti pyöristyä eikä mennyt viikkoakaan kun poikaset tulivat maailmaan. Nunne itse on todella pieni niinkuin parikuinen naaras yleensä onkin eikä maha ollut myöskään kantavanakaan mikään iso. Synnytys meni onneksi hyvin ja Nunne on ollut erittäin hyvä emo iästään huolimatta. Nunnen kaikki neljä tyttöä (2 x siamese ja 2 x himalayan) voivat hyvin. Erityisen haasteen on tuonut Nunnen arkuus ja siinä samalla poikasten käsittely. Nunne ei missään vaiheessa ole yrittänyt purra, ei vaikka juoksee edelleen useimmiten kättä pakoon, mutta aina luovuttaa lyhyeen ja antaa ottaa itsensä kiinni. Poikasia ollaan sitten juoksutettu sekä Nunnen kanssa yhdessä että erikseen siis samaan tapaan kuin muitakin poikasia. Silti ne ovat aavistuksen arempia kuin meidän omat poikaset, joten käsittelyä täytyy vielä tehostaa. Poikaset ovat kasvaneet myös ihan kiitettävästi ja ensi viikolla ne täyttävät viisi viikkoa, joten saa nähdä täyttävätkö ne silloin 100g rajapyykin.

Tässä pari kuvaa tytöistä noin kaksi viikkoisena

Ja tässä pari kuvaa viikon takaa