sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Liukuhihnahommaa

Taas on tullut pistettyä tossua toisen eteen ja bensaa palamaan. Viime viikonlopun Lapuan näyttelystä palautuminen sujui ihmeen nopeasti, ehkä syynä oli se, ettei tällä kertaa tarvinnut itse ajaa lainkaan, vaan ihana Janina hoiti homman!

Liukuhihnahommaksi on mennyt rottien kanssa seurustelu. Poikasia on pahimmillaan ollut neljässä häkissä. Niiden kanssa seurustelu ja juoksuttaminen on ollut aikamoinen homma ja kun kaikki häkilliset on tosiaan juoksutettava erikseen, se vie todella paljon aikaa. Vähän on surettanut aikuiset rotat, onneksi on vain kaksi häkillistä, mutta kyllä on niiden ilmeet olleet viimeiset pari viikkoa aika pettyneitä, kun häkin ovet aukeaa vain ruoan tuloa varten. Tänään on aika siirtää kaikki urospoikaset yhteen asumaan, ensi viikonloppuna nekin lähtemään maailmalle.

Viime maanantaina piti käydä katsomassa lainanaaras Lottaa ja naaraspoikasia, jotka majailevatkin Teemulla ensi viikon puoleen väliin saakka. Sitten onkin taas kotonani neljä häkkiä poikasia koossa kolmen sijaan. Maanantaina kävin siis valitsemassa ja merkkaamassa itselleni jäävän tytön. Teemu oli lupautunut luovuttamaan yhden tytöistä tiistaina, kun Sandra Myrskylästä oli tulossa päivällä ja minä tietenkin olin siihen aikaan töissä. Pikkaisen juttelimme Teemun kanssa Lotan uudelleen astutuksesta, ehkä neidille tosiaan tehtäisiin toinenkin poikue, jos miettimäni urosta lainaksi saataisiin. Mutta odotetaan nyt vielä hetki, vaikka Lotta onkin ollut hyvässä massassa ja erinomaisessa kunnossa koko poikueen ajan.

Janina toi maanantai-iltana kaksi poikastaan minulle, kun niiden oli tarkoitus lähteä omien poikasteni kanssa uusiin koteihin. Olin lupautunut luovuttamaan ne, ettei uusien omistajien tarvinnut lähteä kahdesta eri paikkaa poikasiaan hakemaan. Keskiviikkona tytöt lähtivät sitten ensin ja seuraavaksi poikakolmikko. Hanna kävi illalla miehensä kanssa hakemassa pojat, yksi niistä meni sijoitukseen. Uusia sijoituskoteja on aina kiva saada, tämän syksyn aikana tämä on jo toinen uusi hyvä sijoituskoti.

Torstaina tulikin sitten osallistuttua LSKGY:n syyskokoukseen ja allekirjoittanut huomasi istuvansa taas hallituksessa yhden sapattivuoden jälkeen. Tosin ei tämä vuosi ole lepäillessä mennyt, teenhän edelleen Rapinaa, LSKGY:n jäsenlehteä ja olen touhunnut näyttelyiden ympärillä muutenkin koko vuoden. Olisi tosi kiva jos yhdistys saisi uusia innokkaita jäseniä toimintaan mukaan. Tätä menoa ei näyttelyitä voida järjestää, jos aktiivisia ja ahkeria harrastajia ei yksinkertaisesti löydy. Tai siis aktiivisia näyttelyissä kävijöitä kyllä löytyy, mutta olisi kiva jos hiukan enemmän ihmiset osallistuisivat näyttelyiden järjestämiseen eivätkä aina vain tulisi paikalle valmiiseen pöytään. Ei tunnu kauhean reilulta, että osa ihmisistä on aina töissä näyttelyissä ja osa ottaa rennosti, kyllähän sellainen minulle ja monelle muullekin kelpaisi. Ensi viikonlopun Liedon näyttely on taas vain muutaman henkilön käsissä eikä näytä työntekijöitä löytyvän ei sitten millään. Onneksi on sellaisia ihmisiä kuten Sari (Sanders), joka jaksaa painaa jokaisessa näyttelyssä. SKeY:n syyskokous pidettiin myös vähän aikaa sitten ja jatkan edelleen ensi vuonna rekisteröijänä ja standarditoimikunnassa. Muutama pesti tuli lisääkin otettua kuten koulutusvastaavan tehtävä ja poikasvälityksen ”varahenkilö”.

Perjantaina vierailinkin sitten Tiinan luona Yo-kylässä. Vein hänelle samalla sijoitusnaaraspoikasen, kun olimme sopineet katsovamme yhdessä Liedon näyttelyluetteloa. Tiina oli tehnytkin siistiä työtä, joten eipä siinä paljon muuta tehty kuin tiivistettiin ja muutettiin luettelo pdf:ksi ja sitten julkaistiin se Kesiksen keskustelupalstalla. Pikkuinen Vaahterasiirappi (Tiinan antama kutsumanimi) alias Pommi (minun antamani kutsumanimi) on kuulemma mennyt laumaan heittämällä ja kuinka ollakaan paras kaveri häkissä on samanvärinen aikuinen naaras. Jos ihmettelette kutsumanimien määrää niin tietenkin rakkaalla lapsella on monta nimeä eikä ole ensimmäinen kerta kun Tiinan kanssa kutsutaan samaa rottaa eri nimillä ja heti tiedämme aina kenestä puhutaan :D 

Lauantaina olikin sitten ”vapaapäivä”. Siivoilin häkkejä, pidin rottasia juoskentelemassa, tein valmiiksi rottapöperöitä pakkaseen, nämä poikaset kun syövät kuin hevoset :D Suurinta työtä aiheutti Liedon näyttelyn numerolappujen tekeminen, noin 200 tuli valmiiksi. Tänään en kyllä saa loppuja valmiiksi, mutta varmasti tiistaina sekin homma alkaa olemaan pulkassa. Tänään olin myös Suskin kanssa Janinalla kyläilemässä. Ai mitä tekemässä, no poikasia katsomassa tietty, ihan kun niitä ei olisi omasta takaa ihan tarpeeksi. Kävimme ihailemassa essex poikasia ja Suski otti mukaansa ihka ensimmäisen oman uroksensa :D

Nyt onkin sitten rottien liukuhihnajaloittelu ja -ruokinta vielä edessä niin sitten taitaa olla tämä viikko vietetty ja ensi viikolla taas uutta putkeen.

torstai 27. lokakuuta 2011

Punkerot 2/2

Punkerot täyttävät tänään neljä viikkoa. Sen kunniaksi tehtiin vielä yksi punnitus, mutta tämän jälkeen en enää punnitse näitä veijareita, ehkä en edes halua tietää mitä ne viisiviikkoisena painavat. Blondi tyttö on ainut vielä vaille luovutuspainorajan, mutta sekin vain gramman kaksi.

Isoin poika painaa 128 g ja sillä on pitkä tukka :D
Poika nro 2 painaa 123 g ja on menevää tyyppiä.

Pienin poika painaa tällä hetkellä 120 g ja sillä on ihanan suuret silmät!

Russian blue tyttö on tytöistä se isompi ja vaaka pysähtyi tänään 112 g.

Blondi tytön paino heilahteli 98 ja 99 g välillä.





maanantai 17. lokakuuta 2011

Punkerot 1/2

Voi herranjestas sentään. Ennen kahden viikon ikää aukenivat vauvoilta jo silmät ja nyt 2,5 viikon ikäisinä käytiin ekaa kertaa puntarilla ja millä tuloksilla. Anna mun kaikki kestää yhtä leveitä kuin pitkiä. Siiri-mamman maito taitaa olla ihan liian tehokasta! Taitaa nämä poikaset joutua läskileirille!

Pojat:





Tytöt:



sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Poikasvideoita

Poikasten kuvaaminen on joskus todella työlästä. Onneksi sentään nykyään on käytössä digikamerat niin voi helposti deletoida kuvat, joissa näkyy pelkkä hännänpää tai epätarkka kuono kiinni linssissä :D

Tällä kertaa päätinkin muutaman kymmenen ellei sadan epäonnistuneen kuvan sijasta kuvata poikasia kameran videotoiminnalla. Valitettavasti kuvanlaatu ei ole hääppöinen, mutta toivottavasti näistä on edes hieman iloa teille.

Ensimmäiset kolme videota on P1-poikueesta ja neljäs eli viimeinen video F2-poikueesta.






 






keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Jyväskylän näyttely 8.10.2011

Lokakuun toisena viikonloppuna JKJY ry järjesti kesyrottanäyttelyn, paikkana Jyväskylä ja siellä Paviljonki. Me Saijan kanssa olimme molemmat tuomaroimassa, minä pet uroksia ja Saija virallisia rexejä. Pet naaraat tuomaroi Hanna Laukkanen. Rexeille oli näyttelyssä tuplaluokat, ja niistä toisen tuomaroi Gail Adam. Hänellä oli lisäksi myös sileäkarvaisten nuorten luokka, johtuen kesyrottien suuresta määrästä. Potku Holmstedt tuomaroi sileäkarvaisten kesyrottien avoimen luokan. Rexien tuomareilla oli myös katselmusluokan eläimet arvosteltavanaan. Samassa paikassa oli myös kissanäyttely, valitettavasti en sillä puolella ehtinyt ollenkaan kierrellä kun kaikki aika meni tuomaroidessa.

Potku ja Gail tulivat ruotsinlaivalla Turkuun, ja perjantai-illalla noudimme heidät satamasta. Laiva oli satamassa varttia yli seitsemän, porukkaa oli liikenteessä paljon, ja viimein klo 19:37 tuomarit olivat kyydissä ja matka saattoi alkaa. Ensimmäinen etappi oli Toijalan ABC, josta lähistöllä asuva sijoituskoti nouti astutukseen yhden siamese naaraan dunineen päivineen. Takaisin tytön on tarkoitus palata parin viikon päästä, toivottavasti tärppää ja saadaan pikkusimskuja aikanaan. Samalla pidimme kahvitauon, ja Gail löysi miehelleen tuliaisiakin. Matka jatkui, yllätys yllätys: ABC:lle! Tällä kertaa kohteena oli Tampereen Lahdesjärvi, josta uusi omistaja nouti itselleen laumanlisäyksen. Tälle ABC:lle emme oikein meinanneet löytää, navigaattorimme ei osannut neuvoa oikein muuttuneita liikennejärjestelyjä, koska emme ole saaneet sitä päivitetyksi. Onneksi meillä oli mukana Potku, jonka opastuksella löysimme perille.Hänellä oli paljon paremmat neuvot kuin navillamme. Seuraava kohde olikin sitten Jyväskylän keskusta ja siellä Niskalan Mirjan kaupunkiasunto, jossa Saija ja minä rottinemme yövyimme. Potku ja Gail pääsivät yöksi Mirjan uuteen kotiin maalle. Matkalla tuli bongattua lisää ABC asemia, mutta niillä emme kuitenkaan pysähtyneet enää. Matka oli pitkä ja pimeä, onneksi kuitenkaan ei juututtu pahasti mihinkään jonon jatkeeksi vaan pääsimme suht omassa rauhassa ajelemaan. Perillä olimme joskus puoli kahdentoista huitteilla. Perillä tarkastimme rotat, ja napostelimme vähän suolakeksejä ennen nukkumaanmenoa. Potku ja Gail jatkoivat vielä Mirjan kyydillä maalle.

Aamulla herätys oli seitsemältä, ja aika kului tosi nopeasti näyttelyyn valmistautuessa, kahvia hörppiessä ja rotille vielä viimeisiä silauksia antaen. Yön aikana kaikkien simskujeni varjostukset olivat muuttuneet ihan läikikkäiksi. Johtunee siitä, että joutuivat yön olemaan kylmällä lattialla (laitoin toki peittoa boksien alle ja ympärille, mutta olisi ehkä pitänyt nostaa boksitkin sänkyyn). Yksi siameseista näytti siltä, että se olisi striped, joten mitään menestystä en edes odottanut. Kyseinen yksilö saikin laatukakkosen arvostelun. Näyttelypaikalle oli matkaa vain viitisen minuuttia, mutta tälläkin matkalla navi onnistui kadottamaan meidät kartalta ja yritti neuvoa väärään suuntaan. Ehkä se oli kohmeessa oltuaan autossa yön, mutta toivotaan että se vielä jatkossa toimisi paremmin. Paviljonkilla on jotain rakennustöitä tällä hetkellä, emmekä löytäneet saamiemme ohjeiden avulla ovea josta olisimme saaneet rotat sisälle, ajoimme sitten suosiolla pääoville ja kannoimme rotat hallien poikki. Olimme paikalla hippasen ennen yhdeksää, jolloin arvostelujen oli tarkoitus alkaa. Aikaa meni vielä siihen, että saimme oikeat numerolaput rottien bokseihin, me kun emme tuomareina saaneet nähdä luetteloa niin tarvitsimme siihen apuja. Lappujen kääntöpuolellakaan ei lukenut mitään nimiä, mikä olisi helpottanut asiaa suuresti.

Vihdoinkin päästiin aloittamaan arvostelut. Janina Kultanen oli sihteerinä minulle, assareita oli kaksin kappalein ja hommat sujuivatkin oikein jouhevasti, kiitos siitä asianosaisille! Se vähän häiritsi välillä, kun useaan otteeseen paikalle vaelsi yleisöä tuomaripöytien eteen, vaikka yleisön oli tarkoitus pysyä pöytärivien toisella puolella. En yhtään ihmettele että Kesiksellä on käytössä nauhat estämässä asiattomien pääsyn toimihenkilöiden alueelle, kun eivät ihmiset näköjään ymmärrä missä olisi suotavaa kulkea ja missä he häiritsevät tuomareiden ja assareiden työskentelyä. Arvostelin yhteensä 46 rottaurosta. Taso oli vaihteleva, ja muutaman rotan jouduin hylkäämäänkin, yhden hännässä tuntuneen selkeän jäykistymän takia ja pari haavojen takia. Haavoja ja rupia oli yllättävän monella, ja kyllä, ne vaikuttavat arvosanaa alentavasti vaikka rotta olisi muuten miten kiva ja hyvinhoidettu tahansa. Pinttyneen likaisia häntiä oli edelleenkin paljon, ja varsinkin avointen urosten puolella ihoissakin pinttynyttä likaa. Aina ei riitä se, että pesee rotan kerran, ja varsinkin hännän hoitoon kannattaa panostaa ja pestä ja rasvata sitä muutenkin kuin vain näyttelyihin. Kunniamainintoja jaoin 16 kpl, ROPpiin sain sijoittaa tällä kertaa vain kolme rottaa koska uroksia oli alle 50kpl. ROPin valinta olikin tällä kertaa harvinaisen vaikeaa, hyviäkin rottia oli niin paljon. Mutta kyllä ne sijoitukset lopulta loksahtivat kohdilleen. ROP1 oli timmissä kunnossa oleva rex buff Brock’s Brighton Rock, ROP2 rex mink hooded Sanders Pete Makkonen ja ROP3 sileäkarvainen black variegated Poika Saunoo!. Onnittelut omistajille!

Palkintojen jaon jälkeen kello olikin jo neljä ja oli korkea aika suunnata auton nokka kohti Turkua, jotta ruotsalaiset tuomarimme ehtisivät laivaan. Kotimatka sujui paljon valoisammissa merkeissä, aurinko paistaa porotti suoraan silmiin ja toivoimmekin että meillä olisi ollut käytössä sellaiset lasten korottavat istuimet, niin aurinko ei olisi häikäissyt niin pahasti. Tällä kertaa pysähdyttiin pikaisesti ABC:lla tankaamassa, ja Teboil Pirkanhovissa ehdittiin pitää pieni kaffepaussi. Jouduimme autoletkan perään ajelemaan osaksi matkaa, mutta ei se paljon haitannut kun turistiin rotista mukavassa seurassa. Satamaan ehdittiin juuri sopivasti. Omista rotistani mukana oli neljä siamesea, kaksi sai L2 arvostelun ja kaksi L1/1. Pari tähteäkin tuli, ja ilmeisesti kolme kunniamainintaa. Meni vähän ohi virallisten palkintojen jako tällä kertaa, mutta joku ainakin sai KP:n siitä että oli niin sininen häntä (=toivottava ominaisuus russian blue pointin ollessa kyseessä). Parhaiten pärjäsi rex siamese russian blue point Zaya’s Drogo Greatmane ollen Gaililla rexien ROP4 yhdellä tähdellä. Saijallahan tämä ei toki ollut edes arvostelussa, luonnollisestikaan emme voi toisillemme rottia ilmoittaa koska kasvatamme yhdessä ja kaikki rottamme ovat yhteisomistuksessamme näinollen. Saijalla ja Gaililla oli kolme samaa rottaa ROPeissa, eli aika yksimielisiä taisivat olla. Kaikinpuolin oli kiva reissu. Kohta suunnataankin jo kohti Lapuaa ja seuraavaa näyttelyä. Tiehallinnon välimatkalaskurin mukaan Lapualle on Turusta vain 17 kilometriä pitempi matka kuin Jyväskylään, eli ei se niin kaukana olekaan mitä voisi kuvitella…

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Kihara, kiharampi, kiharin...

Edellisessä blogikirjoituksessani kirjoitin rottien silmäväreistä. Siitä tulikin mieleeni kirjoittaa tällä kertaa rexeistä eli kiharakarvaisista rotista. Poikastenkyselijöiltä kysyn lähes ensimmäiseksi onko joku asia mitä ei tulevalta lemmikiltä haluta ja yleisin vastaus on punaiset silmät ja/tai kihara turkki. Olen ihmetellyt syytä tähän. Ymmärrän kyllä jos punaiset silmät tuntuvat oudoilta, tosin osa ihmisistä haluaa välttämättä juuri punasilmäisiä, jotta tulevat lemmikit erottuvat mahdollisimman paljon villistä sukulaisestaan. Kiharakarvaisuus on omasta mielestäni hauska ja suloinenkin ominaisuus. Siksi halusinkin oikaista ainakin osan rexeihin liittyvistä vääristä kuvitelmista.

”Rexit ovat herkempiä kylmälle.” Tämä voi ehkä olla totta, koska rexeillä on vähemmän peitinkarvoja kuin sileillä, mutta lemmikkirotat elävät normaalissa huoneenlämmössä, jossa rex rotta pärjää ihan yhtä hyvin kuin sileä kaverinsakin.

”Rexit kaljuuntuvat.” Iän myötä turkkiin voi tulla kaljuja kohtia, mutta rexit eivät koskaan kaljuunnu kokonaan. Uroksilla voi tulla harvempi tai kaljumpi kohta alavatsan seudulle. Karvapeite voi oheta myös muualta vartalosta, mutta tästä ei ole mitään haittaa eläimelle. Tuplarex onkin sitten eri asia, näillä voi olla jo pienestä pitäen kaljuja kohtia vartalossaan.

”Rex rottien kiharuus vaikuttaa tuntoaistiin.” Jotkut kirjat väittävät näin. Itse en ole huomannut näiden kahdenkymmenen vuoden aikana tällaista eikä myöskään kukaan ole koskaan kertonut, että olisi tällaista huomannut. Rex rotta käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin sileäkarvainen toverinsakin.


”Rexejä pitää trimmata.” Ei pidä paikkaansa. Näyttelyihin rex rottia toki trimmataan, mutta jos rex rotta viettää ihan tavallista lemmikinelämää, sitä ei tarvitse koskaan trimmata, jos omistaja ei niin halua. Rex rotan turkinhoito ei vaadi muutenkaan minkäänlaisia erikoistoimenpiteitä.


Rex rotat syntyvät siis tietenkin kaljuina niinkuin sileäkarvaisetkin. Jo ennen turkin kehittymistä ne erottaa sileäkarvaisista sisaruksistaan viiksistä. Rexien viikset ja muutkin tuntokarvat ovat kiharia. Noin 4-5 ikäisenä osa rex poikaisista voi pudottaa turkkiaan enemmän tai vähemmän. Poikasenostajan ei siis tarvitse pelästyä jos poikasella noutohetkellä puuttuu karvoja ja/tai on kaljuja kohtia. Tämä on normaalia ja koko turkki kasvaa parissa viikossa takaisin. Tällaista kaljuuntumista ja karvan takaisinkasvua ei tapahdu rotan elinaikana enää uudestaan. Poikasena rexit ovat usein todella kiharia untuvapalloja, aivan kuin lampaita. Karvanvaihdon jälkeen turkki tulee suoremmaksi ja karheammaksi. Rexien pohjavilla on kihara ja peitinkarvoja siis vähemmän verrattuna sileisiin rottiin.

Noin kahden kolmen kuukauden iässä rexien turkki alkaa taas kihartumaan ja yksilöstä riippuen turkin ”valmistuminen” vie noin 2-6 kuukautta. Useimmiten urokset ovat kiharampia kuin naaraat, mutta poikkeuksia tietenkin löytyy. Turkki on kiharimmillaan yleensä keskiselästä ja vähiten kihara niskasta, alaselästä ja/tai mahasta. Trimmaaminen tuo tietenkin kiharaa paremmin esiin. Myös hännän karvat ovat kiharat. Tästä syystä rexien häntä tuntuu usein karheammalta kuin sileiden. Todella kiharia rex rottia on harvassa, suurin osa on keskitasoa ja loput sinnepäin rexejä. Kaikki riippuu linjoista ja jalostusvalinnoista.

Tykätäkö sitten rexeistä vai ei? Tietenkin makuja on monia ja makuasioista ei voi kiistellä :D eli jos jotakuta ei vain kiharakarvainen miellytä, ei sellaista kannata tietenkään silloin ottaa.

Tässä vielä muutama kuva kikkuroista