torstai 31. tammikuuta 2013

Vilinää, vilskettä...

Huh huh
Suuren perheen ainoana äitinä ei ole aina niin helppoa, mutta sitäkin antoisampaa. Kotona on todellista vipinää ja vilskettä poikueiden tiimoilta. En valita :D

Vanhin poikue on Tupenrapinan poikue ja ne täyttävät tänään jo kuusi viikkoa. Kaikki muut ovat jo lentäneet pesästä paitsi yksi tuplarex russian blue tyttö, joka lähtee huomenna ystäväni Janinan avustuksella Suville Helsinkiin. Yhden rääpäleen päätin sitten jättää myös kotiini, rex russian buff tyttö Höyhenän.

Kuvia Tupen poikueesta täällä

Seuraavaksi vanhimmat ovat Rimppiksen vauvat, joista rexit ovat tällä hetkellä kaljuja :D Rimppis on ollut ehdottomasti todella hyvä emo ja mustankipeänä se usein poikasten ulkoillessa soffalla tulee makaamaan rinnan päälle ja kerjää hellyyttä, siinä tilanteessa poikaset jäävät kakkoseksi. Sileitä poikasia on vain kaksi, yllätys pink eyed white ja pitkätukka russian buff. Yksi rex tyttö on vielä vailla kotia, kiinnostuneet ottakaa yhteyttä zayasrats@gmail.com

Tässä vielä muutama kuva poikueesta




Nelkku synnytti sitten tammikuussa oman poikueensa. Eipä siihen odotettu syntyväksi sinisiä yllätyksiä, mutta niin siinä sitten kuiteski kävi. Nelkku on ollut myös leppoisa emo, ei hötkyile pienistä. Nelkku on myös synnytyksen jälkeen muuttunut silakasta päärynäksi, saas nähdä josko kilot palautuisivat kun poikaset ovat lähteneet pesästä. Vapaana tästä härpäkepoikueesta on vielä kaksi poikaa, joiden mieluiten toivoisin löytävän yhteisen kodin. Vapaana siis ovat sininen enkeli ja musta murjaani :D Tiedustelut samaan osoitteeseen kuin edellisenkin poikueen.

Tässä muutama kuva rääpäleistä





Neljäs poikue syntyikin sitten viime sunnuntaina. Zero-sijoitusnaaras sai suureelliset kolme poikasta! Voipi olla, että kaikki poikaset jäävät ystävien hellään huomaan :D

Tässä esittäytyy itse mamma Zero, sk russian blue



Ja tässä poikueen isä, taitaa olla niitä viimeisiä Asterixin nimeä kantavista poikasista, poikueen isä on nyt noin 2,5 vuotias rex buff. Siinä ehkä syy poikasten suureen määrään...


Tässä vauvat muutaman tunnin ikäisenä pesässään kun emo otti hatkat ja lähti etsimään lisää sisustustarpeita pesään...
Tässä poikaset ovat täyttäneet 3 vuorokautta. Kuvasta nähdään kuinka nopeasti ne todella kehittyvät.
Poikueessa kaksi urosta ja yksi tytöntyllerö!


Ja eihän tämä tähän lopu... Ensi viikolla saadaan lisää perheenlisäystä...
Niin ja unohdin kertoa, että sijoitusmamma Klaarakin kasvattaa vauvoja kovaa vauhtia Espoossa Roosan luona! Niistä sitten myöhemmin lisää.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Perttulan näyttely 12.1. sekä pienimuotoinen esittäytyminen

Perttulassa palelsi aika tavalla, niin rottia kuin ihmisiäkin. Onneksi assarina pysyy liikkeessä, ja niinpä vietin päivääni kantamalla Sarille kikkuroita sekä opettelemalla taas uutta konkareita kuuntelemalla. Rexejä ei ollut ilmoitettu paljonkaan, niiden lisäksi Sarilla oli muutama koestandardi sekä yksi katselmus. Saija kirjoitti ja Sari sanaili, ja itse yritin hoitaa boksit ajoissa pöydälle ja pöydältä pois. 

Omat rottani pärjäsivät varsin kivasti, joten eipä ollut turha reissu tämäkään. Zaya's Murderous Morgana, Bellan lapsi ja Pirun lapsenlapsi, sai puollon ja niinpä martenit saadaan nyt vihdoin koestanttuun! Nyt sitten vaan kaikki marsilaisten omistajat ilmoittautumaan. J Tiinan kasvatti Asshur nappasi myös laatuarvostelun, joten russian dove agouti siirtyy koestandardista standardiin. Saipa se myös Paras Koestandardi-palkinnon.

Saijahan ei PETiä harrasta, mutta itse kyllä yleensä ilmoitan sinne muutaman öttösen arvosteltaviksi, ja niin tein tälläkin kertaa. Kaikki tyttöset saivat KuMat, ja Asshur oli ROP4. Tällä kertaa mukana olivat Zaya's Hania eli Hedwig, Zaya's Dance With the Devil eli Bella ja Asshur, Astoria kotoisammin. Nyt siis myös Hedwig valmistui ja on Silver Pet Bellan tavoin, pitäisiköhän vallan kunniakirjat tilata ja laittaa seinälle...

Russian buff Zaya's Tippa Linssissä unilla kaverin kanssa.


Kylmää, kylmää...

Niin se esittely. Liityn siis Saijan seuraksi bloggaamaan, olen suht tuore tapaus näyttelyrintamalla, mutta aktiivit ainakin varmasti tunnistavat. Rottia minulla on ollut vuodesta 2008, ja Saijan kanssa tiivis yhteistyö alkoi parisen vuotta sitten, ja syveni ystävyydeksi yhteisten kiinnostusten ja huonojen juttujen myötä. Nyt siis opettelen rotista kaikkea mahdollista, toimin sijoituskotina Saijalle ja paimennan kolmea laumallista rottia sekä paria marsua. Rottien ja näyttelyiden lisäksi harrastan mm. käsitöitä, ja ompelen ahkerasti rotilleni kaikenlaisia virityksiä. Minut ja aviomieheni Pekan voi bongata useimmista näyttelyistä, ja moikkaamaan saa tulla, en ole pitänyt tapanani pureksia tuntemattomia. J





sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet kujeet


Entinen Zaya’s blogi on saanut näin uuden vuoden kunniaksi myös uuden nimen ja uuden ilmeen.

Myös Zaya’s kasvatuksessa on tapahtunut suuri muutos. Tellu on hakenut omaa kasvattajanimeään ja minä alkuperäinen Zaya’s kasvattaja jatkan kasvatustyötä yksin, mutta tietenkin ihanien sijoituskotien avustuksella. Tietenkin teen myös yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa samaan tapaan kuin ennenkin. Zaya’s rottala ei siis ole häviämässä mihinkään ja poikasia syntyy edelleen eli jos joku kaipaa siimahäntää itselleen, ei muuta kuin yhteyttä ottamaan zayasrats@gmail.com ja muistattehan, että edelleen kaikki kasvattieni omistajat voivat kysyä apua mieltä askarruttaviin rottapulmiin!

Mutta asiaan eli huomasin jo edellisen blogin yhteydessä, että kirjoituksia tuli kirjoitettua ihan liian vähän, aika ei vain yksinkertaisesti ole antanut periksi, vaikka kuinka ajatuksissa on ollut monen monta asiaa, joita olen tähän sähköiseen päiväkirjaan halunnut rustata ja jakaa kanssamme, oi te suuret lukijamäärät J

Ja nyt kun muutoksia on tullut muutenkin niin ajattelin kysyä ystävääni Elinaa pitämään minun kanssani rottablogia, jotta tämä ei kuolisi ihan kokonaan pois. Ensin väännettiin kättä nimestä ja lopulta annoin Elinalle periksi ja näin tästä sitten tuli Vain peukku puuttuu! Itse nimeenkin liittyy hauska juttu ja kertoo hieman kuinka kalkkis taidan jo olla. Elina opetti minulle ircin käyttöä ja juttelimme nimiasiasta siis myös siellä, ja Elina kertoi, että olisi ehdotus, mutta se ei ollut haluamani lyhyt nimi. Elina kirjoitti "vain peukku puuttuu" ja itse sosiaalisen median suurkuluttajana tulkitsin sen tarkoittavan, ettei ircissä voi tykätä kommenteista. Ja jankutin ja käskin kertoa, mikä se ehdotus sitten on.

Jep mutta toivottavasti pidätte tulevista lukuhetkistä uudessa blogissamme. Vanhat Zaya’s blogin tekstit säilytetään, eihän niitä raaski hävittääkään.