Isorotta on luonnonvaraisena todellinen eläinmaailman selviytyjä. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että ne eläisivät pitkään. Usein kuvitellaan virheellisesti, että villirotta eläisi kesytettyjä rottasukulaistaan kauemmin. Tämä ei siis kuitenkaan pidä paikkaansa. Villirotista selviytyjän tekee vain niiden nopea lisääntymistahti, sopeutumiskyky ja älykkyys. Rottanaaras tulee kiimaan noin viiden vuorokauden välein ja kantaa poikasiaan 21-23 vuorokautta. Naaras on valmis parittelemaan heti synnytyksen jälkeen, joten juuri tämä tekee rotasta menestyjän luonnonvaraisena. Kesyrottia ei missään nimessä lisäännytetä samaan tapaan, yleensä kesyrottanaaraille tehdään vain yhdet poikaset.
Villirotan elinkaari on useimmiten suhteellisen lyhyt. Onnettomuudet, tappeluista aiheutuneet vammat, muut sairaudet ja viholliset tappavat ne usein jo ennen aikuisikää. Kylmä talvi vähentää myös rottakantaa erittäin huomattavasti. Vanhuuden oireista kärsivä rotta ei selviydy luonnossa.
Kesyrotat elävät keskimäärin 20-24 kuukautta, mutta myös kesyrotta voi menehtyä jo nuorempana syystä tai toisesta, ja myös elää yli kaksivuotiaaksi. Vanhin tietämäni kesyrotta oli noin 3,5 vuotias, ja tästä iästä olen täysin satavarma, koska olen nähnyt eläimen poikasesta lähtien. Tämä kyseinen rottanaaras oli kuitenkin aikamoinen harvinaisuus. Olen myös silloin tällöin kuullut, että jonkun kesyrotta eli 4-5 vuotta, asui ensin kaverilla kaksi ja sitten toisessa kodissa kolme. Itse en henkilökohtaisesti usko näihin ihmetarinoihin. Itselläni kun on ollut jo yli 20 vuotta kesyrottia, kummastelen miksi yksikään rotistani ei ole elänyt noin kauan! Tämän viikon tiistaina sijoitusherramme Kankkunen (Zaya's Kankkunen) Niinalla täällä Turussa kuoli todennäköisesti sydänkohtaukseen, koskaan ei pojalla ollut mitään sairauksia vanhuuden vaivoja lukuunottamatta. Kankkunen olisi täyttänyt kolmen kuukauden päästä kolme vuotta. Tietenkin olisimme toivoneet, että herra olisi täyttänyt kolme vuotta, mutta tästäkin iästä voimme olla onnellisia.
Erityisen tärkeää on ruokkia kesyrottia terveellisesti. Niitä ei saisi missään nimessä päästää lihoamaan, koska tämä tietää usein lyhyempää elinikää ja elintasosairauksia ilmenemistä. Lihavuus voi tuoda mukanaan muun muassa kasvaimia ja diabeteksen, joten pidäthän rottasi terveellä ruokavaliolla. Aikuinen rotta, joka kasvaa vain leveyssuuntaan, ei tarvitse ruokaa suuria määriä.
Kuolemasta sitten takaisin syntymiseen, siihen iloisempaan tapahtumaan. Niin tai joskus voi käydä siinäkin huonosti, meinaan synnytyksessä.
Tuike, sijottinaaras tai ei sinänsä, vain kasvattini Tapsalla, johon jäi jalostusoikeusmahdollisuus. Ja niinpä sitten päätimme tytön astuttaa kun sopiva sulhokin löytyi Tapsan ja Suskin luota, sijoitusurokseni Flaksi. Synnytys lähestyi ja verta alkoi yhtenä yönä viime viikolla tulla, mutta poikasia ei vain kuulunut. Tästä meni vielä vuorokausi kunnes Tuike-mamma vihdoin sai poikasensa maailmaan, valitettavasti kuolleena. Juttelin juuri asiasta Suskin kanssa, kun pesästä kuului hento piippausääni ja myöhemmällä tarkastuksella pesästä löytyi vain yksi elävä poikanen. Tässä sitä sitten on jännitetty selviääkö poikanen vai ei. Nyt pieni poika on viikon ikäinen, mutta vielä menee ainakin viikko kunnes voimme olla varmoja sen selviytymisestä. Pienet poikueet (1-3 poikasen) ovat aina hieman riskibisnestä, koska pienellä suumäärällä ja imemistahdilla voi maidontuotanto pysähtyä jo ennen alkujaan. Peukut nyt pystyyn pienen pojan puolesta.
Meillä on tällä hetkellä astutuksessa neljä muutakin naarasta, Tellun russian blue tyttö, josta odotetaan russian blueta, blackiä ja black eyed siameseja. Lisäksi minun Punkku (siamese) lähti viikko sitten Halikon näyttelystä Susannan hienolle ja mahtavaluonteiselle siamese urokselle astutukseen. Sieltä toivottavasti tulee punasilmäisiä simskuja maailmaan!
Kaksi muutakin tyttöä on miehelässä, toinen Teemulla ja toinen Tiinalla, joten eiköhän tässä kohtapuoliin odoteta vauvoja tulevaksi.
Alustavia varauksia olen ottanut vastaan sähköpostitse
saija@zayasrats.com
