Rottien hampaat

Päätin kirjoittaa vähän rottien hampaista, kun ne usein herättävät ihmetystä ja pelkoa varsinkin pituudeltaan.

Rotalla on tosiaan neljä etuhammasta. Ylähampaat ovat talttamaisemmat ja lyhyemmät. Alahampaat ovat enemmän piikkimäisemmät ja selvästi pitemmät ja ne liikkuvat hieman sivusuunnassa. Etuhampaitaan rotta käyttää jyrsimiseen, puremiseen ja ruoan paloitteluun. Poskihampaita on yhteensä 12 ja niillä rotta jauhaa ruokansa pienemmäksi. Terveet hampaat ovat väriltään kellertävät, eivät siis valkoiset.

Rottien hampaat kasvavat koko niiden eliniän, etuhampaat poskihampaita nopeammin. Hyvin harvoin tullaan tilanteeseen jossa rottien hampaita pitäisi lyhentää. Itse olen tavannut vain yhden tällaisen tapauksen, vanhan uroksen. Hampaat pysyvät kunnossa kunhan rotilla on kuivaruokaa purtavana ja muuta kovaa, kuten puuta, jota järsiä. Hammasongelmat ovat siis erittäin harvinaisia rotilla. Jos rotta kuitenkin esim. tapaturmaisesti katkaisee jonkun etuhampaista, niitä voidaan seurata, alkavatko ne kasvaa tasaisesti vai pitääkö ne tasoittaa yhtä pitkiksi. Jos et itse pysty leikkaamaan tai et tunne ketään joka osaisi toimenpiteen, pitää varata aika eläinlääkäriltä.

Lopuksi voisin vielä kertoa, että rotat voivat narskutella hampaitaan. Se voi tarkoittaa kahta eri asiaa. Joko kyse on aggressiivisuudesta, johon liittyy myös muita merkkejä kuten karvojen nostamista pystyyn ja hermostunutta liikehdintää. Yleensä hampaiden narskuttelu tarkoittaa tyytyväisyyttä. Rotta voi makoilla paikoillaan ja narskutella hampaitaan ja muljautella silmiään. Huvittava näky J

Syntymistä ja kuolemista

Isorotta on luonnonvaraisena todellinen eläinmaailman selviytyjä. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että ne eläisivät pitkään. Usein kuvitellaan virheellisesti, että villirotta eläisi kesytettyjä rottasukulaistaan kauemmin. Tämä ei siis kuitenkaan pidä paikkaansa. Villirotista selviytyjän tekee vain niiden nopea lisääntymistahti, sopeutumiskyky ja älykkyys. Rottanaaras tulee kiimaan noin viiden vuorokauden välein ja kantaa poikasiaan 21-23 vuorokautta. Naaras on valmis parittelemaan heti synnytyksen jälkeen, joten juuri tämä tekee rotasta menestyjän luonnonvaraisena. Kesyrottia ei missään nimessä lisäännytetä samaan tapaan, yleensä kesyrottanaaraille tehdään vain yhdet poikaset.

Villirotan elinkaari on useimmiten suhteellisen lyhyt. Onnettomuudet, tappeluista aiheutuneet vammat, muut sairaudet ja viholliset tappavat ne usein jo ennen aikuisikää. Kylmä talvi vähentää myös rottakantaa erittäin huomattavasti. Vanhuuden oireista kärsivä rotta ei selviydy luonnossa.
Kesyrotat elävät keskimäärin 20-24 kuukautta, mutta myös kesyrotta voi menehtyä jo nuorempana syystä tai toisesta, ja myös elää yli kaksivuotiaaksi. Vanhin tietämäni kesyrotta oli noin 3,5 vuotias, ja tästä iästä olen täysin satavarma, koska olen nähnyt eläimen poikasesta lähtien. Tämä kyseinen rottanaaras oli kuitenkin aikamoinen harvinaisuus. Olen myös silloin tällöin kuullut, että jonkun kesyrotta eli 4-5 vuotta, asui ensin kaverilla kaksi ja sitten toisessa kodissa kolme. Itse en henkilökohtaisesti usko näihin ihmetarinoihin. Itselläni kun on ollut jo yli 20 vuotta kesyrottia, kummastelen miksi yksikään rotistani ei ole elänyt noin kauan! Tämän viikon tiistaina sijoitusherramme Kankkunen (Zaya's Kankkunen) Niinalla täällä Turussa kuoli todennäköisesti sydänkohtaukseen, koskaan ei pojalla ollut mitään sairauksia vanhuuden vaivoja lukuunottamatta. Kankkunen olisi täyttänyt kolmen kuukauden päästä kolme vuotta. Tietenkin olisimme toivoneet, että herra olisi täyttänyt kolme vuotta, mutta tästäkin iästä voimme olla onnellisia.

Erityisen tärkeää on ruokkia kesyrottia terveellisesti. Niitä ei saisi missään nimessä päästää lihoamaan, koska tämä tietää usein lyhyempää elinikää ja elintasosairauksia ilmenemistä. Lihavuus voi tuoda mukanaan muun muassa kasvaimia ja diabeteksen, joten pidäthän rottasi terveellä ruokavaliolla. Aikuinen rotta, joka kasvaa vain leveyssuuntaan, ei tarvitse ruokaa suuria määriä.

Kuolemasta sitten takaisin syntymiseen, siihen iloisempaan tapahtumaan. Niin tai joskus voi käydä siinäkin huonosti, meinaan synnytyksessä.
Tuike, sijottinaaras tai ei sinänsä, vain kasvattini Tapsalla, johon jäi jalostusoikeusmahdollisuus. Ja niinpä sitten päätimme tytön astuttaa kun sopiva sulhokin löytyi Tapsan ja Suskin luota, sijoitusurokseni Flaksi. Synnytys lähestyi ja verta alkoi yhtenä yönä viime viikolla tulla, mutta poikasia ei vain kuulunut. Tästä meni vielä vuorokausi kunnes Tuike-mamma vihdoin sai poikasensa maailmaan, valitettavasti kuolleena. Juttelin juuri asiasta Suskin kanssa, kun pesästä kuului hento piippausääni ja myöhemmällä tarkastuksella pesästä löytyi vain yksi elävä poikanen. Tässä sitä sitten on jännitetty selviääkö poikanen vai ei. Nyt pieni poika on viikon ikäinen, mutta vielä menee ainakin viikko kunnes voimme olla varmoja sen selviytymisestä. Pienet poikueet (1-3 poikasen) ovat aina hieman riskibisnestä, koska pienellä suumäärällä ja imemistahdilla voi maidontuotanto pysähtyä jo ennen alkujaan. Peukut nyt pystyyn pienen pojan puolesta.

Meillä on tällä hetkellä astutuksessa neljä muutakin naarasta, Tellun russian blue tyttö, josta odotetaan russian blueta, blackiä ja black eyed siameseja. Lisäksi minun Punkku (siamese) lähti viikko sitten Halikon näyttelystä Susannan hienolle ja mahtavaluonteiselle siamese urokselle astutukseen. Sieltä toivottavasti tulee punasilmäisiä simskuja maailmaan!
Kaksi muutakin tyttöä on miehelässä, toinen Teemulla ja toinen Tiinalla, joten eiköhän tässä kohtapuoliin odoteta vauvoja tulevaksi.

Alustavia varauksia olen ottanut vastaan sähköpostitse saija@zayasrats.com

Rotatkin stressaavat

Meillä on töissä tällä viikolla alkanut hiljaisempi kausi, kun opiskelijat ovat häipyneet kesälaitumille ja tänään valmistuivat viimeiset opiskelijatkin. Vielä pari viikkoa talossa ramppaa tulevia kykyjä pääsykokeissa, mutta muuten talo on todella hiljainen. Ensi viikolla meillä on töissä pari tapahtumaa, joiden järjestämiseen olen itse osallistunut todella paljon. Stressi on painanut päälle kuukauden päivät siihen malliin, että ärsyttävä elohiiri on palannut taas vasempaan silmään. Ette arvaa miten ärsyttävää kun koko silmä nykii 24/7...


Myös rotat stressaavat. Stressi voi aiheuttaa rotissa luonnehäiriöitä ja vaikuttaa myös niiden fyysiseen terveydentilaan. On erittäin tärkeä, että rotanomistaja tunnistaisi stressaantuneen rotan ajoissa ja löytäisi myös syyn, mikä aiheuttaa rotassa stressiä. Rottien stressi ei aina ole vain tunneperäistä, se voi olla myös kemiallista tai fyysistä.

Mikä sitten voi aiheuttaa rotalle stressiä? Jatkuva kova meteli ja muut ympäristöstä tulevat häiriötekijät, kovakourainen käsittely, liian pieni tai likainen häkki, liian suuri laumakoko, lauman sisäisen toimimattomuus, voivat aiheuttaa tunneperäistä stressiä. Ja kun eläin ei voi henkisesti hyvin, voi tilanne johtaa kemialliseen epätasapainoon, joka tietenkin taas alentaa vastustuskykyä ja näin rotta voi sairastua helpommin. Rotan on siis saatava myös nukkua, olla välillä rauhassa ja rentoutua.

Rotille sopimaton ruoka voi myös olla kemiallinen vaaratekijä, joka aiheuttaa rotille stressiä. On erittäin tärkeää, että rottia ruokitaan niille sopivilla ruuilla. Kaikki ihmisten ruoat eivät ole sopivia rotille. Likaiset kuivikkeet erittävät ilmaan ammoniakkia, joka on erittäin vaarallista rotille ja aiheuttaa hengitysongelmia. Muutkin ilman kautta tulevat, kuten tupakansavu, pakokaasu, vahvat hajustimet ja puhdistusaineet ym. voivat aiheuttaa rotille stressiä.

Tältä näyttää onnellinen rotta :)

Kuva: Hanna Mustapää

Eläinlääkäreitä ja eläinkauppoja Turussa

Turussa ja lähikunnissa sijaitsee useita eläinlääkäreitä, joista valita. En kuitenkaan voi suositella kuin yhtä tällä hetkellä todella hyvin mielin.


Eläinlääkäriasema Pet-Vet sijaitsee Lemminkäisenkadulla Turussa. Siellä tiedetään ehdottamasti rotista ja erityisesti niiden oikeasta lääkitsemisestä. Voin siis suositella kaikille rotanomistajille Pet-Vettiä. Myös Eläinlääkäriasema Vettori on ihan ok, jos aikaa ei Pet-Vettiin saa. Kannattaa aina kuitenkin aikaa varatessa pyytää jyrsijöihin erikoistunutta lääkäriä. Vielä mieluiten sellaista, jolla on kokemusta rotista. Vettorilla on asemat sekä Turussa että Raisiossa.
Jos on kyse pelkästä rotan lopetuksesta, sen todennäköisesti osaa tehdä kuka tahansa kokenut eläinlääkäri. Valitettavasti meillä Turussa valinnanvaraa ei ole samaan tapaan kuin Helsingissä, jossa hyviä eläinlääkäriasemia on paljon.


Eläinkauppoja Turussa onkin suhteellisen paljon. Itse suosin kolmea liikettä: Turun Lemmikkiasemaa Kuralassa, Karvakorvia Varkkavuorenkadulla ja HappyPettiä Piispanristillä.


Toalättiä (kissojen ekokuivike, joka käy erinomaisesti rotille) löytyy edullisesti isoissa 55 litran säkeissä HappyPetistä ja Turun Lemmikkiasemalta. Rottien kuivaruokaa Altrominia (itse suosin tätä terveellistä, joskaan ei rottien mielestä niin maistuvaa pellettiä :) ) saa jokaisesta edellä mainituista kolmesta eläinkaupasta.


Tässä oli pientä päivitystä, lisää tulee loppuviikosta, Pirun ja Breezen poikueista :D

Vinkkejä Nukkumatille

Nyt tässä viikon influenssaa sairastaneena voin todeta, että univelkaa ei ainakaan enää ole. Todellisia unenlahjoja ei tarvitse omistaa, kun sairastaa ja kuten sanotaankin: uni paras lääke on. Lähes viikko korkean kuumeen kourissa aina kylmähorkasta hampaat kalisten tuskahikeen kuin olisi vaatteet otettu pesukoneesta ja laitettu suoraan päälle! Elämäni ensimmäinen influenssa ja toivottavasti viimeinen, ei tätä tänne enää kiitos!

Jekku nauttii olostaan Doran voittamassa riipparissa :)

Rottaraukatkin jäivät sairastelun takia vähemmälle huomiolle, mutta ne varmasti viisaina eläiminä tajusivatkin, että äidillä ei taida kaikki olla ihan kotona J Ruokaa ja vettä häkistä kyllä löytyi, mutta puhtaita petivaatteita joutuivat nyt vähän odottamaan. Luulenpa, että rotatkin nukkuivat suurimman osan viikosta. Niilläkin, kun unenlahjat ovat sieltä parhaimmasta päästä.

Minulla on nyt ollut täällä kaksikin ulkopuolista kaunotarta Green Day –papalla kylässä, ja kuumehoureisena unohtui pappa sitten toisen naaraan luokse 1,5 vuorokaudeksi, kunnes muistin palauttaa hänet Molotov-kämppiksensä luokse. Molotov-herra itse ei ollut asiasta niin onnellinen, liekö sitten tottunut nukkumaan riippukeinussaan jo yksinään vai olikohan kateutta ilmassa, mutta tosiaan Green Day raukan vastaanotto ei ollut kauhean hellää.

Pyyhkeistä saa myös kivoja riippareita, ainakin Green Dayn mielestä.

Molotov jakaa riipparinsa Green Dayn kanssa.

Rotat todella osaavat arvostaa kunnon nukkumapaikkoja. Pesämökkihän pitää löytyä aina häkistä, mutta harvemmin niissä kuitenkaan nukutaan, ei ainakaan meillä. Iglu on ehkä joskus käytössä, varsinkin jos sinne on saatu isännän sukkia pehmusteeksi. Tosin välillä nekin lentävät nurkkaan vaikka ovatkin pestyinä sinne laitettu.

Frettiputket ovat usein myös suosittuja, niihin voi ahtautua samalla kertaa useampikin naaras. Nukutaan mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Kyllä siinä täytyy joustavuutta löytyä kropasta. Hmmm mahtaakohan rotilla olla koskaan niskat jumissa?

Frettiputkeen on kiva ahtautua porukalla nukkumaan.

Sain Tiinalta noin kuukausi sitten ”lahjaksi” tai rotathan sen saivat tällaisen Ikeasta hankitun muovipussiensäilytysteline, muovinen, en tiedä löytyykö näitä enää Ikean hyllyiltä, mutta toivottavasti, koska näitä tulee ostettua muutama lisää häkkeihin seuraavalla Ikea reissulla. Ikeasta saa muutakin juuri rottia nukkumapaikoiksi sopivaa tavaraa ja edullisesti, ei muuta kuin mielikuvitus mukaan ja Ikeaan! Tätä roskista olen katsellut Ikean kotisivuilta ja mietin mahtaisivatkohan meidän naiset tykätä tällaisesta http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/00154808/ jos joku kokeilee ennen Ikea reissuani niin kertokaa ovatko toimivia.

Ostin tosiaan myös muutama kuukausi sitten rotille Zooplussasta Sputnikkeja joita olen häkkien kattoon laittanut. Kooltaan ne ovat sopivia naaraille ja poikasille, ja niistä on tykätty.

Riipparit eli riippukeinut, joita ensi sijassa, ripustetaan häkin kattoon, ovat rottien ehdottomia suosikkeja. Dora voitti maaliskuun näyttelyssä yhden kauniin pinkki/vaaleanpunaisen kaksiosaisen riippukeinun, jonka englantilainen tuomari lahjoitti, hankittu täältä http://snugglefuzzies.co.uk/ ja eilen Jekku tai Peppu voitti itselleen myös englantilaisen tuomarin lahjana tulleen nukkumatason, kuvaa siitä ei nyt valitettavasti ole, mutta täältä saa vähän ideaa http://www.cosybedsandburrows.com/products.html ja sieltä Cosy Hammock Hangers. Näitä ei välttämättä tarvitse lähteä tilaamaan ulkomailta asti, vaan suomalaisilta tekijöiltäkin löytyy, esim ystäväni Janina tekee rotille nukkumataivaita http://www.tuotteet.suntuubi.com/. Janinalta olenkin näitä myös ostellut. Edellisessä näyttelyssä tuli hankittua Janinalta myös noita pehmeitä tyynyjä, joita voi laittaa kuljetusboxiin näyttelyn ajaksi. Oi kun rotat tykkäävät kölliä niiden päällä, suosittelen. Jos itsellä on aikaa ja osaa askarrella niin näitähän voi aina itsekin tehdä, mielikuvitusta vaan kehiin. Itse ei oikein tuo ompeleminen onnaa, niin on helpompi ostella valmiina. Lisäksi olen kerännyt kaikki farkut ja muut housut työkavereilta ja mutsilta, koska lahkeet leikkaamalla saa myös kivoja tunneleita, joita voi hakaneuloilla kiinnittää kattoon, nämä ovat myös rottien ehdottomia suosikkeja. Sitten, kun ovat likaisia, niin heitän ne roskiin.

Dora nukkuu mielellään työkaverin entisissä housunlahkeissa :)

Rotat tosiaan ovat nautiskelijoita, ja kaipaavat nukkumapaikoikseen mukavia ja pehmeitä vaihtoehtoja!

LSKGY ry – Liity jäseneksi

Vuonna 1992 perustettiin neljän naisen voimin Turun ja Porin läänin Kesyrottakerho ja itse olin yksi perustajajäsenistä. Rekisteröidyksi yhdistykseksi Turun ja Porin läänin Kesyrottakerho muuttui vuonna 1995. Turun ja Porin läänin Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistys ry siirtyi nimeltään historiaan läänien poistuessa Suomen kartalta vuonna 1998. Uudeksi nimeksi valitaan Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistys ry (lyhenne LSKGY ry). Tänä vuonna yhdistys on siis toiminut jo 20 vuotta! Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistys ry toimii Suomen Kesyrottayhdistys ry:n ja Suomen Gerbiiliyhdistys ry:n alaisuudessa paikallisyhdistyksenä.


Olen itse perustamisesta lähtien toiminut yhdistyksen hyväksi enemmän tai vähemmän. Ainoastaan muutamana vuotena olin poissa kuvioista kokonaan. Viime vuoden pidin ”välivuotta”, tosin autoin näyttelyiden järjestämisessä edelleen. Tänä vuonna olen palannut taas puikkoihin ja nykyisellä hallituksella onkin täksi vuodeksi järjesteillä useita tapahtumia perinteisten näyttelyiden lisäksi. Toivottavasti jäsenet ottavat osaa tapaamisiin ja tapahtumiin, mikäs sen mukavampaa kuin kohdat samanhenkisiä ihmisiä, joita yhdistää yksi tai kaksi samaa asiaa: kesyrotat ja/tai gerbiilit.

Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistys ry:n jäsenyydellä saat myös kotiisi neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Rapina-jäsenlehden. Olen itse toimittanut sitä jo niin monta vuotta, että en edes muista kuinka kauan J Kaikki jäsenet ja muutkin voivat kirjoittaa lemmikeistään lehteen, kirjoitukset ovat enemmän kuin tervetulleita, allekirjoittaneelle niitä voi lähetellä.

Toivon todella, että kaikki Lounais-Suomen alueella asuvat kesyrotta- ja gerbiili-immeiset liittyisivät yhdistykseen jäseniksi. Varsinkin olisi mukava nähdä omien kasvattien omistajia jäsenistössä!

Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistys ry:n jäsenyys

LSKGY:n jäsenenä saat jäsenlehti Rapinan 4 kertaa vuodessa kotiisi sekä alennuksia näyttelymaksuista omissa näyttelyissämme.


Jäsenmaksu
Jäsenmaksu maksetaan yhdistyksen tilille tilinumero 800013-79353429 käytten viitettä 110.


Jäsenmaksu vuodelle 2012 on vuosijäseneltä 10 euroa. Alle 15-vuotiaalta nuorisojäseneltä 8 euroa ja perhejäseneltä 2 euroa. Perhejäseneksi voi littyä, mikäli samassa taloudessa on ennestään vuosi- tai nuorisojäsen. Mikäli jäsenmaksun maksaa muu kuin jäsen itse, laittakaa jäsenen nimi viestikenttään, tai toimittakaa sähköpostilla jäsensihteerille niin, että maksu osataan yhdistää oikeaan henkilöön.


Mikäli teillä on kysymyksiä jäsenyyteen liittyen, tai haluatte tarkastaa jäsentietonne ajantasaisuuden, ottakaa yhteyttä jäsensihteeriimme.

Jäsensihteeri
Susanna Hoffrén
smahof (at) utu.fi           

Rapinan kansi vuodelta 2009