sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Rottien silmät ja näköaisti

Rottien silmät ovat pyöreät ja ulkonevat. Toisilla on isommat ja ulkonevammat kuin toisilla, mutta sillä ei ole merkitystä rotan elämään. Silmät sijaitsevat pään sivuilla, joten tästä syystä rotan näkökenttä on laajempi kuin meillä ihmisillä. Rotilla on neljää erilaista silmäväriä: punainen, rubiini, musta ja bordeauxin punainen. Punainen on vaalein. Rubiinisilmäisiä voi olla hyvinkin eri sävyisiä aina vaaleista rubiineista lähes mustiin. Siameseilla on bordeauxin punaiset silmät. Ne ovat keskivertopunaiset ja silmän ulkoreunoilla on siniset renkaat. Mustista silmistä on usein puhetta, joidenkin mielestä ne näyttävät tummanruskeilta, toisten taas mustilta.

Rotan silmien tulisi olla kirkkaat ja puhtaat. Rottien silmäsairauksista silmätulehdus on yleisin. Oireiluna voi olla silmien ympärille kerääntyvä punainen erite ja punertavat luomet. Yleisesti ottaen silmätulehdus on helppo hoitaa. Jos silmät eivät ole pahasti tulehtuneet, voi niitä puhdistaa apteekista saatavilla eläinten silmien ja silmäluomien puhdistukseen tarkoitetuilla liuoksilla. Silmät voi ärtyä kovasta vedosta tai tulehtua bakteeritartunnasta, mutta se voi olla myös ensioire jostain vakavammasta. Jos puhdistusliuos ei auta silmätulehdukseen, tulee kääntyä eläinlääkärin puoleen, joka tarvittaessa määrää silmätippoja tai antibioottivoidetta tulehtuneisiin silmiin. Rotilla ei ole muita yleisiä silmäsairauksia, mutta vanhemmiten rotalle voi tulla kaihi. Silmä samentuu pikkuhiljaa, ja kun silmä on kokonaan harmaa, on kaihi sokeuttanut koko silmän. Rotan elämään tämä ei vaikuta, vaan se voi elää sokeutuneen silmänsä kanssa ihan normaalin rotanelämän. On myös olemassa perinnöllinen kaihi, joka ilmenee yleensä jo nuorilla tai nuorehkoilla eläimillä. Tällaista eläintä ei tulisi missään tapauksessa käyttää jalostukseen.

Rotan näkö on sen heikoimmin kehittynyt aisti, joten näköä tärkeämmiksi aisteiksi ovat kehittyneet kuulo- ja hajuaisti. Rotan silmän verkkokalvolla on enemmän sauva- kuin tappisoluja. Tästä johtuen rotta näkee paremmin hämärässä kuin kirkkaassa päivänvalossa. Olette varmaan huomanneet, että rotat ovat virkeimmillään ilta-aikaan, tässä varmasti yksi syy siihen. Punasilmäiset ovat herkempiä auringonvalolle, tosin eihän minkään rotan kuulukaan olla suorassa auringonvalossa, esim. häkki tulee sijoittaa aina niin ettei siihen paista suoraan aurinko.

Rottien värien näkemisestä ollaan kahtaa eri mieltä. Osan mielestä rotta on täysin värisokea, kun taas osa uskoo, että rotta näkee joitakin värisävyjä, tosin ei niin selkeästi kuin ihminen. Minä en osaa sanoa asiaan juuta enkä jaata, kyllä ovat kaikenväriset riippumattokankaat kelvanneet :D

Rotta on myös likinäköinen. Yleensä muistan sanoa poikasten hakijoille, varsinkin punasilmäisten, että älkää pelästykö jos rotta alkaa heijaamaan päätään puolelta toiselle, sivusuunnassa. Usein ihmiset eivät tiedä, että tapahtuma on täysin normaalia vaan usein luullaan, että nyt rotta on sairas ja kuolemaisillaan. Rotta tekee näin tarkentaakseen kauempana sijaitsevaan kohteeseen. Pään heilutus puolelta toiselle mahdollistaa paremman syvyysnäön ja näin rotta näkee paremmin esim. kuinka kaukana kiinnostava asia tai esine sijaitsee.

Joka tapauksessa rotta näkee siis erittäin huonosti kaikella tavalla. Omistajan tulee ottaa huomioon tämä, koska vain silloin voit ymmärtää lemmikkiäsi. Jos eläin käyttäytyy yllättävästi joissakin tilanteissa, tämä johtuu usein juuri huonosta näkökyvystä. Rotta voi pelästyä yhtäkkiä jotain esim. kovaa ääntä, nopeaa yllättävää liikettä ja pinkoa pakoon. Tämä ei tarkoita sitä, että rotta olisi arka, vaan jos se pelästyy jotakin ja jos ei näe välittömästi mikä se jokin on, rotta vaistomaisesti juoksee piiloon tai jähmettyy jännittyneenä paikoilleen ja heijaa päätään puolelta toiselle. Joskus myös rotta voi napata sormesta kiinni. Se ei tarkoita välttämättä heti sitä, että rotta olisi aggressiivinen. Useat rotat ovat erittäin ahneita, ja sormien pistäminen yhtäkkiä häkkiin voi saada ne nappaamaan sormesta kiinni.  Siksi voikin olla parempi häkissä laittaa ensin kämmenselkänsä kohti rottaa, antaa sen ensin haistella sitä, jotta se tajuaa, että tuttu ihminenhän se siinä, eikä sillä ole herkkujakaan tällä kertaa tarjolla.

Tässä vielä linkki mielenkiintoiselle englanninkieliselle sivulle, käykää tutustumassa

Ja lopuksi kuvia eri silmäväreistä

 punasilmäisiä poikasia

 rubiinisilmäinen tyttö

 mustasilmäinen kuviollinen poikanen

siamesen bordeauxin punaiset silmät

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kiirettä pittää...

Viikko sitten sunnuntaina palasimme Samin kanssa Kreetalta. Kiva matka, varsinkin Samarian rotkovaellus oli tekemisen ja kokemisen arvoinen. Matkaa ennen oli tietenkin kaikennäköistä hommaa, elukoille piti löytää hoitajat. Tellu, Tiina ja Tero eli kolmen T:n kopla kävikin vuoropäivinä täällä hoitamassa rottien lisäksi myös meidän perheen oravat.  Hienosti he pärjäsivätkin, suuri kiitos kaikille, oli helppo rentoutua matkalla, kun tiesi, että kotona kaikki hyvin, elukat hyvissä käsissä.  Oravat taitavat jo toivoa, että me vakituiset hoitajat lähtisimme jo uudestaan matkalle, kun ruokaa ei ole taas enää tullut siihen tahtiin kuin poissaollessamme :D Joka tapauksessa ei siinä pitkälle ehditty Helsinki-Vantaan lentokentältä, kun piti pistää puhelinlangat kuumiksi ja alkaa hoitamaan rotta-asioita :D

Tapaus Kissa. Rex buff tyttö Kissa, jonka kanssa joudun kohta luovuttamaan, kun ei näytä tulevan kantavaksi, ei sitten millään. Kahdella eri uroksella on tullut kokeiltua, ensin Miian luona Helsingissä ja sitten toisessa eli nykyisessä paikassa Anskulla Liedossa on jo ollut varmasti kuukauden. Lisäksi Kissan kaverina Liedossa majailee russian burmese sijoitustyttönen, joka on pitänyt saada astutukseen jo muutaman viikon ajan. Eli tytöt pitää varmasti ensi viikolla vihdoin noutaa sieltä, jotta saamme russian burmese neidon myös vihdoin astutukseen. Kissa todennäköisesti matkaa sitten Jyväskylän näyttelystä tai jollain muulla keinolla takaisin sijotuskotiinsa Paulalle Helsinkiin. Harmittaa kyllä taas niin syötävästi, kun aina tuntuu, että kun jättää poikueesta jalostuskäyttöön vain yhden niin eikös sille sitten tapahdu jotain ja yleensä se tarkoittaa juuri sitä ettei naaras tule kantavaksi tai uros ei saa ketään kantavaksi tai ihan mitä vaan mikä ei sovi jalostuseläimelle. Luulenpa, että joudun vielä kääntymään Kissan veljien kotien puoleen, josko sieltä saisi apuja, kunhan niille ensin tulee tarpeeksi ikää. Harvemmin käytän alle vuoden ikäistä urosta jalostukseen, siinä on tietenkin hyvät ja huonot puolensa.

Viikko ennen matkaa lähti siis useita sijoitusnaaraita, mukana oli yksi lainanaaraskin, astutukseen. Halikon näyttelystä matkasi kolme russian buff naarasta, kaksi Helsinkiin ja yksi Tampereelle.

Tapaus Siiri. Teemulla ja Hannalla sijoituksessa oleva Siiri-neito siis oli yksi astutukseen matkaajista. Kaikki ei aina tosiaankaan mene niin kuin suunnittelee... Siiri ei ehtinyt olla Miialla Helsingissä kuin pari päivää, kun neidin sulhanen Turkane sairastui. Sen pissan seasta löytyi verta, joten Miia joutui viemään sulhasen lääkäriin ja minun piti ruveta pikaisesti miettimään, että mitä nyt sitten tehdään. Siinä sitten Miian kanssa sumplittiin, miten Siiri nyt takaisin Turkuun saadaan. Saimme jo kyydin hommattua Tampereen näyttelyn kautta, mutta vielä ehti tulla mutkia matkaan, kun kyseinen ykkösvalinta eli kuski Marita sairastui. Onneksi Lappalaisen Sanna lopulta kuljetti mutkien kautta Siirin Tampereen näyttelyyn, josta Tiina noukki sen mukaansa. Itse olinkin samana yönä jo lähtemässä Kreetalle, joten Siiri jäi Tiinalle. Olin jo sopinut seuraavan sulhasehdokkaan, jonka omistaja Jaana Paimiosta kävi hakemassa neidin astutukseen omalle urokselleen. Kyllä siinä oli varsinaista säätämistä, ensi viikolla onkin sitten Siiri-neidon nouto tänne meille, se kun on ilmeisesti tullut ekasta astumisesta kantavaksi!

Tapaus Lotta. Toinen naaras, joka lähti Halikosta astutukseen, oli Lotta. Teemu ystävällisesti antoi lainata naarastaan, kun sijottisiamese naaraamme oli alkanut parturoimaan, yllättävä takapakki sekin. Lotta on myös russian buff ja Turussa asusteleva neitonen. Lotta lähtikin sitten Tampereelle Annan luokse sijotusuroksemme luo astutukseen. Soitin heti lentokentältä Annalle, tyttö kantavana, nyt sitten sumplimaan hakua. Pääsin itse lähtemään vasta eilen eli lauantaina matkaan. Anna olikin itse viikonlopun poissa, joten hän toimitti paisuneen ja kiukkuisen Lotan Lefun luokse, josta pääsisin tytön sitten lauantaina hakemaan. Niinpä sitten lauantaiaamuna klo 8 lähdimme Tiinan kanssa matkaan kohti Tamperetta. Tiinakin otti pari rottaansa mukaan, koska halusi tehdä Lefun luona hieman vertailuja. Matka sujui kumpaankin suuntaan rattoisasta ja nopeasti höpötellessä. Lefulla tarjoilu oli taas ykkösluokkaa, pullantuoksu tuli jo rappukäytävään asti. Saimme myös makoisaa mutakakkua, täytyykin ryöstää resepti Lefulta ja myrkyttää joku päivä työkaverit! Tiina kävikin ekaa kertaa Lefun luona ja piti reissua erittäin mukavana ja onnistuneena, näitä pitäisi järjestää useamminkin kun näyttelyiden yhteydessä ei ikinä ehdi rauhassa puhumaan! Niin ja se tärkein: Lotta. Neito on nyt sitten varman raskausmahansa kanssa täällä minulla, laskettu aika ensi viikolla. Kaikki russian buff vauvoista kiinnostuneet, nyt kannattaa ottaa yhteyttä, kohta niitä tulee ikkunoista ja ovista :D

Tapaus Kipinä. Sinillä sijoituksessa oleva Kipinä matkusti ensin Lahden kautta Halikon näyttelyyn ja sieltä sitten Helsinkiin astutukseen Paulalle. Kiitos kyyditsijöille. Paulan kanssa juteltiin matkani jälkeen ja päädyimme siihen, että Kipinä synnyttää siellä, etten hae sitä turhaan ja sitten ei olekaan kantavana, näin varmistetaan että vauvoja myös tulee toivomastani yhdistelmästä. Haen/saan sitten Kipinän poikasineen tänne Turkuun, kun poikaset ovat 3-5-viikkoisia. Nyt sitten vaan peukut pystyyn että tämäkin yhdistelmä onnistuu. Kiitos Paula!

Tapaus Marika. Suskilla piti myös käydä katsomassa sijoituspoikueemme poikasia ja tietty Marika-emoa. Perjantaina tosiaan kiirehdin sinne, aika pikavisiitti oli, mutta ehdittiin poikasiakin vähän kuvaamaan. Sitten pitikin pakata emosta ja siskoista erotetut pojat ja tuoda heidät kotiin,. Veljekset ovat aivan mahtavia, tosi kesyjä, toinen on sileäkarvainen ja toinen kikkura. Black eyed siameseja kummatkin. Toisella jo koti katsottuna, mutta toinen etsii vielä omaa laumaansa. Tytöt haen sitten ensi viikon keskiviikkona. Näistä pitäisi yksi typynen jäädä itselleni, yksi lähteä sijoituskotiin, jos sopiva paikka löytyy ja yksi on myynnissä, kiharakarvainen siamese naaras. Kiinnostuneet ottakaa vaan rohkeasti yhteyttä.

Tiistaina Teemu toi työpaikalleni paketin, amber naaraan, joka oli ollut astutuksessa heillä. Kiikutin sen vielä päivän päätteeksi Tellulle. Toivottavasti on rouvalla myös paketti mahassa, tätä poikuetta ollaankin odotettu ja toivottu kovasti!

Kulunut viikko on ollut todellista hulinaa, tuntuu jo, etteihän tässä voi lähteä matkoillekaan enää, kun joutuu kahta kauheammin touhuamaan :D Kaikkien näiden rottatoimitusten ja selvitysten keskellä piti vielä purkaa matkatavarat, hoitaa kotia, käytännön asioita, käydä töissä, siivota häkkejä ja tietenkin seurustella omien elukoitten kanssa. Hieman vähälle huomiolle ovat kyllä valitettavasti pakostakin jääneet, koska heti matkoilta tultuani aloin myös kasaamaan Rapina lehden numeroa 3/2011. Pitkin viikkoa olenkin uurastanut sen kanssa, kun materiaalia on tippunut vielä loppuviikostakin. Tänään se sitten tuli painokuntoon klo 19 ja huomenna aamulla lähtee painoon. Ai niin ja rekisteröintiäkin olen hoitanut illan pimeinä tunteina, vieläkin tuossa pari kuorta odottaisi. Ja jos kuvittelette, että loppuu tähän niin ehei ensi viikollekin on kalenteri jo sopivaa vauhtia täyttynyt!

Tässä vielä pari kuvaa Marikan vauvoista

Ja vielä lopuksi, saanko esitellä: Marikan jalka :D


maanantai 12. syyskuuta 2011

Ruotsin näyttelyssä tuomaroimassa 10.9.2011

Ruotsin kesyrottayhdistys Svenska Råttsällskapet järjestää yleensä syyskuussa erityisesti pet-rotille suunnatun näyttelyn, nimeltään Stora Pet. Tänä vuonna he kutsuivat tuomareiksi Janina Kultasen ja allekirjoittaneen Suomesta. Pet-rotille oli tuplaluokat, ruotsalaiset tuomarit junioreille, ja me suomalaiset sitten avoimen luokan eläimille. Petluokka 1:sen arvostelivat siis Janina Kultanen avoimet & Tina Holmstedt junnut ja pet luokka 2:sen meikäläinen avoimet ja Jesper Pettersson junnut. Lisäksi oli vielä virallinen luokka, jonka arvosteli Astrid Bergman. Vähän harmitti, ettei tällä kertaa tullut ilmoitetuksi ainuttakaan omaa eläintä arvosteluun, ehkä sitten ensi kerralla. Agilityssä oli myös tuplaluokat, ruotsalaisin tuomarein.


Ruotsin näyttelykäytäntö poikkeaa jonkin verran suomalaisesta. Kaikkien rottien tulee olla rekisteröityjä, myös niiden jotka ilmoitetaan petluokkaan. Ruotsissa palkitaan neljä parasta Rop-sijoille. Junioriluokassa kilpailevat palkitaan keskenään, eli junnujen tuomari valitsee niistä neljä parasta junnujen Roppiin. Pet-luokassa toki naaraat ja urokset kilpailevat omissa luokissaan, eli Roppeja jaetaan Ruotsissa neljä: junnu naaraat, junnu urokset, avoimet naaraat ja avoimet urokset. Lopuksi kaikkien näiden Rop1-sijoille sijoittuneista valitaan päivän BIS Pet. Ruotsissa ei ole assistentteja, vaan omistajat tuovat rotat tuomarille, ilman bokseja. Niinpä näytteilleasettajilla on pieniä häkkejä, dunia ja kissankuljetusbokseja, joissa rotat majailevat päivän ajan. Pet-luokissa on myös kasvattajaluokka sekä jalostusluokka. Dumbot ovat Ruotsissa hyväksytty muunnos, ja standardiluokassa ne kilpailevat keskenään omassa luokassaan. Pet-luokassa dumbot kilpailevat samassa normaalikorvaisten kanssa. Vaikka Ruotsissakaan ei velveteen ole hyväksytty standardiin, saa niitä silti näyttelyttää petluokassa, ja minullakin oli yksi sellainen arvosteltavana.

Myös agility eroaa suomalaisesta, jokaisella agilitytuomarilla on oma agilityratansa, jossa on erilaisia esteitä. Ja agilityyn ei saa ilmoittautua paikanpäällä, vaan osallistujat ilmoitetaan ja maksetaan etukäteen ja kirjataan näyttelyluetteloon. Ruotsissa ei muutenkaan ole käytössä jälki-ilmoittautumismahdollisuutta, tai ainakaan niissä näyttelyissä joissa itse olen käynyt ei sellaista ole ollut.

Näimme Janinan kanssa kahdeksan jälkeen perjantai-illalla Viking Linen terminaalissa. Laiva lähti yhdeksältä. Pikainen käynti kaupassa, ja sitten istuimme hetken aikaa vaihtamassa kuulumisia neljän muun suomalaisen näyttelyyn tulijan kanssa laivan pubissa. Tarkoitus oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta taidettiin päästä sänkyyn vasta puolenyön tietämillä, koska juteltiin hytissä kahdestaan kaikkia rottajuttuja. Eipä sillä, itse en ole koskaan osannut nukkua kunnolla laivalla, ja nytkin tuli todella katkonaisesti nukuttua yhteensä vain parisen tuntia, tuskin olisin paremmin nukkunut vaikka olisin aiemmin pääni tyynyyn painanutkin. Laiva oli satamassa puoli seitsemältä paikallista aikaa, ja meille oli kerrottu että meidät haetaan kahdeksan maissa terminaalista. Siellä sitten istuskeltiin tylsistyneinä & väsyneinä odottamassa. Valitettavasti emme päässeet kuin terminaalin aulaan, jossa ei ole kahvilaa.Tällä kertaa ei oltu ainoita edes vaan terminaalissa oli muutakin porukkaa. Kello tuli kahdeksan, eikä ketään näkynyt, ”onneksi” meitä ”viihdyttämässä” oli pari ruotsalaista nuorukaista ja yksi vähän vanhempi, he istuivat juomassa olutta jota olivat ostaneet laivasta, ja pysähtyivät juttelemaan tupakalle ulos mennessään. Puoli yhdeksän jälkeen Astrid vihdoin tuli meitä hakemaan, kävellen. Hänen autonsa ei ollut suostunut käynnistymään, joten piti mennä julkisilla. T-Centraleniin menimme onneksi taksilla, meillä oli sen verran paljon kannettavaa, että se oli ihan hyvä ratkaisu. Molemmilla oli rottia menossa näyttelyyn myytäväksi, eikä niitä noin pitkälle matkalle voi kovin pieneen boksiin pakata, joten kannettavaa oli ihan riittämiin. Asemalla käytiin aamupalalla, ja sain vihdoinkin kahvia! Sitten matka jatkui paikallisjunalla Kallhälliin, jossa näyttely järjestettiin. Näyttelypaikalla oltiin kymmenen pintaan, eli silloin kuin arvostelut oli ilmoitettu alkavaksi. Valitettavasti näyttelyluettelossa oli tällä kertaa sen verran korjaamista, ettei päästy aloittamaan ennen kuin noin varttia vaille kaksitoista. Potku Holmstedt teki paljon työtä, että saatiin kaikki rotat luetteloon ja oikeille paikoille. Käytettiin sitten luppoaika juttelemalla tuttujen kanssa, ja meikäläinen hiukan valokuvaili. Niin, ja joi kahvia :).

Aloitimme arvostelun urosten luokasta, ja alussa tuntui että kaikki ovat yhtä hyviä, mutta kyllä siellä sitten erojakin rottien välille tuli ja käytössä oli arvosanoista A:n lisäksi myös AB ja B. Uroksia oli minulla arvostelussa 28 kpl. Roppien valinta ei ollut helppo tehtävä, lopulta valitsin seuraavat eläimet: ROP4: rex pew Ramses, ROP3: sk silver black dumbo Yesterday, ROP2 sk golden siamese Halcyon Tirich Mir ja ROP1: rex mink hooded Sanders Pete Makkonen. Kaikki sijoittuneet saivat KuMan joka on ruotsiksi Hederspris eli HP. Naaraita oli minulla arvostelussa 34 kpl, ja niistä oli vielä vaikeampi valita ne neljä Roppiin sijoittuvaa. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin seuraaviin: ROP4: sk curry Ladugårdens Honungsmåne, ROP3: velveteen russian blue european berkshire Bunny, ROP2: sk silver black american berkshire Sanders Limelight ja ROP1: sk agouti dumbo Zickan’s Paranoia. Naaraista jouduin valitettavasti hylkäämään yhden, koska sen hengitys vinkui. Muuten taso oli hyvä, itse nipotin ehkä eniten likaisista hännistä ja katkenneista viiksikarvoista. Haavojakin näkyi, mutta ei onneksi kovin pahoja eikä paljon. Suurin osa oli erinomaisesti näyttelyyn laitettuja, ja kaikkien luonteet olivat hyviä. Välillä tuntui, että kaikista arvosteluista tuli ihan samanlaisia. Itse arvostelin englanniksi, eikä aina meinannut löytää oikeaa sanaa, ja pari kertaa sihteerini Mia Florentin kirjoittikin sitten ruotsiksi sen mitä yritin sanoa. Lopuksi minulle oli ilmoitettu vielä pari kasvattajaluokkaa, joista toinen vain esitettiin. Sen totesin erinomaiseksi, joten myös Ladugårdens kasvattajaluokka palkittiin HP:lla ja se oli näin ollen myös paras pet-kasvattaja. Pari eläintä oli ilmoitettu jalostusluokkaan, mutta niitä kumpaakaan ei tuotu sitten arvosteluun. Voi olla, että siihen vaikutti sekin, että meillä alkoi olla aikamoinen kiire että saatiin palkinnot jaettua ennen kuin piti lähteä takaisin satamaan. Lopuksi meidän piti vielä valita oman luokan paras, eli minä valitsin parhaan petluokka numero 2:sen eläimen. Vertasin siis keskenään junnujen ja avointen ROPpeja. Kyseessä oli liki mahdoton tehtävä, lopulta valitsin parhaaksi Sanders Pete Makkosen. Janina valitsi parhaan petluokka ykkösestä, ja sitten meidän piti vielä päättää kumpi on parempi, minun vai Janinan ”kaikkein paras”. Pidin pääni ja pienen sanailun jälkeen koko näyttelyn parhaaksi valittiin Sanders Pete Makkonen, joka sai sitten vielä kiertopalkintopokaalin. Täytyy kyllä sanoa, että oli todella vaikea valita ”parhaista parhainta”, ne olivat kaikki niin hyviä rottia, että toivottavasti omistajat ovat ylpeitä rotistaan ja myös omasta rotan näyttelyynvalmistelu taidostaan.



Ruotsin systeemi ilman assareita on mielestäni ihan helppo siinä suhteessa, että omasta mielestäni pystyn arvostelemaan rotan riippumatta siitä kenen rotta on kyseessä. Paikoin ihan unohdin kuka rotan oli minulle antanut, koska kaikki eivät jääneet viereen seuraamaan arvostelua, ja sitten piti huhuilla vähän että rotta myös haettiin pois arvostelusta. Tosin oli siellä muutama sellainenkin, jotka olisin mieluusti pitänyt itse ;) . Tuomarilla ei myöskään mene aikaa boksien availuun, kun rotan saa suoraan käteen. Näytteilleasettajille tämä systeemi tietysti asettaa enemmän vaatimuksia, pitää itse seurata mikä rotta on milläkin pöydällä menossa (pöytien edessä on näkyvissä numerot, joista sihteeri kääntää esille seuraavan rotan numeron, jonka perusteella ihmiset tuovat rotat pöydille). Välillä sai rottia odottaa pitkänkin aikaa arvosteltavaksi, koska vaikka oikeat omistajat löytyivätkin, eivät he useinkaan pitäneet mitään kiirettä rotan tuomisessa. Itse toivoisin tähän ripeyttä, etenkin jos on kiire arvostella niin toivoisi että rotat tulisivat pöydälle heti kun edellisen jälkeen on saanut kädet desinfioiduksi. Toki on haastavaa seurata useamman pöydän numeroita yhtä aikaa (parhaimmillaan olen itsekin ilmoitellut rottia niin että saa seurata viittä eri pöytää yhtä aikaa, että kuka on menossa seuraavaksi ja minne), etenkin jos on vielä agilityynkin osallistumassa. Tästä huolimatta olisi kiva, että omistaja edes näyttäisi siltä, että yrittää saada rotan tuomarille. No, kyllä me sentään tällä(kin) kertaa ehdittiin laivalle ajoissa, vaikka kiirettä vähän lopussa pukkasikin. Yksi asia jäi vähän harmittamaan: en muistanut kuvata rottia juuri ollenkaan. Olisi ollut mukava saada niitäkin muunnoksia kuvattua, mitä Suomessa ei tällä hetkellä ole, ja muutenkin olisin voinut kuvailla hienoja pet-rottia.

Satamaan lähdettiin heti kun olimme saaneet palkinnot jaettua, Astridin mies oli kuin olikin saanut auton korjattua ja tuli meitä hakemaan. Laivalle päästyämme kävimme vielä syömässä ja kaupassa. Hytissä hieman vertailimme arvosteluja Janinan kanssa, mitään kovin suuria eroja ei huomattu vaikka eivät kaikki tietysti samaa arvosanaa meiltä saaneetkaan. Huomasimme myös, että meille oli ilmoitettu eri eläimiä yllättävän paljon, joten emme ihan kaikkia samoja edes arvostelleet. Kaikenkaikkiaan oli oikein mukava ja antoisa reissu, kiitoksia vaan SRS ja kaikki ne ketkä siellä näyttelyssä olivat töissä ja huolehtivat meistä tuomareista!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Halikon näyttely 27.8.2011

Halikon näyttely tuli ja meni elokuun lopussa. Itse olin ko näyttelyssä tulospalvelusihteerinä ja tein samalla myös kuuntelua Gailille, joka siis arvosteli sileäkarvaisten kesyrottien virallisen luokan. Näyttelypäivä sujui nopeasti ja kivaa oli, vaikka alku viivästyikin arvostelukaavakkeiden ja desinfiointiaineen puuttumisen takia. Kuvia ei valitettavasti tullut otettua ainuttakaan, joten nyt saatte tyytyä pelkkiin kuiviin tuloksiin Zaya's rottien osalta. Kaikki nämä rotat eivät ole meidän itsemme ilmoittamia, vaan rottien omat kodit ovat myös ilmoitelleet ja siitä kiitos heille kaikille! Mukavaa kun on kiinnostusta näyttelyharrastustakin kohtaan :). Pitemmittä puheitta, ne tulokset:


Rexit (tuomari Astrid Bergman, Ruotsi)
Zaya’s Nhy Darkclaw L1/1
Zaya’s Ziinfaun Lifeforce L2
Zaya’s Stop Whispering, L1/1 *
FinCh Zaya’s Exorcism L1/3
Zaya´s Martyr L1/1
Zaya’s Docu Kindleshot L1/1 + Kuma väristä & varjostuksesta
Zaya’s Drogo Greatmane L1/1 ROP5 *


Koestandardi(tuomari Astrid Bergman, Ruotsi)
Zaya’s Mystery Man L1/1


Sk(tuomari Gail Adam, Ruotsi)
Zaya’s Zhu Hanuku L2
Zaya's Milkfree Muffin L1/4
Zaya’s Nighh Spinechill L2
Zaya's Lala Firemane L1/1 ** Pjun
Zaya’s Lokar Icemender L1/1
Zaya’s Lonolun Waterwalker L2
Zaya’s Zarr MentalMelt L1/2
Zaya’s Hawk Walk L1/1 ROP4 **
Zaya’s Kukkelis L1/1
Zaya’s Hey Man L2
Zaya’s Kekäle –
Zaya’s Kipinä L1/4
Zaya's Mystery Shopper L1/3
Zaya's Mystery Bermuda L2
Tv-11 Dw-11 S.Pet SiPet Zaya's Flanders Bible L2
Zaya’s Banana Fly L2
FinDCh Zaya’s Banana Split L1/1 ROP1 **
Fin ch SiPet Zaya's Birdy L2
Zaya’s Banana Chip L1/2
Zaya’s Chemical World L2
Zaya’s Dracul Cadava L1/1 *
Zaya's Hovi Bravetail L1/2 *
Zaya’s Whirlwind L2
Zaya’s Wanderlust L1/2 **
Zaya’s Flash Darkspine L1/1
Zaya’s Yera Swiftsight L1/1


Pet naaraat (tuomari Johanna Ivarsson, Ruotsi)
Zaya’s Ziinfaun Lifeforce A
Zaya’s Zhu Hanuku A
Zaya's Mystery Bermuda A
Zaya's Mystery Shopper A
Zaya’s Stop Whispering A
Zaya's I Had a Dream A
Zaya's Garbage A ROP2 KuMa
Zaya’s Chemical World A
Zaya´s Martyr A


Pet urokset (tuomari Janina Kultanen)
Zaya’s Mystery Man A
Tv-11 Dw-11 S.Pet SiPet Zaya's Flanders Bible A ROP3 KuMa
Zaya's Hovi Bravetail A
FinCh Zaya’s Exorcism AB