torstai 31. toukokuuta 2012

Rotatkin stressaavat

Meillä on töissä tällä viikolla alkanut hiljaisempi kausi, kun opiskelijat ovat häipyneet kesälaitumille ja tänään valmistuivat viimeiset opiskelijatkin. Vielä pari viikkoa talossa ramppaa tulevia kykyjä pääsykokeissa, mutta muuten talo on todella hiljainen. Ensi viikolla meillä on töissä pari tapahtumaa, joiden järjestämiseen olen itse osallistunut todella paljon. Stressi on painanut päälle kuukauden päivät siihen malliin, että ärsyttävä elohiiri on palannut taas vasempaan silmään. Ette arvaa miten ärsyttävää kun koko silmä nykii 24/7...


Myös rotat stressaavat. Stressi voi aiheuttaa rotissa luonnehäiriöitä ja vaikuttaa myös niiden fyysiseen terveydentilaan. On erittäin tärkeä, että rotanomistaja tunnistaisi stressaantuneen rotan ajoissa ja löytäisi myös syyn, mikä aiheuttaa rotassa stressiä. Rottien stressi ei aina ole vain tunneperäistä, se voi olla myös kemiallista tai fyysistä.



Mikä sitten voi aiheuttaa rotalle stressiä? Jatkuva kova meteli ja muut ympäristöstä tulevat häiriötekijät, kovakourainen käsittely, liian pieni tai likainen häkki, liian suuri laumakoko, lauman sisäisen toimimattomuus, voivat aiheuttaa tunneperäistä stressiä. Ja kun eläin ei voi henkisesti hyvin, voi tilanne johtaa kemialliseen epätasapainoon, joka tietenkin taas alentaa vastustuskykyä ja näin rotta voi sairastua helpommin. Rotan on siis saatava myös nukkua, olla välillä rauhassa ja rentoutua.


Rotille sopimaton ruoka voi myös olla kemiallinen vaaratekijä, joka aiheuttaa rotille stressiä. On erittäin tärkeää, että rottia ruokitaan niille sopivilla ruuilla. Kaikki ihmisten ruoat eivät ole sopivia rotille. Likaiset kuivikkeet erittävät ilmaan ammoniakkia, joka on erittäin vaarallista rotille ja aiheuttaa hengitysongelmia. Muutkin ilman kautta tulevat, kuten tupakansavu, pakokaasu, vahvat hajustimet ja puhdistusaineet ym. voivat aiheuttaa rotille stressiä.



Tältä näyttää onnellinen rotta :)

Kuva: Hanna Mustapää

tiistai 29. toukokuuta 2012

Pirun ylpeydet

Juu niin siinä siis kävi, että annoin lähes yksivuotiaan Piru-rottanaaraani eräänä herkkänä hetkenä tavata Green Day -uroksen. Yhden vaivaisen yön tuloksena oli pikkuhiljaa kasvava vatsa. En edes suoraan sanoen odottanut jälkikasvua, mutta itseäni ei ole harmittanut, että tämä parivaljakko, luonteista mitä parhaimmat rotat, saivat kuin saivatkin vielä yhdessä poikasia. Tähän väliin pitää mainita, että missään tapauksessa lähes yksivuotiasta naarasta ei saa astuttaa, jos kyseessä on ensimmäinen poikue, mutta tosiaan Pirulla on ollut poikue aikaisemminkin ja kaikki meni siis tälläkin kertaa hyvin.


Tässä kuvia upeista vanhemmista

Piru-emo



ja sitten tietenkin mahtava isukki GD alias Green Day







Poikaset syntyivät siis 19.5. Tämä päivä onkin helppo muistaa kun syntyivät mutsini syntymäpäivänä. Poikasia on yhteensä seitsemän, kaksi poikaa ja viisi tyttöä, sekä sileitä että kiharia. Poikasia on väreissä agouti husky, silver agouti ja agouti. Ainakin agouti tyttöjä on vapaana ja kaveriksi löytyy esim. Breezen samana päivänä syntyneestä poikueesta mustasilmäisiä siamese tyttöjä.


Piru ei ole ollut mikään huippuemo. Se kyllä antaa minun lääppiä poikasia mielinmäärin ja päästää häkkiin, mutta poikaset eivät oikein taida olla sen pääasia elämässä :) Välillä poikaset on jaettu kahteen pesään, toisessa voi löytyä vain yksi tai kaksi ja yleensä juuri nämä poikaset ovat viileitä ja nälkäisiä. Piru tuntuisi mieluummin juoksentelevan häkin ulkopuolella kuin olemalla superemo. Juuri poikasten koosta tämän huomaa. Poikaset eivät ole punkeroita vaan sutjakoita silakoita. Verrattuna samana päivänä syntyneisiin Breezen poikasiin, ne ovat kuin yö ja päivä. Breezen vauvat ovat selkeästi kehittyneempiä ja isompia. Täytyykin ottaa jossain vaiheessa vertailukuva sekä Pirun että Breezen yksittäisistä poikasista vierekkäin.


Tässä kuvia Pirun pesueesta




Annan poika, rex agouti husky

Katarinan tyttö, sk sgouti husky

Poikasista voi tiedustella sähköpostitse saija@zayasrats.com

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Eläinlääkäreitä ja eläinkauppoja Turussa

Turussa ja lähikunnissa sijaitsee useita eläinlääkäreitä, joista valita. En kuitenkaan voi suositella kuin yhtä tällä hetkellä todella hyvin mielin.


Eläinlääkäriasema Pet-Vet sijaitsee Lemminkäisenkadulla Turussa. Siellä tiedetään ehdottamasti rotista ja erityisesti niiden oikeasta lääkitsemisestä. Voin siis suositella kaikille rotanomistajille Pet-Vettiä. Myös Eläinlääkäriasema Vettori on ihan ok, jos aikaa ei Pet-Vettiin saa. Kannattaa aina kuitenkin aikaa varatessa pyytää jyrsijöihin erikoistunutta lääkäriä. Vielä mieluiten sellaista, jolla on kokemusta rotista. Vettorilla on asemat sekä Turussa että Raisiossa.
Jos on kyse pelkästä rotan lopetuksesta, sen todennäköisesti osaa tehdä kuka tahansa kokenut eläinlääkäri. Valitettavasti meillä Turussa valinnanvaraa ei ole samaan tapaan kuin Helsingissä, jossa hyviä eläinlääkäriasemia on paljon.


Eläinkauppoja Turussa onkin suhteellisen paljon. Itse suosin kolmea liikettä: Turun Lemmikkiasemaa Kuralassa, Karvakorvia Varkkavuorenkadulla ja HappyPettiä Piispanristillä.


Toalättiä (kissojen ekokuivike, joka käy erinomaisesti rotille) löytyy edullisesti isoissa 55 litran säkeissä HappyPetistä ja Turun Lemmikkiasemalta. Rottien kuivaruokaa Altrominia (itse suosin tätä terveellistä, joskaan ei rottien mielestä niin maistuvaa pellettiä :) ) saa jokaisesta edellä mainituista kolmesta eläinkaupasta.


Tässä oli pientä päivitystä, lisää tulee loppuviikosta, Pirun ja Breezen poikueista :D

maanantai 14. toukokuuta 2012

Astutuksia, muttei tuloksia?

Meillä on käynyt vierailevia tähtösiä nyt muutaman viikon ajan. Ai kenellä? No Green Day –pojalla tietenkin. Tosin eihän Green Daytä voi enää pojaksi kutsua, täyttihän se nyt toukokuussa miehekkään 1,5 vuoden iän J

Ensimmäisenä Green Daylle saapui Suskin luota Eliza-naaras. GD hoiti astutuksen kahtena eri kertana ja lopulta Suski haki tytön pois. Loppujen lopuksi ei tyttö sitten kuitenkaan tullut kantavaksi L

Jos jättää uroksen käyttämisen yli vuoden ikäiseksi, on aina mahdollisuus, ettei uros saa kantavaksi enää naarasta tai poikue jää pienemmäksi. En kuitenkaan itse suosittele käyttämään urosta jalostukseen ennen kuin se on täyttänyt vähintään kahdeksan kuukautta. Ainoastaan pakkotilanteissa kasvattajat voivat käyttää urosta jo nuorempana tietystä tarkkaan harkitusta syystä. Kasvattajat osaavatkin varautua ongelmiin mitä voi seurata nuoren uroksen käyttämisestä.

Seuraavana saapuikin sitten uusi morsian GD:lle, Tellulta blue naaras, johon GD viehättyi erityisesti ja kiiman ja astumisen jälkeisenä aamuna pariskunta oli sulloutunut samaan pesämökkiin. Seurailin blue tytön kiimoja joka ilta seuraavan kahden viikon ajan, mutta kiimoja ei vain näkynyt. Ensimmäisen viikon aikana tytön maha hieman pyöristyi ja sanoinkin Tellulle, että joko sun tyttö on paksuna tai sitten olen syöttänyt sitä liian hyvillä pöperöillä. Mutta tosiaan kahden viikon kiimojen metsästämisen jälkeen ja mahan paisumattomuuden takia, aloin todella epäillä, että eipä taida tämäkään tyttö olla kantavana. Kaksi viikkoa ja kaksi päivää onnistuneesta astutuksesta tytölle tuli kiima. Tässä vaiheessa aloin jo vihdoin epäilemään GD:n pätevyyttä. Ei siinä, etteikö uros olisi astunut, olin todistanut jo kahden naaraan onnistuneet astumiset.

PetExpoosta saapuikin sitten Green Daylle kolmas naaras. Tämä kaunis nuori essex naaras tuli Janinalta. Ja pariskunnan ensi tapaamiset eivät todellakaan olleet rakkautta ensi silmäyksellä. Tyttö antoi turpaan useana iltana ja jouduin pelastamaan papparaiseni hirmuisen pikkulikan hampaista ja kynsistä. Olin jo luopunut toivosta, että eihän tästä mitään tule, kunnes tytölle tuli kiima. Siirsin pariskunnan dunaan, että astuminen tapahtuisi mahdollisimman helposti GD:lle. Dunassa ei pääse kiipeilemään, joten vilkas kiima-aikainen essex naaraskaan ei pääse pakoon ja GD pysyy paremmin perässä. Aluksi GD selvästi pelkäsi tyttöä, mikä oli ihan ymmärrettävää, olihan se saanut jo useana edeltävänä iltana turpiinsa, joten varovaisuuteen olikin ehkä aihetta J Tyttö oli kuitenkin kiimassa ja kun lopulta GD tajusi, ettei tyttö enää käykkään päälle niin se iski kiinni kuin sika limppuun. Green Day astui kuin raivo härkä eli jos tästä ei tulla kantavaksi niin sitten ei tulla mistään. Aamulla sitten kummatkin muuttivat takaisin omiin häkkeihinsä. Pari päivää myöhemmin huomasin essex tytön alapäässä valkoisen kiinteän möykyn. Tämä on hyytynyttä siemennestettä, jonka tarkoituksena on varmistaa onnistunut astuminen. Yleensä ”tulppa” niin kuin itse sitä kutsun, lähtee itsestään muutamassa tunnissa. Ilmeisesti tällä kertaa GD oli päättänyt tuupata oikein kunnon tulpan, että häntä ei enää julkisesti haukuta J Nähtäväksi jää auttoiko kunnon tulppa.

Astuminen on nopea ja usein toistuva tapahtuma ja se voi kestää useita tunteja. Välillä rotat pitävät tietenkin taukoja. Yleensä naaras tulee kiimaan iltaisin ja astutus tapahtuu yön aikana ja aamulla uros palautetaan laumaansa takaisin, jottei tule kahnauksia. Onnistuneen astumisen jälkeen pidän 2-3 iltaa väliä ja sitten yhdistän pariskunnan taas joka ilta nähdäkseni parhaiten tuleeko naaraalle uusi kiima vai ei. Uros ja naaras viettävät yön yhdessä vain silloin, kun naaraalla on kiima, jottei uros joutuisi olemaan laumastaan erossa yhtään ylimääräistä. Tällä yritän ehkäistä lauman henkisen tasapainon järkkymisen, ettei astuva uros ylpisty ja muut laumassa olevat tule kateelliseksi mikä voi siis aiheuttaa laumassa riitoja.

Juu meinasin sitten unohtaa vielä, että kotona on vielä omatkin naaraat astutusta vailla. Dora on nyt kerran astuttu sijotusuroksella ja saas nähä, Pirulla oli kiima myös tuossa pari viikkoa sitten ja ajattelin, että astutetaanpa sekin Green Dayllä, jospa siitä vihdoinkin saisin itselleni sen Piru kakkosen. Ajattelin kuitenkin laittaessani sen GD:n kanssa, että viettivät todennäköisesti vain iloisen yön, onhan Piru kohta jo vuoden ja GD:llä kun ei ole näitä jälkeläisiä vielä edes tullut, että tuskin tästä mitään tuloksia tulee. Joka tapauksessa eilen laitoin sitten Pirun varmuuden vuoksi omaan häkkiin, siitä kun oli tullut hieman kärttyinen johtamassaan laumassa ja pieni kumpare on ilmestynyt vatsanseudulle, että saas nyt sitten nähdä…
Tässä vielä kuva rottien astumisesta, kuva on Mirja Niskalan ottama ja löytyy hänen kotisivuiltaan. Valitettavasti minulla ei löydy aiheesta itse ottamaani kuvaa.



Ja tässä erinomainen piirretty kuvasarja astumistapahtumasta:


http://media.wiley.com/mrw_images/cp/cpns/articles/ns0934/image_n/nns093402.gif

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

PetExpo 28.-29.4.2012

SKeY:n Grand Gala järjestettiin taas 28-29.4.12 Helsingin Messukeskuksessa. Lauantaiksi ehdin sen verran parantua influenssasta, että uskaltauduin lähtemään reissuun.
Viralliset luokat järjestettiin lauantaina, tällä kertaa ei tuplaluokkia ollut, mutta tuomarit olivat kuitenkin ulkomailta, Englannista: Ann Storey sileillä ja Ellie Thurley rexeillä ja päänsärkyluokilla (katselmus ja koestandardi). Sunnuntaina oli sitten pet luokat, joihin en yleensä otakaan osaa, peteillä olikin tuplaluokat.


Tässä vähän kuvia SKeY:n näyttelyalueelta

Tellu tekee koearvostelua
Enkkutuomarit työn touhussa
Esillä oli myös kesyrottien häkki asukkeineen
Agility-kisat järjestettiin kumpanakin päivänä
Rottakasvomaalausta
Taiteilijana toimi Pia alias Fiuri
Uutuutena kasvomaalauksen lisäksi (ainakin itselleni) oli rottamaskotti, joka kömpi pariin kertaan eteeni ja ihmettelin, mitä se oikein lähentelee. Anteeksi jos sait paheksuvia katseita osaltani :D
Lisäksi esitteille tuotu rottahäkki asukkeineen oli mahtava idea, ja varsinkin sijainti oli hyvä kun rotat eivät olleet kosketusetäisyydellä, saivat siis olla rauhassa ja kauempaa niiden touhuja oli varmasti kiva seurata. Itse ei tullut kauheasti kierreltyä tällä kertaa messuja, tuntuu että ne vuosi vuodelta pienenevät. Harmi sinänsä, koska tällaiset suuret tapahtumat ovat erinomainen tapa edistää rottien lemmikkinäpitoa ja näyttää livenä ihmisille kuinka ihastuttava lemmikki rotta oikeasti on!

Dora heräsi päiväunilta hetkeksi syömään Altrominia ja viinirypäleitä
Peppu-rottapoika onnellisena Annen tekemässä pinkissä peitossaan
Itsekin olisin kyllä voinut ottaa nokoset :D
Zaya's Lisa's Sax & Zaya's Lisa On Ice

Perhe Luukkainenkin oli saapunut Zaya's rottasineen paikalle. On aina todella kiva nähdä kasvattejaan näyttelyissä. Tytöt pokkasivat vielä tähdetkin näyttelyssä. Onnea Iisalle!
Jekku ja Peppu yllättivät myös näyttelyssä pärjäämällä ehkä odotettuakin paremmin :D

Tämä poika oli ottanut pitkälle matkalle oikein hammasharjan mukaan!
Ja seura oli taas mitä parhain...
Oli todella mukava nähdä ystäviä ja jutella heidän kanssaan, kiitos kaikille tiedätte kyllä ketä tarkoitan :D Erityisesti Miaa oli kiva nähdä piiiitkästä aikaa, vaikka lyhyeksi jäikin treffit. Toivottavasti nähdään rottamerkeissä pian!

Viimeiset liikennevalot, kilometri vielä kotiin.
Viimeisenä varmasti lähdettiin näyttelypaikalta. Lohjan ABC treffit Janinan kanssa jäivät lyhyeen, kun me saavuimme paikan päälle, olivat Janina + kyytiläiset jo pihalta lähdössä. Kotimatka menikin hitaasti, mutta varmasti. Kerran ajettiin päin punasia ja yksi väärä tienvalinta, joka johtui edellä ajavasta autosta. En suosittele seuraamaan kaikkia edellä olevia vieraita autoja, sillä tavalla ei meinaan pääse koskaan kotiin. Tämä ajomatka oli myös ensimmäinen kerta kun meinasi nukahtaa rattiin, missähän syy?