tiistai 23. elokuuta 2011

Piru rotaksi

Tuossa pari blogikirjoitusta sitten lupasinkin kirjoittaa uusista tulokkaista. Tässä pientä jutunjuurta yhdestä tulokkaasta.


Sini, Elina ja Meiju Lahdesta kävivät keväällä Hollannissa rotanhakureissulla. Etukäteen oli varattuja rottia ja suurilla eläinmessuilla taisi takertua mukaan muutama yllärihankintakin :D Joka tapauksessa he toivat Suomeen ensimmäiset red eyed devilit eli martenit. Olin jo vuosi pari sitten ihaillut näitä pelkissä kuvissa ja nyt näin sitten niitä tuonteja ihan livenä ja tietenkin varasin itselleni yhden tytön heti kättelyssä.

 

Kasvattajapäiviltä se oma martenini lähti sitten mukaan. Ihastuin tyttöön heti ensi silmäyksellä, pieni, pehmeä turkkinen ja punasilmäinen tumma kaunotar.


Tyttö on viralliselta nimeltään Quid Pro Quo. Usein väännän lempinimen juuri tuosta virallisesta nimestä, mutta nyt kun pääsin kotiin esittelemään miehelleni uutta tulokasta, hän päästi suustaan, että tuohan näyttää ihan pirulta. Niinpä meidän uudesta neidistä tuli Piru. Itse asiassa jos oikein yrittää vääntää niin saahan tuosta virallisesta nimestäkin sanan Piru, ainakin siinä on kaikki tarvittavat kirjaimet :D


Piru ei todellakaan ole nimensä veroinen. Ehei, hänessä ei ole mitään pirullista :D Neiti on todella utelias, touhuu muun lauman mukana ja ottaa hyvin kontaktia ihmiseenkin. Piru on myös kova piippailemaan, aina on jotain kerrottavaa minulle tai laumatovereille. Ja sitten kun oikein jännittää tai kiihtyy niin Pirulle tulee hikka :D


Pirun väri on vaalentunut tässä muutaman viikon sisällä, toivottavasti ei enää kauheasti vaalene. Juuri tuo väritys viehättää erityisesti. Punaiset silmät ja tummahko turkinväri ovat hauska kontrasti ja tekevät hänestä persoonallisen näköisen. Silver tikkausta on myös ilmestynyt, sekin tietenkin vaalentaa yleisilmettä. Turkinlaatu on muuttunut pörröisenpehmeästä normaaliin rotanturkkiin.


Piru on myös kasvanut parissa kolmessa viikossa paljon, tuplannut varmasti kokonsa. Piippailun lisäksi neiti harrastaa juoksupyöräjuoksua. Tällä hetkellä Piru ei ole enää lauman pienin, kun pari päivää sitten laumaan muutti uusi neito Tiinalta.


torstai 18. elokuuta 2011

Rotta lapselle lemmikiksi

Muutaman kerran vuodessa saan sähköpostia, jossa kirjoittajana on alaikäinen nuori. Suurena toiveena on saada lemmikiksi rottia, mutta vanhemmat eivät ole asiasta yhtä innostuneita. Usein asiasta saadaan keskusteltua ja usein myös sovittua niin, että onnellinen nuori omistaja saa rottansa :D Tietenkin tämä vaatii myös vanhempien aktiivisuutta, heidän kuitenkin viime kädessä pitää olla eläinten hyvästä hoidosta vastuussa, alaikäiselle sitä taakkaa ei voi jättää. Vanhemmat joutuvat usein myös maksamaan etukäteen hankittavat varusteet: häkin, kuivikkeet, juomapullon, ruuat, virikkeet ja vielä lopuksi itse eläimet: rotat. Ja eihän tämä tähän lopu, aina voi tulla myös esim eläinlääkärikäyntejä, nekin pitää hoitaa, eläintä ei saa jättää heitteille vain siksi että kyseessä on vain rotta.


Rotta on erittäin helppohoitoinen lemmikki, häkin putsaukseen ja rotan hoitoon kykenee nuorempikin immeinen. Rotta ei myöskään vie paljoa rahaa. Alkuun tietysti häkkien ym. tavaroiden + eläinten hankinta verottaa oman hintansa, mutta rotan päivittäinen hoito ei vaadi suuria määriä rahoja. Toinen, joskin valitettava syy, miksi juuri rotta on erinomainen lemmikki nuorelle, on sen lyhyt ikä. Rotta elää keskimäärin noin puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen. Nuorten kiinnostus voi joskus lopahtaa, voi tulla opiskelun takia muutto ym. ja näin ollen esimerkiksi koira voi olla huonompi tai vaikeampi vaihtoehto. Ne elävät pidempään, koiria pitää ulkoiluttaa säännöllisesti, ne sitovat enemmän omistajaansa kuin rotat. Usein ne myös jäävät ennen pitkää vanhempien hoidettaviksi. Rottien kanssa harvemmin käy näin. On tietenkin tapauksia, että rotat on hankittu perheen pienemmille, mutta lopulta ne ovat vieneet koko perheen sydämen :D


Suosittelen kaikille perheille, jotka miettivät rottaa lemmikiksi, lukemaan Outi-Pauliina Salon Kesyrotat-kirjan, vaikka se onkin vanha, se on erittäin hyvä perusopas rottien tulevalle omistajalle. Painos on ollut loppu jo vuosia, mutta sitä saa lainattua kirjastoista. Lisäksi netistä löytyy nykyään paljon tietoa kesyrotista, mutta kannattaa olla varovainen ja kriittinenkin, kuten muidenkin sieltä löytyvien asioiden kanssa, koska sieltä löytyy myös paljon virheellistä tietoa. Rottien kasvattaja tietenkin neuvoo aina tarvittaessa, joten kasvattajaan kannattaakin olla aina joka tapauksessa yhteydessä.

 Kuvassa virnistää Ratazana's Rosalind

perjantai 12. elokuuta 2011

Rotat elokuvissa

Olen aikamoinen elokuvien suurkuluttaja. Varsinkin kauhuelokuvat ovat lähellä sydäntäni ja niitä on tullut katseltua jo teini-ikäisestä lähtien. Rottiahan esiintyi usein juuri kauhuelokuvissa, mutta myös hiirten tavoin animaatioelokuvissa. Yksi kuuluisista rotista on tietenkin Harry Potterissa esiintyvä Kutka (eng. Scabbers), jonka Harryn ystävä Ron Weasley omistaa. Suomalaisten kesyrottaharrastajienkin rottia on esiintynyt suomalaisissa tv-sarjoissa,  elokuvissa ja muissa ohjelmissa.


Kauhuelokuvissa tosiaan esiintyy useinkin rottia, tosin yleensä pienemmissä osissa ja tietenkin pelottavassa ominaisuudessa. Harvoin ne kuitenkaan pääosiin pääsevät, mutta tällaisiakin kauhuelokuvia löytyy. Yksi itselleni heti mieleen tuleva on Willard vuodelta 2003. Tänä elokuva on uudelleenfilmatisointi vuodelta 1971. Tuota vanhempaa versiota en ole nähnyt, mutta uudempi löytyy jopa hyllystäni.


Willard on yksinäinen ja elämäänsä tylsistynyt nuori mies. Hänen kellarissaan asuu rottia, joiden kanssa hän huomaa omaavansa erikoisen yhteyden. Willardia itseään on kohdalta elämässä aina kuten rottia, joten niiden avulla hän pääsee kostamaan elämänsä vääryyksiä. Willardia esittää Crispin Glover, joka esittääkin hahmonsa upeasti. Jos ei pelkää synkkiä kauhuelokuvia eikä ne aiheuta unettomia öitä, suosittelen elokuvan katsomista. Minultakin sen saa lainaan jos haluaa.

Animaatioelokuvista ehdoton suosikkini on Rottatouille (englanniksi Ratatouille) vuodelta 2007. Elokuva kertoo Remy-nimisestä maalaisrotasta, joka suurena haaveena on olla kuuluisa kokki Pariisissa. Remy omaa hienostuneen makuaistin rotaksi, mutta tietää, ettei rotta ole ravintoloissa missään nimessä toivottu vieras. Monien mutkien kautta Remy pääsee tekemään kokkauksiaan Pariisin ravintolamaailman huipulle. Remyn lisäksi elokuvassa esiintyvät mm. Remyn veli Emile, Pariisilaisen ravintolan apupoika Linguini, kokit ja ruoka/ravintolakriitikko Ego. Minulla on tämäkin elokuva, mutta en valitettavasti tiedä mihin se on jäänyt lainaan ehkä se joskus eksyy takaisin. Suosittelen elokuvaa lapsenmielisille mutta kuitenkin kaikenikäsille. Eiköhän se ole niin että jokaisen rottafanin tulisi katsoa tämä kaksituntinen!

Elokuvan kotisivut:

maanantai 8. elokuuta 2011

Kasvattajapäivät 2011

Kasvattajapäivät ovat jokavuotinen tapahtuma, johon on aivan pakko osallistua, jos mahdollista. Yleensä ne on järjestetty jonkun kasvattajan/hallituslaisen/harrastajan kotona tai kesämökillä. Viimeksi kasvattajapäivät järjestettiin Hausjärvellä ja sitä ennen Nummi-Pusulassa.


En ehtinyt Puolan matkalta kuin käydä kääntymässä kotona kun pitikin jo matkata kasvattajapäiville. Puolan Gdanskista sen verran, että kaksi eläinkauppaakin tuli koluttua. Toisessa ei ollut kuin lintuja, mutta toisessa löytyikin sitten mm. chinchilloja, kaneja, hamstereita, hiiriä, lintuja ja rottia! Myynnissä oli kolme rottapoikaa, nuoria ja väreiltään 1 x pew ja 2 x black hooded.


Kasvattajapäivät alkoivat siis jo perjantaina, mutta lähdimme vasta lauantaiaamuna matkaan. Auto täyttyi siis minun lisäkseni Tellusta, Tiinasta, Suskista, rotista ja vuodevaatteista. Hyvin löydettiin ihme ja kumma perille, vain kerran ajoimme ohi :D


Tällä kertaa Kesis oli vuokrannut kivan punaisen puutalon Porvoosta. Se oli kahdessa kerroksessa, yläkerrassa nukkumatilat ja alakerrassa keittiö, suihkut, oleskelutilat ym. Aivan mahtava paikka tällaisen tapahtuman järjestämiseen. Toivottavasti ensi vuonnakin kasvattajapäivät järjestettäisiin samassa paikassa, silloin täytyy kyllä varata reissuun koko viikonloppu.


Kasvattajapäiville osallistui huima määrä ihmisiä, varmasti lähemmäs 20 ihmistä. Ja varsin kattavalla materiaalilla :D Paikalle oli saapunut Kesiksen puhiksen lisäksi alkumetreillä olevia kasvattajia, jo työtä tehneitä, mutta vielä nimettömiä kasvattajia ja sitten tietenkin meitä nimellisiä eli "virallisia" kasvattajia. Löytyi joukosta myös yksi juuri kasvatuksen päättänytkin kasvattaja: Marita. Harmi menettää hyvä kasvattaja, mutta toivottavasti Maritaa nähdään vielä jatkossa näyttelyissä arvostelemassa! Virallisista kasvattajista puuttuivat Elina ja Janina, ehkä ensi kerralla nähdään heidätkin mukana.


Keskustelu oli vilkasta ja mielenkiintoista. Lähes kaikki osallistujat olivat minulle entuudestaan vanhoja tuttuja, joiden kanssa on tullut rupateltua ennenkin, mutta näyttelyissä on aina niin vaikea rauhassa pysähtyä keskustelemaan, joten tällainen tapahtuma on erittäin tärkeä. Toivottavasti ensi vuonna nähtäisiin vieläkin enemmän osallistujia. Joukkoon toivoisin varsinkin niitä, jotka ovat kiinnostuneita kasvatuksesta tai jopa jo aloitelleet. Ja tällaisia henkilöitä todellakin on, joten ihmettelen missä he piiloilivat. Kasvatukseen eteen täytyy nähdä työtä ja tavata toisia samanmielisiä, joilta saa neuvoja ja tukea.


Lauantai tosiaan kului siivillä ja sunnuntaina aamiaisen jälkeen matkasimme vielä Sarin luokse tutustumaan hänen rottalaansa. Olin tyylikkäästi itse kutsunut itseni siellä käymään. On erittäin mukavaa vierailla myös toisten rottaloissa ja nähdä tarkemmin kasvatustyötä, pelkästään näyttelyissä sitä ei pysty tekemään.


Eikä kasvattajapäiviltä Porvoosta päästy tosiaankaan tyhjin käsin lähtemään. Ennakkoon Siniltä tilaamani punasilmäinen pirulainen marten naaras ja Elinalta kaappaamani russian burmese naaras lähtivät kohti Turkua. Lisäksi Sarilta tuli yllärinä russian stone. Huh huh mihin sitä taas olen pääni lykännyt. Mutta näistä härpäkkeistä sitten myöhemmin juttua ja kuvia.


Mahtava viikonloppu Porvoossa. Niin mukava, etten huomannut edes ottaa kuvia vaikka kamera oli kyllä mukana. Tosin kotona kyllä huomasin että kamerasta puuttui akku, siinä se oli laturissa edelleen kiinni keittiön pöydällä :D Eli tämä kirjoitus ilman kuvia, sorry!