torstai 7. helmikuuta 2013

Rottien korvista ja vähän kuulostakin

Rottien korvista ja kuulosta
Rotilla on pyöreät korvat, joita päällystää ohut karvapeite. On olemassa kahta eri korvatyyppiä, normaali ja perinteinen pystykorvainen rotta sekä dumborotta, jolla korvat sijaitsevat selkeästi alempana päässä.
Dumborotista voi lukea lisää täältä

Rottien kuuloaisti on erittäin hyvä, se on yksi tärkeimmistä aisteista. Omat rottani toimivat paljon kuulon varassa. Esimerkiksi kun ovat ulkoilemassa soffalla kanssani ja viereisessä terraariossa maaorava päästää kimeitä ja korkeita ääniä, osa rotista pakenee vällyjen väliin.
Korviin liittyviä sairauksia on vähän. Yleisin on korvatulehdus, tarkemmin välikorvatulehdus. Se alkaa niin, että pikkuhiljaa rotan pää alkaa menemään vinoon. Erityisen tärkeää olisi huomata tilanne ajoissa, koska antibioottikuurilla tauti saadaan pysäytettyä. Jos sitä ei hoideta, tilanne pahenee koko ajan kunnes tulehdus vaikuttaa lopulta niin, että eläimen tasapainoaisti vaurioituu eikä eläin pysy enää pystyssä.
Usein kuulee virheellisesti eläinlääkäriltä saadun tiedon, että pään asento palautuu normaaliksi antibioottikuurin tehotessa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tulehdus vaurioittaa tasopainoaistia eikä se voi siitä enää mihinkään palautua. Antibioottikuuri ainoastaan pysäyttää taudin etenemisen. Kun antibioottikuuri aloitetaan ajoissa eli vaikka pää olisi jo ehtinyt menemään jonkin verran vinoon, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että haittaisi rotan päivittäisi toimia, rotta voi siis tästä huolimatta elää ihan normaalin rotanelämän.
Rotilla voi esiintyä myös korvapunkkeja, mutta tämä on erittäin harvinaista ainakin Suomen oloissa. Tiedän 20 vuoden ajalta vain kaksi eri tapausta, joissa rottalassa on ”riehunut” korvapunkit.
Näistä linkeistä voi lukea lisää korvapunkeista
Rottahan huolehtii korvien puhtaudesta yleensä erittäin hyvin. Varsinkaan korvakäytäviin meidän ihmisten ei tarvitse koskea :D Korvalehdissä olevat liat voidaan pyyhkiä pois kostealla pyyhkeellä tai talouspaperilla.

tiistai 5. helmikuuta 2013

EXTRA! EXTRA! YKSINOIKEUDELLA!

VAIN IRVISSÄ! KATSO KUVAT!

FinCh Zaya's Carrot Juice (tunnettu taiteilijanimellä Remus) on bongattu Helsingin yössä toistaiseksi tuntemattoman, nuoren naisen kanssa. Saamamme vihjeen perusteella kyseessä on turkulainen kaunotar. Remus on tähän asti liitetty milloin kehenkin julkkiskaunottareen, mutta Irvin toimittajan seurattua kuumia treffejä suhde näyttää kovin vakavalta. Tässä kuvallista todistusaineistoa teille, rakkaat lukijat:


Remus on tullut koko kansan suosikiksi upean äänensä ansiosta.

Kuka on hän? Kaunissilmäinen tummatukka näyttää vieneen urheilullisen Remuksen sydämen.

Pariskunnalla oli hauskaa yhdessä.

Keskustelu jatkui intensiivisenä koko illan.

Iltaa lähdettiin jatkamaan yhteiseen osoitteeseen...

...ja näin kiihkeissä merkeissä se päättyi!

Puhdastako?

Tuli mieleeni tässä tammikuinen näyttely. Itse olin sihteeröimässä rex rottia ja oli mielenkiintoista seurata toisen kotimaisen tuomarin arvostelua. Tosin Sari kirjotuttaa niin paljon :D ja minun käteni kramppaa, että ei siinä tarpeeksi saanut keskityttyä. Olisi erittäin antoisaa jos joskus näkisi sen päivän, että me suomalaiset viralliset tuomarit voisimme viettää näyttelypäivää keskustellen rotista. Valitettavasti meitä suomalaisia virallisia tuomareita on vain kourallinen, itseni ja Sari A:n lisäksi Sari K., Elina P. ja Nanna T.. Muilla ei taida enää olla oikeuksia voimassa. Eli viiden tuomarin voimin arvostellaan, ja kolme meistäkin kasvattaa myös aktiivisesti, joten ei todellakaan haluttaisi tuomaroida kauhean usein. Itse en edes niin pidä arvostelemisesta, en ole koskaan pitänyt, mutta aikoinaan minut "pakotettiin" hommaan, ei edes annettua mahdollisuutta kieltäytyä :D Mutta tosiaan tuomarointini onkin sitten ihan toinen juttu, voin joskus kirjoittaa siitäkin tarkemmin.

Eli tosiaan sihteeröidessäni Saria tuli arvosteluun rimpuilija Peppu-poikani. Jätkällä oli kova kiire koko ajan takaisin boxiinsa, sylissä kun ei sitten yhtään tykätä olla. No turhaan Sari pelkäsi, että Peppu puree, ei se ainakaan tähän mennessä ole koskaan purrut, joten tuskin Sarikaan tätä kunniaa olisi saanut. Ei siinä vielä mitään, mutta sitten Sari silitti Peppua vastakarvaan ja tukka jäi niille sijoilleen, olin ihan äimänä, kyllähän poika oli pesty tosin melkein viikko sitten, ei se nyt noin rasvaiseksi voi tulla noin nopeasti. En ajatellut asiaa seuraavaksi kuin vasta kotona, vaikka päivän aikana sileäkarvainen sijoitusnaaraani tuotiin näytille ja minulta kysyttiin miksi tällä on niin ihmeellinen turkki ja silitin tätä naarasta vastakarvaan ja sekin jäi paikoilleen, sileä naaras, mitä hittoa.

Muutaman päivän päästä tuli asiaa uudestaan mietittyä ja juttelin Tiinan kanssa. Hän kun on expertti tuossa rottien puunauksessa niin hän sanoi, että juu hän viimeistelee Groomers Goop huuhdonnan jälkeen kaikki rotat vielä Fairyllä. No voi hitto sanon minä, en minä selviä näistä nykyajan toimenpiteissä, pitääkö ne rotat nykyään sataan kertaan pestä ja kynnetkin vielä viilata... Luulin päässeeni helpolla, kun löysin GG:n, kun puhdasta jälkeä tulee niin helposti, mutta että vielä monen minuutin viruttelun jälkeen pitää Fairyllä pestä uudelleen, uuuuuuuh, eihän tämä homma mihinkään helpottunut.

Juu mutta muistakaahan kaikki rakkaat sijotuskodit ja miksei muutkin näyttelyttävät kodit, GG tulee huuhtoa turkista pois todella hyvin ja jatkossa ainakin annan rotiskoilleni pikapesun Fairyllä.

Onneksi helmikuun näyttelyä edeltää lomaviikko, ehkä saan tuplapestyä omatkin rottaseni!