Vilinää, vilskettä...

Huh huh
Suuren perheen ainoana äitinä ei ole aina niin helppoa, mutta sitäkin antoisampaa. Kotona on todellista vipinää ja vilskettä poikueiden tiimoilta. En valita :D

Vanhin poikue on Tupenrapinan poikue ja ne täyttävät tänään jo kuusi viikkoa. Kaikki muut ovat jo lentäneet pesästä paitsi yksi tuplarex russian blue tyttö, joka lähtee huomenna ystäväni Janinan avustuksella Suville Helsinkiin. Yhden rääpäleen päätin sitten jättää myös kotiini, rex russian buff tyttö Höyhenän.

Kuvia Tupen poikueesta täällä

Seuraavaksi vanhimmat ovat Rimppiksen vauvat, joista rexit ovat tällä hetkellä kaljuja :D Rimppis on ollut ehdottomasti todella hyvä emo ja mustankipeänä se usein poikasten ulkoillessa soffalla tulee makaamaan rinnan päälle ja kerjää hellyyttä, siinä tilanteessa poikaset jäävät kakkoseksi. Sileitä poikasia on vain kaksi, yllätys pink eyed white ja pitkätukka russian buff. Yksi rex tyttö on vielä vailla kotia, kiinnostuneet ottakaa yhteyttä zayasrats@gmail.com

Tässä vielä muutama kuva poikueesta

Nelkku synnytti sitten tammikuussa oman poikueensa. Eipä siihen odotettu syntyväksi sinisiä yllätyksiä, mutta niin siinä sitten kuiteski kävi. Nelkku on ollut myös leppoisa emo, ei hötkyile pienistä. Nelkku on myös synnytyksen jälkeen muuttunut silakasta päärynäksi, saas nähdä josko kilot palautuisivat kun poikaset ovat lähteneet pesästä. Vapaana tästä härpäkepoikueesta on vielä kaksi poikaa, joiden mieluiten toivoisin löytävän yhteisen kodin. Vapaana siis ovat sininen enkeli ja musta murjaani :D Tiedustelut samaan osoitteeseen kuin edellisenkin poikueen.

Tässä muutama kuva rääpäleistä

Neljäs poikue syntyikin sitten viime sunnuntaina. Zero-sijoitusnaaras sai suureelliset kolme poikasta! Voipi olla, että kaikki poikaset jäävät ystävien hellään huomaan :D

Tässä esittäytyy itse mamma Zero, sk russian blue

Ja tässä poikueen isä, taitaa olla niitä viimeisiä Asterixin nimeä kantavista poikasista, poikueen isä on nyt noin 2,5 vuotias rex buff. Siinä ehkä syy poikasten suureen määrään...

Tässä vauvat muutaman tunnin ikäisenä pesässään kun emo otti hatkat ja lähti etsimään lisää sisustustarpeita pesään...

Tässä poikaset ovat täyttäneet 3 vuorokautta. Kuvasta nähdään kuinka nopeasti ne todella kehittyvät.

Poikueessa kaksi urosta ja yksi tytöntyllerö!

Ja eihän tämä tähän lopu... Ensi viikolla saadaan lisää perheenlisäystä...
Niin ja unohdin kertoa, että sijoitusmamma Klaarakin kasvattaa vauvoja kovaa vauhtia Espoossa Roosan luona! Niistä sitten myöhemmin lisää.

Perttulan näyttely 12.1. sekä pienimuotoinen esittäytyminen

Perttulassa palelsi aika tavalla, niin rottia kuin ihmisiäkin. Onneksi assarina pysyy liikkeessä, ja niinpä vietin päivääni kantamalla Sarille kikkuroita sekä opettelemalla taas uutta konkareita kuuntelemalla. Rexejä ei ollut ilmoitettu paljonkaan, niiden lisäksi Sarilla oli muutama koestandardi sekä yksi katselmus. Saija kirjoitti ja Sari sanaili, ja itse yritin hoitaa boksit ajoissa pöydälle ja pöydältä pois. 

Omat rottani pärjäsivät varsin kivasti, joten eipä ollut turha reissu tämäkään. Zaya's Murderous Morgana, Bellan lapsi ja Pirun lapsenlapsi, sai puollon ja niinpä martenit saadaan nyt vihdoin koestanttuun! Nyt sitten vaan kaikki marsilaisten omistajat ilmoittautumaan. J Tiinan kasvatti Asshur nappasi myös laatuarvostelun, joten russian dove agouti siirtyy koestandardista standardiin. Saipa se myös Paras Koestandardi-palkinnon.

Saijahan ei PETiä harrasta, mutta itse kyllä yleensä ilmoitan sinne muutaman öttösen arvosteltaviksi, ja niin tein tälläkin kertaa. Kaikki tyttöset saivat KuMat, ja Asshur oli ROP4. Tällä kertaa mukana olivat Zaya's Hania eli Hedwig, Zaya's Dance With the Devil eli Bella ja Asshur, Astoria kotoisammin. Nyt siis myös Hedwig valmistui ja on Silver Pet Bellan tavoin, pitäisiköhän vallan kunniakirjat tilata ja laittaa seinälle...

Russian buff Zaya's Tippa Linssissä unilla kaverin kanssa.

Kylmää, kylmää...

Niin se esittely. Liityn siis Saijan seuraksi bloggaamaan, olen suht tuore tapaus näyttelyrintamalla, mutta aktiivit ainakin varmasti tunnistavat. Rottia minulla on ollut vuodesta 2008, ja Saijan kanssa tiivis yhteistyö alkoi parisen vuotta sitten, ja syveni ystävyydeksi yhteisten kiinnostusten ja huonojen juttujen myötä. Nyt siis opettelen rotista kaikkea mahdollista, toimin sijoituskotina Saijalle ja paimennan kolmea laumallista rottia sekä paria marsua. Rottien ja näyttelyiden lisäksi harrastan mm. käsitöitä, ja ompelen ahkerasti rotilleni kaikenlaisia virityksiä. Minut ja aviomieheni Pekan voi bongata useimmista näyttelyistä, ja moikkaamaan saa tulla, en ole pitänyt tapanani pureksia tuntemattomia. J

Uusi vuosi, uudet kujeet

Entinen Zaya’s blogi on saanut näin uuden vuoden kunniaksi myös uuden nimen ja uuden ilmeen.

Myös Zaya’s kasvatuksessa on tapahtunut suuri muutos. Tellu on hakenut omaa kasvattajanimeään ja minä alkuperäinen Zaya’s kasvattaja jatkan kasvatustyötä yksin, mutta tietenkin ihanien sijoituskotien avustuksella. Tietenkin teen myös yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa samaan tapaan kuin ennenkin. Zaya’s rottala ei siis ole häviämässä mihinkään ja poikasia syntyy edelleen eli jos joku kaipaa siimahäntää itselleen, ei muuta kuin yhteyttä ottamaan zayasrats@gmail.com ja muistattehan, että edelleen kaikki kasvattieni omistajat voivat kysyä apua mieltä askarruttaviin rottapulmiin!

Mutta asiaan eli huomasin jo edellisen blogin yhteydessä, että kirjoituksia tuli kirjoitettua ihan liian vähän, aika ei vain yksinkertaisesti ole antanut periksi, vaikka kuinka ajatuksissa on ollut monen monta asiaa, joita olen tähän sähköiseen päiväkirjaan halunnut rustata ja jakaa kanssamme, oi te suuret lukijamäärät J

Ja nyt kun muutoksia on tullut muutenkin niin ajattelin kysyä ystävääni Elinaa pitämään minun kanssani rottablogia, jotta tämä ei kuolisi ihan kokonaan pois. Ensin väännettiin kättä nimestä ja lopulta annoin Elinalle periksi ja näin tästä sitten tuli Vain peukku puuttuu! Itse nimeenkin liittyy hauska juttu ja kertoo hieman kuinka kalkkis taidan jo olla. Elina opetti minulle ircin käyttöä ja juttelimme nimiasiasta siis myös siellä, ja Elina kertoi, että olisi ehdotus, mutta se ei ollut haluamani lyhyt nimi. Elina kirjoitti "vain peukku puuttuu" ja itse sosiaalisen median suurkuluttajana tulkitsin sen tarkoittavan, ettei ircissä voi tykätä kommenteista. Ja jankutin ja käskin kertoa, mikä se ehdotus sitten on.

Jep mutta toivottavasti pidätte tulevista lukuhetkistä uudessa blogissamme. Vanhat Zaya’s blogin tekstit säilytetään, eihän niitä raaski hävittääkään.

Jouluntoivotukset kaikille!

 

 

”Täten julistetaan kaikille eläimille; metsän eläimille, koti- ja karjaeläimille, taivaan linnuille, jyrsijöille, pikkueläimille ja lemmikkieläimille, joulurauha. Ja älköön kukaan tulko mistään syystä tämän eläinten joulurauhan rikkojaksi. Sillä se, joka tämän eläinten joulurauhan rikkoo ja eläinten joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät. Joulurauhaa teille kaikille."

Suuret kiitokset menneestä vuodesta ihanille sijoituskodeille!

Rauhallista ja Rentouttavaa Joulunaikaa ja Onnea Uuteen Vuoteen 2013!

Saija

Nakkilan näyttely 8.12.2012

Vuoden viimeisestä näyttelystä rustaaminen jäi nyt sitten näin joulun alle. Kyse ei ole ollut saamattomuudesta, vaan en ole saanut kuvia pois kännykästä. Nyt mutkien kautta sain ne koneelleni, joten pääsin tästäkin näyttelystä vähän rustaamaan.

Matkaan lähdimme kolmeen pekkaan, minä, Janina ja Sari. Minä ja Sari arvostelimme virallisia rottia, minulle rexit, katselmus ja koe stantut, Sarilla sileät. Janina taas arvosteli pet rottia. Eli autollinen tuomareita ja näyttelyyn matkaavia rottia. Sopivasti näyttelyksi tuli myös melkoinen pakkasilma. Tellu oli tuonut edellisenä iltana pari rottaansa minulle ja olin hakenut myös Leenalta sijottinaaras russian silver agoutin luokseni. Aamu ei ollutkaan niin kylmä mitä edeltävät päivät, onneksi. Rahtasin aamutuimaan autoon omat, Tellun ja sijottirotat. Ajoin sovitulle huoltoasemalle, josta Janina nappasi minut kyytiinsä. Myös Tiina toi pari sijoituseläintään mukaamme. Matka sujui nopeasti höpistessä ja uusi näyttelypaikka oli todella lämmin, sitä alkuun kun mietimme miten lämmitys pelaa.

Elina oli suostunut sihteerikseni ja arvostelu sujuikin suhteellisen nopeasti, meidät kaksi tuntien siinä olisi voinut vierähtää paljon kauemminkin aikaa :D Olin niin tyytyväinen rexeihin. Niitä ei ollut minulle montaa ilmoitettu, joko ihmiset olivat jo lomatunnelmissa ja pikkujouluissa, tai sitten ovat tulleet järkiinsä ja eivät ilmoita ja turhaan pistä rahojaan, että ilmoittavat minulle niitä melkein rexejä. Minulle rex luokka on turkkiluokka, joten rotan kihara on se ensisijainen asia. Jos kiharaa ei ole, on aivan sama onko eläin tyypiltään huippu tai väriltään erinomainen. Itse annan mieluummin anteeksi näissä kahdessa, jos turkki on erinomainen. Kuten sanottu rexejä oli ilmoitettu minulle vain noin 25, mutta määrällä ei niin väliä jos laatu on tätä luokkaa :D

Voittajan valinta ei ollut vaikea. Se oli upea rex sienna uros. Toivottavasti Kesyrottayhdistys ottaisi mukaan kuvausvälineet ensi kerralla näyttelyyn ja ikuistaisi näitä upeita eläimiä standardiin. Varsinkin tämä ykkönen olisi hyvä löytyä standardimme kuvista!




ROP 1 rex sienna uros

Toiseksi tullut olikin sitten naaras. Naarailla harvemmin turkki yltää urosten tasolle, mutta tämä naaras oli aivan upea turkiltaan ja oli vielä vanha naaras.



ROP 2 rex buff naaras

Agouteja löytyy yleensä aina ROPeista. Välillä se on tuntunut hieman tylsältäkin ja tuntuu, että tuomarit helposti valitsevat niitä varmoina tapauksina roppeihin. Rexeissä on vain jo vuosia ollut niin, että agoutit ovat yleensä niitä upeita rex eläimiä. Tällä kertaa niitä löytyi ropeista kaksi.

ROP 3 rex agouti uros

ROP 4 rex agouti uros

 Kolmen viimeisen kanssa en ollut läheskään niin varma, kuin ykkösen ja kakkosen. Nämä kolme viimeistä olisivat ehkä voineet olla jossain toisessakin järjestyksessä, mutta nyt ne menivät näin. Valitettavasti kuvissa käytetty salamaa, joten värit ovat hiukan hailukoita eikä upeat rexauksetkaan tule niin hyvin esiin kuin livenä.

ROP 5 rex topaz uros

Paras juniori oli rex buff uros. Nuorten eli junioreiden luokka on usein heikko, koska niiden kiharat ovat usein vielä täysin kesken kehityksen. Tämä pikkuinen uros oli turkiltaan kuitenkin jo erittäin hyvä ikäisekseen.

Paras juniori rex buff uros

Paras juniori kaverinsa kanssa

Jaoin kaikille ROP 1-5 ja Parhaalle juniorille kaksi tähteä. Lisäksi lahjoitin pari irtotähteä. Eli yhteensä kahdeksan eläintä sai tähtiä. Aikamoinen suhde eläinten määrään verrattuna. Se kertoo jo mielestäni näyttelyssä nähtyjen eläinten tasosta. Tässä kuva vielä roppien ulkopuolelle jääneistä kahdesta uroksesta, jotka siis saivat kuitenkin yhdet tähdet per nenä.

rex chocolate uros

rex mink badger uros

Tämä vuoden viimeinen näyttely oli suhteellisen pieni, monta tuttua naamaa puuttui paikalta. Joka tapauksessa tunnelma oli upea ja oli kiva ehtiä juttelemaankin immeisten kanssa. Tässä muutama kuva näyttelyn lomasta :D

Pet tuomari Riitta apujoukkoineen

Sarit <3

Janina apujoukkoineen

Omat rottani eivät saaneet mitään ihmeellistä. Nyt sitten vaan rekisteröimään vuoden viimeisissä näyttelyissä laatupalkinnon saaneita. Paluumatka sujui nopeasti eikä nähty peurojakaan kuten menomatkalla.

Turussa huoltoasemalla odottikin sitten jäätynyt auto. Lasit olivat niin jäässä, että minulla meni pitkän aikaa ennen kuin pääsin lähtemään. Ensin palautin Tiinalle hänen sijoitusrottansa, sitten tiputin Leenan sijottitytön ja lopuksi vielä kuskasin Tellun rotat hänelle. Meni aika kauan ennen kuin lopulta sitten kuitenkin olin kotona. Onneksi minulla oli kassissa tuliaiset Elinalta, valkosuklaarotat, se pelästi hieman paluumatkan pituutta :D

Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja uudet näyttelyt. Startataan Perttulasta tammikuussa. Nähdään taas näyttelyissä!