Vilinää, vilskettä...

Huh huh
Suuren perheen ainoana äitinä ei ole aina niin helppoa, mutta sitäkin antoisampaa. Kotona on todellista vipinää ja vilskettä poikueiden tiimoilta. En valita :D

Vanhin poikue on Tupenrapinan poikue ja ne täyttävät tänään jo kuusi viikkoa. Kaikki muut ovat jo lentäneet pesästä paitsi yksi tuplarex russian blue tyttö, joka lähtee huomenna ystäväni Janinan avustuksella Suville Helsinkiin. Yhden rääpäleen päätin sitten jättää myös kotiini, rex russian buff tyttö Höyhenän.

Kuvia Tupen poikueesta täällä

Seuraavaksi vanhimmat ovat Rimppiksen vauvat, joista rexit ovat tällä hetkellä kaljuja :D Rimppis on ollut ehdottomasti todella hyvä emo ja mustankipeänä se usein poikasten ulkoillessa soffalla tulee makaamaan rinnan päälle ja kerjää hellyyttä, siinä tilanteessa poikaset jäävät kakkoseksi. Sileitä poikasia on vain kaksi, yllätys pink eyed white ja pitkätukka russian buff. Yksi rex tyttö on vielä vailla kotia, kiinnostuneet ottakaa yhteyttä zayasrats@gmail.com

Tässä vielä muutama kuva poikueesta

Nelkku synnytti sitten tammikuussa oman poikueensa. Eipä siihen odotettu syntyväksi sinisiä yllätyksiä, mutta niin siinä sitten kuiteski kävi. Nelkku on ollut myös leppoisa emo, ei hötkyile pienistä. Nelkku on myös synnytyksen jälkeen muuttunut silakasta päärynäksi, saas nähdä josko kilot palautuisivat kun poikaset ovat lähteneet pesästä. Vapaana tästä härpäkepoikueesta on vielä kaksi poikaa, joiden mieluiten toivoisin löytävän yhteisen kodin. Vapaana siis ovat sininen enkeli ja musta murjaani :D Tiedustelut samaan osoitteeseen kuin edellisenkin poikueen.

Tässä muutama kuva rääpäleistä

Neljäs poikue syntyikin sitten viime sunnuntaina. Zero-sijoitusnaaras sai suureelliset kolme poikasta! Voipi olla, että kaikki poikaset jäävät ystävien hellään huomaan :D

Tässä esittäytyy itse mamma Zero, sk russian blue

Ja tässä poikueen isä, taitaa olla niitä viimeisiä Asterixin nimeä kantavista poikasista, poikueen isä on nyt noin 2,5 vuotias rex buff. Siinä ehkä syy poikasten suureen määrään...

Tässä vauvat muutaman tunnin ikäisenä pesässään kun emo otti hatkat ja lähti etsimään lisää sisustustarpeita pesään...

Tässä poikaset ovat täyttäneet 3 vuorokautta. Kuvasta nähdään kuinka nopeasti ne todella kehittyvät.

Poikueessa kaksi urosta ja yksi tytöntyllerö!

Ja eihän tämä tähän lopu... Ensi viikolla saadaan lisää perheenlisäystä...
Niin ja unohdin kertoa, että sijoitusmamma Klaarakin kasvattaa vauvoja kovaa vauhtia Espoossa Roosan luona! Niistä sitten myöhemmin lisää.

Perttulan näyttely 12.1. sekä pienimuotoinen esittäytyminen

Perttulassa palelsi aika tavalla, niin rottia kuin ihmisiäkin. Onneksi assarina pysyy liikkeessä, ja niinpä vietin päivääni kantamalla Sarille kikkuroita sekä opettelemalla taas uutta konkareita kuuntelemalla. Rexejä ei ollut ilmoitettu paljonkaan, niiden lisäksi Sarilla oli muutama koestandardi sekä yksi katselmus. Saija kirjoitti ja Sari sanaili, ja itse yritin hoitaa boksit ajoissa pöydälle ja pöydältä pois. 

Omat rottani pärjäsivät varsin kivasti, joten eipä ollut turha reissu tämäkään. Zaya's Murderous Morgana, Bellan lapsi ja Pirun lapsenlapsi, sai puollon ja niinpä martenit saadaan nyt vihdoin koestanttuun! Nyt sitten vaan kaikki marsilaisten omistajat ilmoittautumaan. J Tiinan kasvatti Asshur nappasi myös laatuarvostelun, joten russian dove agouti siirtyy koestandardista standardiin. Saipa se myös Paras Koestandardi-palkinnon.

Saijahan ei PETiä harrasta, mutta itse kyllä yleensä ilmoitan sinne muutaman öttösen arvosteltaviksi, ja niin tein tälläkin kertaa. Kaikki tyttöset saivat KuMat, ja Asshur oli ROP4. Tällä kertaa mukana olivat Zaya's Hania eli Hedwig, Zaya's Dance With the Devil eli Bella ja Asshur, Astoria kotoisammin. Nyt siis myös Hedwig valmistui ja on Silver Pet Bellan tavoin, pitäisiköhän vallan kunniakirjat tilata ja laittaa seinälle...

Russian buff Zaya's Tippa Linssissä unilla kaverin kanssa.

Kylmää, kylmää...

Niin se esittely. Liityn siis Saijan seuraksi bloggaamaan, olen suht tuore tapaus näyttelyrintamalla, mutta aktiivit ainakin varmasti tunnistavat. Rottia minulla on ollut vuodesta 2008, ja Saijan kanssa tiivis yhteistyö alkoi parisen vuotta sitten, ja syveni ystävyydeksi yhteisten kiinnostusten ja huonojen juttujen myötä. Nyt siis opettelen rotista kaikkea mahdollista, toimin sijoituskotina Saijalle ja paimennan kolmea laumallista rottia sekä paria marsua. Rottien ja näyttelyiden lisäksi harrastan mm. käsitöitä, ja ompelen ahkerasti rotilleni kaikenlaisia virityksiä. Minut ja aviomieheni Pekan voi bongata useimmista näyttelyistä, ja moikkaamaan saa tulla, en ole pitänyt tapanani pureksia tuntemattomia. J

Onhan se ruma, ja pointillinenkin, mutta äidin kulta silti

Pari päivää sitten juttelin Elinan kanssa. Keskustelun aiheena oli mikäs muukaan kuin Elinalla syntyvän Zaya's poikueen mamma Bella. Keskustelimme siitä kuinka hauskaa olisikaan nähdä tulevan mamman pesäpuuhia webbikameralla. Tästä innostuneena Elinan mies Pekka ryhtyi meidän naisten suunnitelmasta toimeen ja järkkäsi dunaan alta aikayksikön oman mammakameran.
Tosiaan Bella mamma on sijoitusnaaraamme Elinalla ja oli astutuksessa Roosan ja Sarin albiinouroksella Hannibalilla. Laskettua aikaa ei tarkalleen tiedetä, koska parinskunta halusi tehdä juttunsa pimeydessä ja hissukseen, mutta astumisen onnistuminen on nyt todettu mahan ympärysmitan kasvulla ja painon nousulla. Jännityksellä odotamme koska nämä vauvat maailmaan putkahtava, Pirun ensimmäiset lapsenlapset <3 Pidemmittä puheitta kuitenkin annan Elinan kertoa hieman Bellan tarinaa:

"Vuosi sitten Jyväskylän näyttelyssä näin ihan uudenlaisen rotan. Maailmalta Suomeen saapuneet marsilaiset eli martenit aloittivat pohjolan valloituksen, punaiset silmät kiiluen. Olin täysin myyty.

Kun minulle selvisi, että Saijan marten-naaras saisi poikaset, ilmoittauduin innokkaana jonoon. Niinpä jälleen kerran tuli asiaa Turkuun, ja kotiin matkusti pieni, kihara ja äänekäs tyttönen, Zaya's Dance With the Devil. Olin päätynyt vähemmän omaperäisesti nimeämään uudet tulokkaat
Potter-teemalla, joten pikkuinen sai nimekseen Bellatrix, tumman, kiharan turkkinsa mukaan. Arvelin myös, että ujon poikasen pitää saada voimakas soturinimi, jos se vaikka rohkaisisi lapsosta hieman.

Joko nimen ansiosta, tai siitä huolimatta, Bellasta tuli pian reippaampi ja äänenkäyttökin tasoittui. Osansa varmasti antoivat laumakaverit, russian buff - siskokset Hedwig ja Luna, jotka olivat hyvin ihmisrakkaita ja reippaita jo alusta lähtien. Otin myös tavoitteekseni seurustella mahdollisimman paljon nimenomaan Bellan kanssa, ja niinpä Tuho-Trio kulkikin mukana jatkuvasti. Mitä muutamasta järsitystä bambupuikosta ja rei'itetystä neuleesta, kunhan lapsilla on hauskaa. Vähemmän hauskaa tosin oli omien suupielten kärsimä terrori, kun pienet hammaspeikot halusivat tarkastaa suuni moneen kertaan päivässä.

Viikko Bellan kotiutumisen jälkeen lähdimme miehen kanssa viettämään hääpäivää lämpimämpiin maisemiin, ja ohjeistin rottien hoitajat jatkamaan penskojen lääppimistä. Kahdessa viikossa vauvani olivat kadonneet ja tilalla oli kolme nuorta neitosta, jotka haistelivat kotiin palannutta äitiään ihmeissään. Bella tutkaili kättäni hetken, kunnes tunnisti minut ja kiipesi saman tien olkapäälle. Suukkoja ja kirputusta seurasi runsain mitoin, joten ainakaan en ollut ainoa ikävöinyt.

Pikkuinen tirriäinen seuraili vakavana blondisiskosten riekkumista, ja päätyikin useimmiten sohvalla joko kainaloimaan kylkiäiseksi, olkapäälle hiusteni sekaan pesimään tai paidan alle köllimään. Bellasta oli tulossa kovin äitinsä Pirun kaltainen, sellainen äidin kulta, joka naksuttelee vatsamakkaroiden päällä ja välillä kurkkaa kaula-aukosta. Myönnän auliisti, että marsilaiseni myös muodostui omaksi lellikikseni, juuri suloisen luonteensa ja poikasaikaisen reppanuutensa takia. Kukapa ei sääliötä rakastaisi?

Kyseinen sääliö muuten teki loistokkaan debyytin messarissa, saaden ylistävät arvostelut PET-tuomareilta sekä "Prinsessa"-ruusukkeen. Ainakin tyttö osaa siis hurmata tuomarit. ;)


Tällä hetkellä Bella sisustaa yksiötään, masumarsilaisten myllätessä vatsanahkan sisäpuolella. Kyseessä on niin Bellan kuin minunkin ensimmäinen poikue, joten olemme jakaneet hommat - Bella kärsii turvotuksesta, minä raskausdementiasta. Ainakin tätä selitystä käytän itsepintaisesti omien
sekoilujeni osalta, mutta kunhan marsilaiset kuoriutuvat, täytynee keksiä jotain muuta. Olemme niin sanotusti jännän äärellä. Bella on aivan pienestä ollut innokas sisustaja, kuusiviikkoisena lapsonen rakensi vallihaudan marsujen pesämökin ympärille, sittemmin kaikki edes etäisesti pehmikettä
muistuttava on raahattu sillä hetkellä suosiossa olevaan nukkumapaikkaan. Todellisen prinsessan pitää toki levätä mahdollisimman pehmeästi. Myös muilta osin Bella on varsinainen prinsessa, joka ilmaisee mielipiteensä kynsilakkavalinnastani järsimällä ilmeisen epämieluisaa väriä pois sormia
rumentamasta.. Myös huulikiiltoni on useamman kerran päätynyt rotan poistamaksi.

Lempeä, hellä, hoivaava. Utelias, mutta tarkkailee mieluummin sivusta. Sellainen, joka jättää pysyvän kynnenjäljen rintaan, siihen vasemmalle puolelle. Aivan tavallinen, erityinen, Bella."

Bellan ja masumarsilaisten edesottamuksia voi seurata livekamerasta

Free live streaming by Ustream
http://www.ustream.tv/channel/mama-bella

Pirun ylpeydet

Juu niin siinä siis kävi, että annoin lähes yksivuotiaan Piru-rottanaaraani eräänä herkkänä hetkenä tavata Green Day -uroksen. Yhden vaivaisen yön tuloksena oli pikkuhiljaa kasvava vatsa. En edes suoraan sanoen odottanut jälkikasvua, mutta itseäni ei ole harmittanut, että tämä parivaljakko, luonteista mitä parhaimmat rotat, saivat kuin saivatkin vielä yhdessä poikasia. Tähän väliin pitää mainita, että missään tapauksessa lähes yksivuotiasta naarasta ei saa astuttaa, jos kyseessä on ensimmäinen poikue, mutta tosiaan Pirulla on ollut poikue aikaisemminkin ja kaikki meni siis tälläkin kertaa hyvin.

Tässä kuvia upeista vanhemmista

Piru-emo

ja sitten tietenkin mahtava isukki GD alias Green Day

Poikaset syntyivät siis 19.5. Tämä päivä onkin helppo muistaa kun syntyivät mutsini syntymäpäivänä. Poikasia on yhteensä seitsemän, kaksi poikaa ja viisi tyttöä, sekä sileitä että kiharia. Poikasia on väreissä agouti husky, silver agouti ja agouti. Ainakin agouti tyttöjä on vapaana ja kaveriksi löytyy esim. Breezen samana päivänä syntyneestä poikueesta mustasilmäisiä siamese tyttöjä.


Piru ei ole ollut mikään huippuemo. Se kyllä antaa minun lääppiä poikasia mielinmäärin ja päästää häkkiin, mutta poikaset eivät oikein taida olla sen pääasia elämässä :) Välillä poikaset on jaettu kahteen pesään, toisessa voi löytyä vain yksi tai kaksi ja yleensä juuri nämä poikaset ovat viileitä ja nälkäisiä. Piru tuntuisi mieluummin juoksentelevan häkin ulkopuolella kuin olemalla superemo. Juuri poikasten koosta tämän huomaa. Poikaset eivät ole punkeroita vaan sutjakoita silakoita. Verrattuna samana päivänä syntyneisiin Breezen poikasiin, ne ovat kuin yö ja päivä. Breezen vauvat ovat selkeästi kehittyneempiä ja isompia. Täytyykin ottaa jossain vaiheessa vertailukuva sekä Pirun että Breezen yksittäisistä poikasista vierekkäin.

Tässä kuvia Pirun pesueesta

Annan poika, rex agouti husky

Katarinan tyttö, sk sgouti husky

Poikasista voi tiedustella sähköpostitse saija@zayasrats.com

Piru rotaksi

Tuossa pari blogikirjoitusta sitten lupasinkin kirjoittaa uusista tulokkaista. Tässä pientä jutunjuurta yhdestä tulokkaasta.


Sini, Elina ja Meiju Lahdesta kävivät keväällä Hollannissa rotanhakureissulla. Etukäteen oli varattuja rottia ja suurilla eläinmessuilla taisi takertua mukaan muutama yllärihankintakin :D Joka tapauksessa he toivat Suomeen ensimmäiset red eyed devilit eli martenit. Olin jo vuosi pari sitten ihaillut näitä pelkissä kuvissa ja nyt näin sitten niitä tuonteja ihan livenä ja tietenkin varasin itselleni yhden tytön heti kättelyssä.

 

Kasvattajapäiviltä se oma martenini lähti sitten mukaan. Ihastuin tyttöön heti ensi silmäyksellä, pieni, pehmeä turkkinen ja punasilmäinen tumma kaunotar.

Tyttö on viralliselta nimeltään Quid Pro Quo. Usein väännän lempinimen juuri tuosta virallisesta nimestä, mutta nyt kun pääsin kotiin esittelemään miehelleni uutta tulokasta, hän päästi suustaan, että tuohan näyttää ihan pirulta. Niinpä meidän uudesta neidistä tuli Piru. Itse asiassa jos oikein yrittää vääntää niin saahan tuosta virallisesta nimestäkin sanan Piru, ainakin siinä on kaikki tarvittavat kirjaimet :D

Piru ei todellakaan ole nimensä veroinen. Ehei, hänessä ei ole mitään pirullista :D Neiti on todella utelias, touhuu muun lauman mukana ja ottaa hyvin kontaktia ihmiseenkin. Piru on myös kova piippailemaan, aina on jotain kerrottavaa minulle tai laumatovereille. Ja sitten kun oikein jännittää tai kiihtyy niin Pirulle tulee hikka :D

Pirun väri on vaalentunut tässä muutaman viikon sisällä, toivottavasti ei enää kauheasti vaalene. Juuri tuo väritys viehättää erityisesti. Punaiset silmät ja tummahko turkinväri ovat hauska kontrasti ja tekevät hänestä persoonallisen näköisen. Silver tikkausta on myös ilmestynyt, sekin tietenkin vaalentaa yleisilmettä. Turkinlaatu on muuttunut pörröisenpehmeästä normaaliin rotanturkkiin.

Piru on myös kasvanut parissa kolmessa viikossa paljon, tuplannut varmasti kokonsa. Piippailun lisäksi neiti harrastaa juoksupyöräjuoksua. Tällä hetkellä Piru ei ole enää lauman pienin, kun pari päivää sitten laumaan muutti uusi neito Tiinalta.