keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Jyväskylän näyttely 8.10.2011

Lokakuun toisena viikonloppuna JKJY ry järjesti kesyrottanäyttelyn, paikkana Jyväskylä ja siellä Paviljonki. Me Saijan kanssa olimme molemmat tuomaroimassa, minä pet uroksia ja Saija virallisia rexejä. Pet naaraat tuomaroi Hanna Laukkanen. Rexeille oli näyttelyssä tuplaluokat, ja niistä toisen tuomaroi Gail Adam. Hänellä oli lisäksi myös sileäkarvaisten nuorten luokka, johtuen kesyrottien suuresta määrästä. Potku Holmstedt tuomaroi sileäkarvaisten kesyrottien avoimen luokan. Rexien tuomareilla oli myös katselmusluokan eläimet arvosteltavanaan. Samassa paikassa oli myös kissanäyttely, valitettavasti en sillä puolella ehtinyt ollenkaan kierrellä kun kaikki aika meni tuomaroidessa.

Potku ja Gail tulivat ruotsinlaivalla Turkuun, ja perjantai-illalla noudimme heidät satamasta. Laiva oli satamassa varttia yli seitsemän, porukkaa oli liikenteessä paljon, ja viimein klo 19:37 tuomarit olivat kyydissä ja matka saattoi alkaa. Ensimmäinen etappi oli Toijalan ABC, josta lähistöllä asuva sijoituskoti nouti astutukseen yhden siamese naaraan dunineen päivineen. Takaisin tytön on tarkoitus palata parin viikon päästä, toivottavasti tärppää ja saadaan pikkusimskuja aikanaan. Samalla pidimme kahvitauon, ja Gail löysi miehelleen tuliaisiakin. Matka jatkui, yllätys yllätys: ABC:lle! Tällä kertaa kohteena oli Tampereen Lahdesjärvi, josta uusi omistaja nouti itselleen laumanlisäyksen. Tälle ABC:lle emme oikein meinanneet löytää, navigaattorimme ei osannut neuvoa oikein muuttuneita liikennejärjestelyjä, koska emme ole saaneet sitä päivitetyksi. Onneksi meillä oli mukana Potku, jonka opastuksella löysimme perille.Hänellä oli paljon paremmat neuvot kuin navillamme. Seuraava kohde olikin sitten Jyväskylän keskusta ja siellä Niskalan Mirjan kaupunkiasunto, jossa Saija ja minä rottinemme yövyimme. Potku ja Gail pääsivät yöksi Mirjan uuteen kotiin maalle. Matkalla tuli bongattua lisää ABC asemia, mutta niillä emme kuitenkaan pysähtyneet enää. Matka oli pitkä ja pimeä, onneksi kuitenkaan ei juututtu pahasti mihinkään jonon jatkeeksi vaan pääsimme suht omassa rauhassa ajelemaan. Perillä olimme joskus puoli kahdentoista huitteilla. Perillä tarkastimme rotat, ja napostelimme vähän suolakeksejä ennen nukkumaanmenoa. Potku ja Gail jatkoivat vielä Mirjan kyydillä maalle.

Aamulla herätys oli seitsemältä, ja aika kului tosi nopeasti näyttelyyn valmistautuessa, kahvia hörppiessä ja rotille vielä viimeisiä silauksia antaen. Yön aikana kaikkien simskujeni varjostukset olivat muuttuneet ihan läikikkäiksi. Johtunee siitä, että joutuivat yön olemaan kylmällä lattialla (laitoin toki peittoa boksien alle ja ympärille, mutta olisi ehkä pitänyt nostaa boksitkin sänkyyn). Yksi siameseista näytti siltä, että se olisi striped, joten mitään menestystä en edes odottanut. Kyseinen yksilö saikin laatukakkosen arvostelun. Näyttelypaikalle oli matkaa vain viitisen minuuttia, mutta tälläkin matkalla navi onnistui kadottamaan meidät kartalta ja yritti neuvoa väärään suuntaan. Ehkä se oli kohmeessa oltuaan autossa yön, mutta toivotaan että se vielä jatkossa toimisi paremmin. Paviljonkilla on jotain rakennustöitä tällä hetkellä, emmekä löytäneet saamiemme ohjeiden avulla ovea josta olisimme saaneet rotat sisälle, ajoimme sitten suosiolla pääoville ja kannoimme rotat hallien poikki. Olimme paikalla hippasen ennen yhdeksää, jolloin arvostelujen oli tarkoitus alkaa. Aikaa meni vielä siihen, että saimme oikeat numerolaput rottien bokseihin, me kun emme tuomareina saaneet nähdä luetteloa niin tarvitsimme siihen apuja. Lappujen kääntöpuolellakaan ei lukenut mitään nimiä, mikä olisi helpottanut asiaa suuresti.

Vihdoinkin päästiin aloittamaan arvostelut. Janina Kultanen oli sihteerinä minulle, assareita oli kaksin kappalein ja hommat sujuivatkin oikein jouhevasti, kiitos siitä asianosaisille! Se vähän häiritsi välillä, kun useaan otteeseen paikalle vaelsi yleisöä tuomaripöytien eteen, vaikka yleisön oli tarkoitus pysyä pöytärivien toisella puolella. En yhtään ihmettele että Kesiksellä on käytössä nauhat estämässä asiattomien pääsyn toimihenkilöiden alueelle, kun eivät ihmiset näköjään ymmärrä missä olisi suotavaa kulkea ja missä he häiritsevät tuomareiden ja assareiden työskentelyä. Arvostelin yhteensä 46 rottaurosta. Taso oli vaihteleva, ja muutaman rotan jouduin hylkäämäänkin, yhden hännässä tuntuneen selkeän jäykistymän takia ja pari haavojen takia. Haavoja ja rupia oli yllättävän monella, ja kyllä, ne vaikuttavat arvosanaa alentavasti vaikka rotta olisi muuten miten kiva ja hyvinhoidettu tahansa. Pinttyneen likaisia häntiä oli edelleenkin paljon, ja varsinkin avointen urosten puolella ihoissakin pinttynyttä likaa. Aina ei riitä se, että pesee rotan kerran, ja varsinkin hännän hoitoon kannattaa panostaa ja pestä ja rasvata sitä muutenkin kuin vain näyttelyihin. Kunniamainintoja jaoin 16 kpl, ROPpiin sain sijoittaa tällä kertaa vain kolme rottaa koska uroksia oli alle 50kpl. ROPin valinta olikin tällä kertaa harvinaisen vaikeaa, hyviäkin rottia oli niin paljon. Mutta kyllä ne sijoitukset lopulta loksahtivat kohdilleen. ROP1 oli timmissä kunnossa oleva rex buff Brock’s Brighton Rock, ROP2 rex mink hooded Sanders Pete Makkonen ja ROP3 sileäkarvainen black variegated Poika Saunoo!. Onnittelut omistajille!

Palkintojen jaon jälkeen kello olikin jo neljä ja oli korkea aika suunnata auton nokka kohti Turkua, jotta ruotsalaiset tuomarimme ehtisivät laivaan. Kotimatka sujui paljon valoisammissa merkeissä, aurinko paistaa porotti suoraan silmiin ja toivoimmekin että meillä olisi ollut käytössä sellaiset lasten korottavat istuimet, niin aurinko ei olisi häikäissyt niin pahasti. Tällä kertaa pysähdyttiin pikaisesti ABC:lla tankaamassa, ja Teboil Pirkanhovissa ehdittiin pitää pieni kaffepaussi. Jouduimme autoletkan perään ajelemaan osaksi matkaa, mutta ei se paljon haitannut kun turistiin rotista mukavassa seurassa. Satamaan ehdittiin juuri sopivasti. Omista rotistani mukana oli neljä siamesea, kaksi sai L2 arvostelun ja kaksi L1/1. Pari tähteäkin tuli, ja ilmeisesti kolme kunniamainintaa. Meni vähän ohi virallisten palkintojen jako tällä kertaa, mutta joku ainakin sai KP:n siitä että oli niin sininen häntä (=toivottava ominaisuus russian blue pointin ollessa kyseessä). Parhaiten pärjäsi rex siamese russian blue point Zaya’s Drogo Greatmane ollen Gaililla rexien ROP4 yhdellä tähdellä. Saijallahan tämä ei toki ollut edes arvostelussa, luonnollisestikaan emme voi toisillemme rottia ilmoittaa koska kasvatamme yhdessä ja kaikki rottamme ovat yhteisomistuksessamme näinollen. Saijalla ja Gaililla oli kolme samaa rottaa ROPeissa, eli aika yksimielisiä taisivat olla. Kaikinpuolin oli kiva reissu. Kohta suunnataankin jo kohti Lapuaa ja seuraavaa näyttelyä. Tiehallinnon välimatkalaskurin mukaan Lapualle on Turusta vain 17 kilometriä pitempi matka kuin Jyväskylään, eli ei se niin kaukana olekaan mitä voisi kuvitella…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti