Selviytyjät

Viisi poikasta selviytyivät emonsa Vienon vaikeasta synnytyksestä. Vieno-emokin voi hyvin ja on erittäin tarkka jäljelle jääneistä vauvoistaan. Viisikosta on kasvanut pirteä ja pullukka tyttölauma, joka jo nyt 3-viikkoisena tutkii häkkiä ja paikkoja häkin ulkopuolella isojen rottien elkein.


Kolme tyttöä etsii vielä omaa kotiaan, kaksi russian blueta ja yksi russian buff. Tiedustelut Saijalle.

Kuvia

Mustaakin mustempi viikko

Joskus tulee lemmikkien kanssa surullisia päiviä jolloin tuntuu, ettei oikein jaksaisi. Voitte varmasti kuvitella mitä se on kun näitä rakkaita rottasia vielä kasvattaa, ongelmat ja menetykset vähintäänkin tuplaantuvat!

Viimeinen viikko on ollut Zaya's rottalassa ja parissa sijoituskodissamme yhtä tuskaa. Kaikki alkoi noin viikko sitten, kun russian buff Vieno, sijoitusnaaraamme Tiinalla, synnytti poikaset. Kaikki näytti alkuun menneen hyvin, mutta kaksi päivää synnytyksen jälkeen Tiina huomasi, että kaikki ei ole kunnossa. Emo oli apaattinen, vuoti edelleen vähän, eikä oikein syönyt ja juonut kunnolla. Poikasia kyllä hoiti, mutta niilläkään ei ollut kunnolla edes maitoa mahassa ja muutama olikin kuollut. Selvästi joku oli vialla.Tiina huomasi myös, että mahassa tuntui kummallisia möykkyjä. Ne eivät tuntuneet poikasilta. Tässä vaiheessa päätimme vähentää pesästä poikasten määrää. Emoa hierottiin lämpimän veden alla ja kuivatettiin pyyhkeellä, tätä jatkettiin muutaman tunnin välein. Mitään ei tullut ulos pienen verimäärän lisäksi, mutta emo selvästi piristyi. Seuraavana päivänä Tiinan ottaessa emon taas käsittelyyn ja hieroi tyttöä lampimän veden alla niin kuinka ollakaan jälkeisiä alkoi tulla ulos. Tämän jälkeen oli vuotoa vielä jonkun aikaa, mutta sitten sekin loppui kokonaan. Tällä hetkellä emo poikasineen voivat hyvin, mutta tietenkin ovat vielä erityistarkkailun alla. Kiitos Tiinalle, joka hoidit homman kuin vanha tekijä.

Ei oltu tästä edes vielä selvitty kunnolla, kun odottelin jo kahden muunkin naaraan synnytyksia. Toinen oli champagne naaraani Kovis (Deception Cove), joka oli mennyt astutukseen Teemun luokse siellä asustelevan sijoitusuroksemme luo. Tarkoitus oli, että Kovis synnyttääkin Teemulla, kun minulla on nyt nämä Hollannin tuliaiset kotonani. Olimme olleet juuri kaksisen tuntia ennen yhteydessä Teemun kanssa, kun puhelin soi vaativasti. Kovis synnyttää... kuolleita poikasia. Tässä vaiheessa en tiennyt mitä ajatella, tai ajattelin vain kunhan Kovis vain selviää niin ihan sama. Työpäivä meni vähän sumussa. Vaikka kaikki poikaset syntyivätkin kuolleena, synnytys itsessään sujui nopeasti ja ongelmitta. Sitä ei saada koskaan tietää miksi näin kävi. Joka tapauksessa Kovis oli onneksi oma itsensä parissa päivässä.

Samana päivänä kun sain tiedon Koviksesta ja hänen kuolleista poikasistaan, odottelin toisen hollantilaisen russian silverin synnyttävän. Aamulla töihin lähtiessäni kurkkasin häkkiin ja emo makasi suuren mahansa kanssa tekemässään pesässä. Se katseli minua kirkkain silmin. Huomasin vähän verta pesäaineksissa, lähdin töihin ajatellen, että kun tulen kotiin ovat poikaset jo maailmassa. Olin koko päivän ajatellut Koviksen selviytymistä, että vasta kotimatkalla muistin kotonani synnyttävän emon. Kiirehdin kotiin, jostain syystä tuli pahaenteinen tunne, että mitä jos... Kotona kiiruhdin samantien häkille, yritin kurkkia pesään, emoa ei näkynyt vain enemmän verisiä papereita kuin oli aamulla. Etsin emoa häkistä. Se makasi liikkumattomana silmät puoliksi avoinna häkin pohjalla. Meni hetki ennen kuin tajusin, että se ei reagoi minuun mitenkään. Meni hetki ennen kuin tajusin, että emo on kuollut. Etsin poikasia, mutta yhtään ei löytynyt, kaikki olivat kuolleena emonsa mahassa. Voin vain toivoa että naaras ei kärsinyt paljon. Tämänlaisia menetyksiä ei toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan.

Kaikki naaraat olivat eri linjaisia, eivät siis sukua keskenään. Poikueiden isät olivat kaikki eri sukuisia myös. Joskus näin voi käydä, se kannattaa ottaa huomioon, kun halutaan poikasia teettää. Aina kaikki ei todellakaan mene hyvin. Joskus ongelmasynnytyksistä selvitään poikasten kuolemilla, mutta joskus menetetään sekä emo että poikaset!

Kaikkien näiden synnytysongelmatapausten jälkeen oli vielä vanha herra Core (Alias Core Solution 12.3.2009-8.6.2011) päästettävä paremmille juustomaille. Sen takajalat eivät enää kantaneet, joten oli pakko tehdä päätös päästää irti. Hyvää matkaa Core!

Russian silver / russian silver agouti

Russian silver ja russian silver agouti ovat hätkähdyttävän kauniita värejä. Ihastuimme Tellun kanssa muistaakseni vuonna 2008-2009 russian silveriin, kun näimme sellaisen ensi kertaa livenä. Vähän myöhemmin saimme Tsekeistä russian silver agouti naaraan, joka oli myös erinomainen muunnoksensa edustaja. Russian silver on sävyltään taivaansininen jossa näkyy russian väreille omainen jauhoisuus, joka tekee väristä aivan omanlaisensa. Russian silver agouti taas on tasainen sekoitus vaaleta kullanruskeaa tuolla vaalealla taivaansinisillä :D Tällä hetkellä sekä russian silver että russian silver agouti ovat koe standardissa. Vielä muutaman eläimen tulisi saada laatupalkinto, jotta ne siirtyisivät standardiin. Kunhan niitä eläimiä ensin saataisiin...

 

Russian silver on tällä hetkellä koe standardissa tämänlaisella standardikuvauksella: Värin tulee olla intensiivinen vaaleansiniharmaa. Russian bluelle ominainen jauhoisuus ja tikattu yleisilme on normaalia. Häiritsevä ruskeus on virhe. Silmät mustat. Russian silver agouti taas: Tasainen sekoitus vaaleaa kullanruskeaa vaalean siniharmaalla tikkauksella. Alaturkki ja vatsaturkki vaalean hopeanharmaa. Silmät mustat. Lähde: Suomenkesyrottayhdistys ry. Russian silvereita on suhteellisen vaikea kuvata, mutta galleriastamme löytyy muutama kuva.

 

Valitettavasti olemme keskittyneet muihin väreihin taas pidemmän aikaa ja russian silverit ovat jääneet vähemmälle ja näin ollen päässeet lähes häviämään. Tällä hetkellä niitä ei olekaan kuin kaksi urosta, joista toista emme edes tule käyttämään. Toinen uros on jo vanhempi, joten nähtäväksi jää saammeko siitäkään jälkeläisiä. Meillä löytyy kyllä muutama russian silver –kantaja, mutta se ei kauheasti helpota saamaan sitä aikaiseksi. Onneksi saimme huhtikuussa Hollannista tuliaisina kaksi aikuista russian silver naarasta ja nyt näiden astuttaminen onkin lähtenyt käyntiin. Toinen on tällä hetkellä varmasti kantavana.

Russian silvereiden ja russian silver agoutejen kasvatus ei ole mikään helppo homma. Russian silver muodostuu kahdesta eri bluesta, ”perinteisestä” british bluesta ja russian bluesta. Niiden kasvattaminen ei ole helppoa ja vaatisi paljon suuremman eläinmäärän mihin me kasvattajina pystymme. Russian blue väristen jalostuseläimien löytäminen Suomesta ei ole tällä hetkellä vaikeaa, mutta bluen taas voi osoittautua hieman hankalammaksi. Toivottavasti muutkin kiinnostuisivat värin pitkäjänteisestä kasvatuksessa. Tämä olisi ehdottomasti kasvatuksen arvoinen väri!


Tässä vielä hollannintuontitytöistä kuvia

SKeY ry:n näyttely Hausjärvellä 7.5.2011

Aivan ihanaa lähteä aamuisin ajamaan, vaikkakin kukonlaulun aikaan, kun on valoisaa. Matka menikin sekä mennessä että tullessa kirkkaassa aurinkoisessa säässä. Meikäläisen flunssa oli ainoa tekijä, joka aiheutti automatkalla lisätöitä, näitä käsiä kun on ihmiselle luotu vain kaksi :D Perinteisesti, kun suuntaamme Hämeenlinnan suuntaan, pysähdymme aina mennen tullen Forssan Autokeitaalla. Ja joka ainoa kerta erehdymme aamu-unisina ostamaan kahvia, vaikka aina se on yhtä pahaa. Kaunis aamu niin onneksi saimme ”nauttia” kahvista tällä kertaa ulkona, viime kerralla taisikin olla kylmä ja räntäinen sää. Automme viereen oli pysäköinyt hieno vuoden 1957 Jaguar (taisi olla mk). Siinä sitten kissaihmiset rupattelivat hetken ja tuli tarjous lähteä ajoihin Lahteen, mutta tällä kertaa tuli valittua rottanäyttely :D Myös Ruotsiin tuli kutsu, mutta Saijan kissa taitaa olla hmmm hieman epäluotettava, jotta sen kanssa lahden toiselle puolelle lähtisi.

Matka jatkui siis kohti Hausjärveä ja tällä kertaa näyttelypaikalle päästiin voisiko sanoa ihanteellisesti, Riihimäen kautta suoraan mutkia tekemättä. Upeeta, joskus navikin toimii täydellisesti!

Tellu joutui kiirastuleen Sari Anderssonin tuomaroidessa viralliset rexit ja Tellu teki elämänsä ensimmäistä kuunteluaan. Juu kyllä, Tellusta tulee isona virallinen tuomari ja allekirjoittanut on uhannut samana päivänä, kun Tellu valmistuu, jäädä eläkkeelle ;D Tellun tehdessä kuuntelua, Saijakin oli hyödyksi ja virkkasi Tellun kameralle pussukkaa…

Päivä kului suht nopeasti ja lämpimästi, näyttelypaikka oli iltapäivästä kuin sauna ja eläimet nukkuivat boxeissaan ketarat ojossa.

Rexejä meillä ei montaa ollut ilmoitettu, mutta kaksi ekakertalaista saadaan taas rekisteröityä kun saivat L2. Sileihin meillä oli ilmoitettu muutama ötökkä + tietenkin sijoitusrotiskoja. ROP:ssa oli Fin DCh Zaya’s Banana Split (russian buff naaras) ja Fin Ch Zaya’s Wanderlust (bes seal point). Kummatkin rotat asuvat sijoituskodeissa, onnea siis heille ja kiitos hyvästä hoidosta! Sileiden paras veteraani -palkinto tuli kotiin Akille, on se vaan ihme äijä :D Katselmukseenkin oli pitkästä aikaa ilmoitettu yksi rotta, sileäkarvainen russian topaz uros, sijoituksessa Elinalla. Poika sai ensimmäisen puollon, nyt toivotaan että toinenkin puolto vielä jostain saadaan. No pojalla on vielä aikaa, se kun on vasta ihan lapsenkengissä. Mielenkiintoista oli myös, kun saatiin kasa cinnamoneja riviin ja niitä sitten tuijottelimme ja keskustelimme niistä kera tuomareiden, kasvattajien ja harrastajien, väriskaala kun oli aikamoinen :D Pähkinöitäkin oli jäänyt GG:stä näköjään jäljelle ja niitä jaettiin taas voittajille.

Paluumatka alkoi hyvin, kunhan ensin saimme auton tuuletettua kunnolla. Taisimme olla viimeisten joukossa, jotka paikalta kaahasivat pois. Perinteinen pysähdys taas Forssassa ja hampurilaiset ja se kahvi, sama pää kesät talvet :D

Tarkoitus oli vielä Banana Split vielä menomatkalla astutukseen Anskulle Lietoon. Täällä emme vielä olleetkaan käyneet, Ansku kun muutti pari kuukautta sitten maaseudun rauhaan omakotitaloon. Minä jo etukäteen sanoin Anskulle, että ei ole ongelmaa löytää sinne Jumalan selän taakse, onhan meillä navigaattori! Justiinsa niin, joskus lyhyimmän reitin valitsemisesta kärsii todenteolla. Suosittelemme ajamaan Liedonperälle Paappalantietä pitkin. Voi olla, että se on kyllä yksityistie. Sen jälkeen ei kuitenkaan tarvitse mennä vuoristorataan vaan täällä voi kokea extremeautoilua ja tietenkin myös testata auton kunto ihan ilmaiseksi. Vastaan tulee kuoppia, kuoppia ja enemmän kuoppia, niin ettei niitä voi yksinkertaisesti edes väistellä. Juu ja jos käy yhtä hyvä tuuri kuin meillä niin voi löytää edestään myös traktorin joka seisoo tiellä ilman kuljettajaa. Tämä ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun navi ohjaa meidät Liedossa mitä mielenkiintoisimmille teille eli tiedoksi kaikille navi ei toimi Liedossa vaikka muualla maassa toimiikin moitteettomasti. :D

Joka tapauksessa selvisimme, minä, Tellu ja rotat, hengissä Anskulle. Ja voi sitä vihreyden määrää, kun Ansku esitteli taloaan ja maitaan. Aivan upea koti, rottapojillakin upeat oltavat, kun on ihan oma huone lapsilla, toivottavasti pojilla nyt ei kuitenkaan nouse ihan hattuun, kun on uusi lukaali ja naisia rupeaa kesän aikana juoksemaan kylässä :D



Kuvassa seikkailee Hades (Hamsterin poika aka Zaya's Mystery Man) kuva @ Elina Ilves

Kuivikkeista

Rotille ja muille jyrsijöille on nykyään tarjolla jos jonkin näköistä kuiviketta. Ennen vanhaan ei ollut kuin kutterinpuru, jota käytiin hakemassa suoraan sahalta. Siellä sitä itse pussitettiin silmät, korvat, suut täynnä hienonhienoa purua. Ei ollut mukavaa hommaa, mutta iso jätesäkillinen maksoi 1-2 markkaa. Sahalta ym paikoista hankituista kutterinpuruista sai usein myös tuliaisia: väiveitä.

Jossain vaiheessa tein löydön, Pirkka kissanhiekan, tietenkin paakkuuntumattoman. Se tuoksui männynraikkaalta, hyvä raikas tuoksu siis täytti koko huoneen, ja kesti pitkään, ei tarvinnut usein kuivikkeita vaihtaa. Tuoksu tosiaan oli sen verran voimakas, että siitä joko piti tai sitten ei, mutta minä pidin! Käytin sitä vain aikuisilla, poikasilla ja emoilla edelleen purua. Lopulta sekin tietenkin lopetettiin ja oli keksittävä muuta.

Nykyään markkinoilla on tosiaan monenlaista kuiviketta. MörttiRöpö on lisäaineeton ja lähes pölytön haapahake. Sitä myydään eläinkaupoissa ainakin 20 ja 100 litran paketeissa. Leppähake on suht vastaava MörttiRöpön kanssa, se on kuitenkin väriltään hieman tummempaa ja sopii erityisen hyvin varsinkin pölyallergiasta kärsiville ihmisille ja eläimille.

Monet käyttävät myös erilaisia puupellettejä. Itse en ole ollut niihin erityisen tyytyväinen, ne painavat paljon ja pissa hajottaa pelletit inhottavaksi jauhoksi.

Pellava- ja hamppuhaketta voi myös käyttää. Pellavahake on hieman pöllyävää ja saa varautua siihen, että sitä todella löytyy myös häkin ulkopuolelta. Muuten se on tosi imeväistä ja riittoisaa. Hamppuhakkeesta minulla ei vielä ole kokemusta, mutta ajattelin hankkia jossain vaiheessa sitäkin testiin. Sekin on pehmeäntuntuista eikä niin hienoa kuin pellavahake. Ainakin pellavahaketta saa K-maataloudesta ja Agrimarketista täältä Suomen Turusta.

Selvä suosikkini on Toalätt kissankuivike. Se sopii jyrsijöille erinomaisesti ja on erittäin imukykyinen. Toalätt on pölyämätöntä paperimassaa ja myös erittäin ekologinen, koska on kompostoitava, kierrätettävä luonnontuote. Sitä saa 10 ja 20  litran säkeissä. Valitettavasti sen saatavuus on joskus erittäin vaikeaa, ruotsalainen tuote kun on :D Turusta sitä on ainakin saanut eräistä Valintataloista ja Euromarketeista, tosin ne taitaa olla kohta jo lopetettu ainakin täällä Turun seudulla.

Käytän siis Toalättiä kaikille muille paitsi emoille ja poikasille, joille mieluummin käytän Mörtsää tai pellavahaketta.