keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Syyskokouksia ja muita kiireitä

Enpä ole tännekään ehtinyt kirjoitella aikoihin... Päivät menee niin nopeasti ja lokakuu on ollut monella tapaa todella kiireinen.

Syyskokouksia on peräti ollut kaksi, SKeY:n Helsingissä ja LSKGY:n täällä Turussa, kumpaankin tuli osallistuttua. Helsingin kokoukseen lähdimme kolmeen pekkaan, minä, Janina ja Tellu. Tällä kertaa ajeltiin paikan päälle Janinan auton sijasta meidän autolla. Ja hyvin se homma sujuikin vaikka ei taas vähään aikaan ollut noita manuaalivaihteita tullut käytettyä.
SKeY:ltä tuli hommaa taas meikäläisellekin. Koulutusvastaavana, poikasvälityksessa ja lomakevastaavana tulee siis vielä ensi vuosi toimittua. Ne hommat kuuluvat minulle tänäkin vuonna, joten ainoa josta pääsin "eroon" oli rekisteröinti. Mahtavaa, että Tiina suostui hommaan!
LSKGY:n kokous pidettiin Wiklundin kahviossa, tosin siellä ei jäsenistöä ollut läheskään niin paljon kuin Helsingissä. Kyllä sinne toivottaisiin enempikin ihmisiä ja turhaan tarvitsee pelätä, että hommiin joutuisi, ei siellä nytkään kaikki hommiin "joutuneet".
LSKGY on minulle sellainen oma "lapsi". Olen sitä ollut aikoinaan perustamassa. Olen nähnyt sen melkein kaatuvan ja nostanut sen ystävieni avulla takaisin pystyyn. Yhdistys loistaakin nykyään erityisesti näyttelyrintamalla eikä Rapina-jäsenlehtikään mikään huono ole, kiitos hyvien kääntäjien ja kirjoittajien.

Viimeinen viikko on myös ollut poikasten luovutusta. Se kun on varsinainen show, että saa kaikki muutkin menot suunniteltua niin ettei tarvitsisi kahdessa paikassa olla yhtäaikaa.

Meillä kotona mammailee tällä hetkellä yksi naaras, Annan sijottinaaras russian agouti. Vauvat ovat jo 3,5 viikkoisia nappisilmiä, vapaana siitä poikueesta on enää kaksi suloista poikaa. Kyselyt vaan minulle jos kiinnostaa saija@zayasrats.com


Helsingissä on Roosalla myös syntynyt lainanaaraalla Zaya's-poikue, sielläkin olisi vapaana vielä kaksi rex black poikaa ja ehkä pari agouti tyttöä. Näistäkin voi minulta kysyä.

Roosan ottama kuva rääpäleistä :D

Ja viimeisena mutta ei vähäisempänä, simskumammanikin on vihdoin paksuna eli räjähtäminen tapahtuu näillä minuuteilla :D

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Quid Pro Quo

Rakas rottani Piru (Quid Pro Quo) nukkui pois sylissäni viime torstaina klo 23. Sain Pirun vuosi sitten kesällä ja tämä ihana erikoinen tyttö vei heti sydämemme. Piru oli luonteeltaan lempeä ja outolintukin. Sillä oli vanhempana tapana etsiä sopiva paikka reiteni vierestä soffalla ja makasi siinä tyytyväisenä silitellessäni sitä. Aina silloin tällöin sen häntä vispasi puolelta toiselle, tiedä sitten mitä Pirun mielessä kulki :D Jos ei omistajalta saanut tarpeeksi hellyyttä, se kapusi rinnan päälle makaamaan, tapitti silmillään suoraan silmiini ja ja jos ei tälläkään tavalla huomiota saanut, piti varovasti omistajaakin näykkiä. Muut rotat piti myös tyrmätä pois lähettyviltä, Pirun piti olla se, joka huomion sai täysin itselleen. Tästä huolimatta Piru oli erinomainen johtaja laumassa.
Viimeiset kaksi viikkoa Piru oli kärttyinen laumatovereilleen ja ihmettelinkin sitä, koska tämä ei ollut yhtään pirumaista. Torstai-iltana sitten yhtäkkiä soffalla istuessani, rottahuoneesta kuului omituista ääntä. Aivan kuin jollain olisi ollut hikka, mutta ääni ei ollut hikkamainen vaan korkeampi ja samalla rohisevampi. Vaikea selittää, koska en ollut tuollaista koskaan edes kuullut. Sen kuitenkin samantien tajusin, että ääni ei ollut normaalia. Huoneeseen päästyäni totesin heti, että ääni tulee Pirun häkistä. Ensin luulin, että jompikumpi simskutytöistä pitää tuota omituista ääntä, mutta häkin luokse päästyäni näin Pirun. Piru makasi yhdessä häkkitelineessä ja pää oli ulkona. Näin heti, ettei silmät liiku vaan ne olivat lasittuneet. Kaivoin Pirun syliini ja siinä se otti viimeiset henkäyksensä. Aivan liian nuorena lähti tämä suuri persoona :(
Kiitokset Sinille, Elinalle ja Meijulle ihanasta rottanaaraasta, en tule Pirua koskaan unohtamaan!



Quid Pro Quo
28.6.2011-4.10.2012
Piru kesällä 2012