P niinkuin poikasia

Rakkaalla lapsella on yleensä monta nimeä. Se pitää myös paikkansa Pullukan (Pekan suusta) alias Hedarin (Miran suusta) alias Heddy tai Hedwig (Elinan suusta) kohdalla. Rakkaan lapsemme virallinen nimi on Zaya's Hania. Käytän tässä tekstissäni nyt nimeä Hedari, koska se on minusta sopivin tytölle jostain syystä :D

Tosiaan Hedari asustaa sijoituksessa Ilveksen perheellä Helsingissä. Tyttö tuli siihen ikään, että tuli minulle miehelään kesäkuun alkupuolella. Tyttöä siinä sitten katseltuani, tajusin etten voikaan käyttää jo miettimääni urosta. Oli siis pakko tehdä siipanvaihto. Ja tämän takia jouduin pistämään Hedarin jäähylle muutamaksi viikoksi. Nuori urokseni Peppu oli tietämättään valittu puolisoksi.

Hedari

Peppu

3.7. sitten Hedarille tuli kiima. Katselin leffaa soffalla ja otin pariskunnan siihen tutustumaan toisiinsa. Peppuhan ei ollut koskaan nähnyt tyttöjä näin läheltä...
Kun se lopulta löysi Hedarin tai voi olla että oli niin että Hedari keimaili itsensä ekana Pepun luo.

Rakkautta ensi silmäyksellä?

Hetken aikaa Hedari kuitenkin fiksuna neitona näytti vaikeasti tavoiteltavaa. Tosin itse en usko että oli siitä kyse vaan rakas Peppuni ei tainnut kyllä ensimmäinen varttiin ymmärtää mitä tällä tehdään :D

Pusi pusi...

Hedari teki kaikkensa, pyöritti hyrisytti ropelikorviaan, pomppi ja hyppeli Pepun edessä ja poika vain ihmetteli maailmanmenoa...

Miks toi värisee...

Ja kun lopulta Peppu tajusi, siinä sitä sitten juostiin pitkin soffaa, Saijan yli ja taas pysähdyttiin ja astuminen tapahtui. Valitettavasti toimenpide on niin nopea, että tällä kertaa en parin kuvan avulla päässyt tallentamaan itse tapahtumaa.

Sukukalleuksien putsausta.

Hedari on jo menossa...

Tämä sitten toistui sitä rataa, että lopulta elukuvani katselusta ei tullut mitään, kun pariskunta ravaa pitkin poikin. Niinpä päädyin kuvailemaan iloista ja huvittavaakin tapahtumaa kameralle.

Astumisien välissä alapäätä pitää tietenkin putsata. Urokset pitävät kalleuksiaan ilmeisesti tärkeämpinä, koska ne suorittavat toiminpidettä useammin kuin naaraat.

Siisti tyttö sitä olla pitää...

Puolisen tuntia ahkeraan touhuttuaan Peppu rupeaa selkeästi väsymään. Se juoksee tai lönkystää kyllä Hedarin perässä (pelkää ilmeisesti että joku muu ehtii apajille), mutta jää jo useimmiten vain makailemaan vaimon viereen. Tulee väsy, ihan sitä voi tuntitolkulla jaksaa juosta perässä ja vielä astua...

Hedarin värisevät korvat ja väsähtänyt Peppu!

Lopulta alan itsekin väsyä touhuun ja siirrän rakastavaiset dunaan viettämään lemmenyötään.

25.7. syntyivät lempiväisten pienet Peput ja Hedarit. Odotan tästä poikueesta ehkä itsellenikin pikku-Peppua!

Rottala muuttaa

Ihan aluksi täytyy todeta, että ei, minä en ole muuttamassa eikä Tellu eli Zaya's rottaloista kumpikin pysyy edelleen samoissa osoitteissa.

Ystäväni Tiina ja Tero päättivät muuttaa yhteen ja yhteiseksi asunnoksi valittiin Teron kaunis kolmio. Alkuun aloitimme siivouksella Teron asunnolla, jotta Tiinan useat häkit rottineen mahtuisivat Teron tavaroiden sekaan tai siis aloitimme tehtävän hävittämällä tietenkin puolet Teron tavaroista.

Ensimmäinen päivä Terolla.

Kierrätettävääkin löytyi todella paljon.

Tässä odottelen sisällä lisäapuja.

Valmista! Seuraavaksi itse asiaan eli muuttoon.

Keskivertorottalan muuttaminen paikasta A paikkaan B ei ole mikään pikkujuttu. Viime viikonloppuna oli siis sovittu Tiinan rottien, rottahäkkien ja kaiken maailman rottatarvikkeiden muutto.

Keskivertorottalan rotat :D

Ensimmäiselle päivälle eli perjantaille olimme sopineet aloittavamme rauhassa eli Ferret nationin ja sen pallillisten asukkien muutosta.
Pääsimme heti alkuun hyvää vauhtiin. Pojat heitettiin dunaan lepäilemään eikä ne olleet siitä moksiskaan. Hieman tuli hikinen homma paskahuussien irroittelussa, kun Tiina on selvästi ihastunut sisustamaan häkit vähintään kahdella huussilla. Samaten riippareita löytyi varmasti joka pojalle oma. Poikalaumassa löytyy viisi poikaa.
Lopulta häkki oli tyhjä tarvikkeista ja pääsimme purkamaan. Tero käytti sähkökäyttöistä ruuvaria ja minä vanhanaikaista ja häkki oli aika nopeasti purettu. Tiina pysyi ihmeen hyvin vauhdissa, kun kannoimme häkkien osia vuoron perää vessaan. Missään nimessä ei ole järkevä siirtää likaista häkkiä vaan ainahan se kannattaa purkaessa myös pestä. Ulkokäytävä täyttyi pikkuhiljaa pestyistä häkinseinämistä ja häkin sisustustavaroista. Kaikki puhtaan kiiltävinä. Itse olin tullut paikan päälle toisellä autollani, joka on leveä ja pitkä, mutta sisätila ei sitten sovellukkaan muuttoautoksi. Sinne tulikin pakattua vain muutama ruokapurkki ja tavara.
Tiinan auto on kyllä tilaihme, sinne pakattiin Ferret nationi peltipohjineen ja muine tarvittavine tavaroineen. Lisäksi vielä pojat mukaan ja menoksi.
Terolla sitten purkasimme nopeasti auton tyhjäksi ja ruuvarit heilumaan. Ferret nation on itse asiassa erittäin helppo purkaa ja koota ruuveista huolimatta eikä aikaakaan, kun pojat jo loikoilivat riippareissaan ja söivät iltapalaansa.

Tiinan tilaihme :D

Day 2. Lauantaina sitten olimme jo suunnitelleet vievämme Critter nationin. Sama homma kuin perjantaiselle Ferretille eli asukkaat ulos ja häkki tarvikkeineen pesuun. Ette varmaan oikeasti ymmärrä kuinka kauan oikeasti yhden ison häkin purkamiseen, pesuun, kuljetukseen, kasaamiseen, sisustamiseen kuluu aikaa, ei välttämättä ihan helppo homma. Samalla kertaa tietenkin mahdutimme nyt kahteen tilaihmeeseen enemmänkin häkkejä, tyhjiä sellaisia. Kahvit juotuamme ja kaksi autoa täyteen pakattuna lähdimme kohti määränpäätä. Siellä taas sama homma, häkit asumiskuntoon, jotta seuraavana päivänä saamme asukit uuteen kotiin. Ja kuten tiedätte, kun kaksi asuntoa yhdistyy, tulee myös miettiä kumpi keittiänpöytä, kumpi hyllykkö, kumpi se ja se säästetään kun kaikkea löytyy kaksin kappalein. Suuria päätöksiä piti tehdä ja paluumatkalle lähdimme autot täynnä Teron huonekaluja, jotka joku onnekas saa nyt omakseen. Kun tavarat oli pudotettu kyydistä, Tiina ja Tero matkasivat vielä sijoitustyttöä palauttamaan Leenalle.

Paluumatkan kuorma.

Day 3. Viimeinen kuskauspäivä. Kaksi häkkiä odottia vielä siirtoa. Asukit pois ja Tero ja Tiina vuorottelivat kylppärin huuruissa. Rottatavaroita olikin pakattu myös siirtoa varten. Kymmenet tyhjät boxit, tavaralaatikot, häkit pakattiin kyytiin. Sitten minulle paljastettiin vaatehuone. Meinasin pyörtyä sitä kuivike ja rottaruoka ja -tavara määrää. Sillähän tavaramäärällä elätetään ja hyvinhoidetaan loppuvuoden enemmänkin kuin keskivertorottalaa :D Siinä sitä sitten siirrettiin kuivike ja ruokasäkkejä autoon, ihmeen hyvin niitä mahtuikin jo täysiin autoihin. Kyllä sitä on organisointikykyä selvästi tullut näyttelymatkojen aikana, kun boxeja on aseteltu ties kuinka pieniin tiloihin, joten hyvin saimme kaikki tyhjät kolot täytettyä.

Hiukan teki tiukkaa, kun ei nähnyt sivuille ja peruttaakin piti ihan sokkona!

Suurin osa rotista ja rottatarvikkeista saatiin siis siirrettyä näiden kolmen illan aikana, mutta vielä jäi vientiä odottamaan iso häkkiosa, minidunat ja ties mitkä kätköt, joista minulle ei edes kerrottu :D

Sijoituspoikaa katsomassa

Olen ollut aivan liian laiska kirjoittamaan tänne. Tai itse asiassa tämä teksti on ollut jo lähes valmis pitemmän aikaa, onhan Eevan luona kyläilystäni kulunut jo yli viikko. Minulla oli tietenkin kamera mukanani ja tästä syystä blogikirjoitus jäi julkaisematta, koska kuvat olivat pitkään kamerassa ja purkamisen jälkeen en ole saanut aikaiseksi niitä muokata ja pienentää. No nyt tosiaan vihdoin sain itseäni niskasta kiinni!

Yli viikko sitten kävin kyläilemässä Eevalla sijottipoikaa katsomassa. Eevalla on meiltä sijoituksessa Hugo (Zaya`s Gulnar Irontoe), joka on sileäkarvainen black eyed siamese. Hugon häkkitovereina ovat pojan kiharakarvainen veli Osmo (Zayas`s Gigas Expii) ja Carlos, jonka Eeva on hankkinut Suskilta. Pojat asustavat Critterissä ja ovat aikalaisia nautiskelijoita, varsinkin Osmo :D Carlos nuokkui koko kyläilyaikani lahkeessa, ja ei siitä paljoa näkynyt kuin nenänpää. Siamese veljekset taas olivat varsinaisia linssiluteita, varsinkin Osmo pyöri ja hyöri ympäri häkkiä, jotta varmasti saisin ikuistettua hänen parhaimmat puolensa :D
Eevalta lötyy myös kaksi vanhusrottaa, urosta, jotka asustavat omaa yksiötään.

Eevan kanssa sitten sovittiin, että Hugo ilmoitetaan Halikon näyttelyyn, kun äijästä on suhteellisen komiakin tullut! Samalla kertaa sitten näillä näkymin, alustavasti myös suunniteltiin, että samalla reissulla tiputetaan tyttöystävä Hugolle yksivuotissyntymäpäivälahjaksi! Kivahan se olisi saada pikku Hugoja ja Hugolinoja.

Tässä sitten kuvasaastetta pallillisista...

Suuret silmät ja putkiaivot, mitä muuta mies tarvitsisikaan :D

Hugo oli selvästi ihastunut putkeensa, vaikka kamera kiinnostikin kovasti.

Poseerauksen maailmanmestari!

Osmo kikkuroineen :D

Osmo oli uteliaalla ja virkeällä tuulella...

Ja poseerauksen mestari osaa esitellä tyylikkäästi myös parempaa puoltaan!

Carlos oli väsy koko vierailuni ajan :D

Lisää poikien elämästä voi lukea Eevan Ratatouille - rottaelämää -blogista.

Kasvattajapäivät 2012

Kasvattajapäivät järjestettiin tänä vuonna Helsingissä Annen ja Roosan kotona. Heillä olikin ihana suuri talo, jossa oli mukavasti myös pihatilaa missä makoilla, kun ilmatkin sattuivat suosimaan meitä. Tietenkin itse raahauduin myös paikan päälle, eihän sitä nyt kasvattajana voi jättää vuoden yhtä tärkeimmistä tapahtumista väliin. Matkaan lauantaiaamuna lähdimme siis kolmeen pekkaan minä, Janina ja Suski. Automatka meni jo höpötellessä taas ties mistä rotta-asioista ja tietenkin myös vähän muuta höpöteltiin. Matka meni niin joutuisasti, että huomasin vasta Lohjan jälkeen, että päätepysäkkikin alkaa jo häämöttää eli ei siinä sitten tehty pysähdystä perinteisellä Lohjan ABC:lla. Minun oli sieltä tarkoitus ostaa kukka Annelle, mutta piti sitten tyytyä ostamaan tulilatva piskuisesta marketista. Matkaan oli myös pakattu Ikean valaisimeni, jotka saisivat sitten uuden kodin Elinalla Helsingin päässä. Olimme paikan päällä ajoissa ja melkein heti tervehdysten ja Roosan rottien esittelyn jälkeen siirryin muiden mukana aamiaispöytään hieman klo 11 jälkeen :D
Siinä sitä sitten vaihdettiin sämpylöiden ja aamukahvien välissä pikakuulumisia osan kanssa ja sen jälkeen siirryttiin ulos.

Pirtsakat nuoret neidit valtasivat yhden peitoista.

Lopulta kaikki siis tosiaan löysivät paikkansa ja aloitimme esittelykierroksen. Paikan päälle oli tosiaan tullut itseni lisäksi turkulaisista Tiina, Suski ja Janina (Janinahan lasketaan turkulaiseksi :)),
porilaisista Elina (Alias), Petra ja Emmi, Jyväskylästä Piia, Lahdesta Elina K. ja Sini, Helsingistä Elina I., Susanna ja Sanna (Ratsian), Tanja Nurmijärveltä ja tietenkin sitten Roosa. Elinoita oli tosiaan paikan päällä suureelliset kolme!

Hei naiset! Ei siellä noin kylmä ollut :D

Tosiaan alkuun kaikki esittelivät itsensä, mitä kasvattelee tai on ajatellut alkaa kasvattamaan. Keskustelun aiheet kuitenkin levisivät aika paljon, esitettiin kysymyksiä laidasta laitaan ja niihin vastailtiin. Monet keskustelut olivat antoisia ja toivottavasti uusille ja miksei vanhoillekin harrastajille tuli uusia ideoita ja näkökulmia kasvatukseen. Erityisesti jäin kaipaamaan kasvattajakurssille hakeneita, heitä puuttui kuitenkin jonkun verran paikan päältä.

Esittelyjen lomassa muitakin keskustelun aiheita kun syntyi niin aika meni kuin siivillä ja seuraavaksi meitä jo huudettiinkin syömään. Aah tortilloja rakennettiin kukin omaan makuunsa. Ja ruokaa sulateltiin sitten sisätiloissa.

Sitä sun tätä keskustelua. Mitä sen Tanjan rinnuksilla roikkuu?

Osa porukasta oli ottanut mukaansa myös rottasiaan ja niitä kuvattiin ja yritettiin saada myös uusia kuvia standardiin.

Sini ja Elina kasaavat studiota :D

Jostain kumman syyst tuli puhe myös tatuoinneista ja sainkin ikuistettua muidenkin rottaharrastajien rottatatuointeja, tässä muutama...

Elina I:n yin ja yang

Elinan olkapäällä kävellyt rotta.

Emmin uinuva rotta.

Elina K:n ranteessa tribaalirotta.

Ja saman Elinan toinen rotisko.

Petra ja tassunjäljet.

Ja sitten taas erilaiset Piialta löytyvät tassut.

Tässä ei arvostella rottia vaan rottatatuointeja :D

Tatuointitutkinnan jälkeen pelailimme sanaselityspeliä, itsellä ei mennyt ihan nappiin, Sanna tietenkin valitse minulle ne vaikeimmat sanat, seliseli :D No pääasia että voitto tuli kotiin eli Janina suoritti tehtävän nopeimmin!

Huskyt olivat tänään varmasti se suurin keskustelunaihe, tosin husky-kasvattajia näyttääkin Suomessa olevan tulevaisuudessa todella paljon, joten sillä muunnoksella luulisi olevan hyvin pullat uunissa.

Huskyt syynissä.

Kumpi ompi kaunihimpi...

Päivä päättyi ihan liian nopeasti. Minun oli alustavasti tarkoitus jäädä Helsinkiin Elinan luokse yöksi ja olla vielä sunnuntainakin paikalla ja käydä Sari kautta Porvoossa, mutta monen asias summa ja jouduin palaamaan illalla vielä kotiin Elinan luona käytiin tietenkin katsomassa sijoituspoikueen vauvoja, suloisia rumiluksia, vielä on vapaana tyttöjä ja poikia.

Kotona oltiin sitten yhdentoista maissa. Ja iltapalaksi tai yöpalaksi tuli Elinalta ryssäkakkupala :D

Saijan rottatatuointi on vihdoin totta!

Tätä onkin sitten vatkottu monen monta vuotta. Suurin syy toteutukseen on varmasti ollut kuvan löytyminen. Itse kun en ole mikään piirtelijä. Olin kyllä aikoinani laittanut aikarajaksi viime vuoden syyskuun, mutsi oli lupautunut tatuoinnin maksamaan ja jonkinnäkönen kuvakin oli valittu. Se ehti kuitenkin muuttumaan muutamaan kertaa. Lopulta viimeisen sysäyksen antoi ystäväni Janina, joka sanoi hankkivansa vihdoin itselleen rottatatuoinnin niiden lintujensa lisäksi. Kerroin hänelle, että nyt sitten minäkin, että mennään yhdessä ja ehdotin vielä, että josko löydettäisiin yhdessä yhteinen kuva, josta kummatkin pitäisi. Samanlainen juu, typerää useat ovat sanoneet, että eikö uniikki olisi kiva, mutta ei minua haittaa jos rottafaneilla samanlainen tatuointi on. Niinpä sitten etsimme netistä yhdessä kuvaa. Varattiin aika ja ehdottiin vaihtamaan kuvaakin ennen sitä vielä :D Lopullista kuvaa muokkasin vielä alkuperäistä mustemmaksi, toista korvaa myös pyöristelin ja häntää kavennettiin. Tatuointipaikaksi olin valinnut Joker Tattoon Turusta, koska siellä työskentelee Tuula, jolta kyseisen kuvan halusin. Tellun tatuointihan on myös Tuulan tekemä. Tuula korjaili vielä hännän asentoa ja yhdessä vielä suunnittelimme rotan selkäkoukeroiden yksinkertaistamista. Ei kyllä ollut alkujaan helppoa löytää tribaalimaista rottatatuointia, sellaisen kun tiesin ainoastaan haluavani...

Viime torstaina sitten olimme Rauhankadulle vähän vaille kymmenen aamupäivällä. Korjausten jälkeen kummallekin etsittiin paikkaa tatuoinnille kädessä. Janinan ranteesta löydettiin paikka helposti, mutta minun kuvani joutui vaihtamaan paikkaa muutamaan otteeseen. Alkuun se laitettiin käsivarren sisäsyrjään lähellä kyynärpään taivetta. Menin sitten käymään vielä ennen tatuoimista vessassa ja huomasin, että kun käsivartta taivutti niin rotan naama ja koko rottakuva meni kokoon niin että käsi suorana se näytti Saijan russian buffilta, mutta käsi koukistettuna kuvasta olikin tullut Janinan cinnamon pearl :D Eli käsi suorana piktulaisempi rotta ja koukistettuna lyhyt ja pyöreä, sellainen päärynätyyppinen :D Onneksi huomasin tämän ajoissa ja ryntäsin vessasta kauhuissani ja taas kuvaa pyyhittiin ja painettiin uuteen kohtaa. Lopulta se oikea paikka sitten löytyi, taisi olla viidennellä kerralla kyynärvarren sisäpuoli, siinä keskikohdassa.

Tämä oli tosiaan ensimmäinen tatuointia, mutta seuraava on jo suunnittelun alla tässä koneellani :D Ehkä sitten joululahjaksi saan seuraavan rotan, tatuoituna, kiitos :D
Kaikille voin suositella Tuulaa, mahtavan tatuoinnin hän tekikin. Eikä se edes sattunut, no ehkä hiukan :D

Mutta tässä kuvia...



Tässä kuva painettuna vihdoin oikealle paikalleen



Ääriviivat tehty

Hiukkasen punottaa mutta valmis!

Söpö se on, muttei niin söpö kuin Dora!



Nyt se synnytti...

Tänään soi puhelin puolen päivän aikaan. Linjojen toisessa päässä oli Elina. Alkuun en saanut oikein selvää sanoista, mutta tiesin kyllä jo heti innostuneen äänensävyn takia, että Bella-mamman synnytys on alkanut. Siellä sitä sitten oli jo ensimmäinen vauva maailmassa, jonka mamma oli iglun ulkopuolelle pungertanut. Tällä hetkellä mamma imettää iglussa jälkikasvuaan, on selvästi väsynyt, mutta onnellinen. Synnytys oli nopea ja kaikki näyttäisi olevan hyvin, mammahan kävi jo syömässäkin.

Bellan ja hänen jälkikasvunsa elämää ja kasvua voi nyt vielä seurata noin neljän viiden viikon ajan <3


Streaming video by Ustream

Onhan se ruma, ja pointillinenkin, mutta äidin kulta silti

Pari päivää sitten juttelin Elinan kanssa. Keskustelun aiheena oli mikäs muukaan kuin Elinalla syntyvän Zaya's poikueen mamma Bella. Keskustelimme siitä kuinka hauskaa olisikaan nähdä tulevan mamman pesäpuuhia webbikameralla. Tästä innostuneena Elinan mies Pekka ryhtyi meidän naisten suunnitelmasta toimeen ja järkkäsi dunaan alta aikayksikön oman mammakameran.
Tosiaan Bella mamma on sijoitusnaaraamme Elinalla ja oli astutuksessa Roosan ja Sarin albiinouroksella Hannibalilla. Laskettua aikaa ei tarkalleen tiedetä, koska parinskunta halusi tehdä juttunsa pimeydessä ja hissukseen, mutta astumisen onnistuminen on nyt todettu mahan ympärysmitan kasvulla ja painon nousulla. Jännityksellä odotamme koska nämä vauvat maailmaan putkahtava, Pirun ensimmäiset lapsenlapset <3 Pidemmittä puheitta kuitenkin annan Elinan kertoa hieman Bellan tarinaa:

"Vuosi sitten Jyväskylän näyttelyssä näin ihan uudenlaisen rotan. Maailmalta Suomeen saapuneet marsilaiset eli martenit aloittivat pohjolan valloituksen, punaiset silmät kiiluen. Olin täysin myyty.

Kun minulle selvisi, että Saijan marten-naaras saisi poikaset, ilmoittauduin innokkaana jonoon. Niinpä jälleen kerran tuli asiaa Turkuun, ja kotiin matkusti pieni, kihara ja äänekäs tyttönen, Zaya's Dance With the Devil. Olin päätynyt vähemmän omaperäisesti nimeämään uudet tulokkaat
Potter-teemalla, joten pikkuinen sai nimekseen Bellatrix, tumman, kiharan turkkinsa mukaan. Arvelin myös, että ujon poikasen pitää saada voimakas soturinimi, jos se vaikka rohkaisisi lapsosta hieman.

Joko nimen ansiosta, tai siitä huolimatta, Bellasta tuli pian reippaampi ja äänenkäyttökin tasoittui. Osansa varmasti antoivat laumakaverit, russian buff - siskokset Hedwig ja Luna, jotka olivat hyvin ihmisrakkaita ja reippaita jo alusta lähtien. Otin myös tavoitteekseni seurustella mahdollisimman paljon nimenomaan Bellan kanssa, ja niinpä Tuho-Trio kulkikin mukana jatkuvasti. Mitä muutamasta järsitystä bambupuikosta ja rei'itetystä neuleesta, kunhan lapsilla on hauskaa. Vähemmän hauskaa tosin oli omien suupielten kärsimä terrori, kun pienet hammaspeikot halusivat tarkastaa suuni moneen kertaan päivässä.

Viikko Bellan kotiutumisen jälkeen lähdimme miehen kanssa viettämään hääpäivää lämpimämpiin maisemiin, ja ohjeistin rottien hoitajat jatkamaan penskojen lääppimistä. Kahdessa viikossa vauvani olivat kadonneet ja tilalla oli kolme nuorta neitosta, jotka haistelivat kotiin palannutta äitiään ihmeissään. Bella tutkaili kättäni hetken, kunnes tunnisti minut ja kiipesi saman tien olkapäälle. Suukkoja ja kirputusta seurasi runsain mitoin, joten ainakaan en ollut ainoa ikävöinyt.

Pikkuinen tirriäinen seuraili vakavana blondisiskosten riekkumista, ja päätyikin useimmiten sohvalla joko kainaloimaan kylkiäiseksi, olkapäälle hiusteni sekaan pesimään tai paidan alle köllimään. Bellasta oli tulossa kovin äitinsä Pirun kaltainen, sellainen äidin kulta, joka naksuttelee vatsamakkaroiden päällä ja välillä kurkkaa kaula-aukosta. Myönnän auliisti, että marsilaiseni myös muodostui omaksi lellikikseni, juuri suloisen luonteensa ja poikasaikaisen reppanuutensa takia. Kukapa ei sääliötä rakastaisi?

Kyseinen sääliö muuten teki loistokkaan debyytin messarissa, saaden ylistävät arvostelut PET-tuomareilta sekä "Prinsessa"-ruusukkeen. Ainakin tyttö osaa siis hurmata tuomarit. ;)


Tällä hetkellä Bella sisustaa yksiötään, masumarsilaisten myllätessä vatsanahkan sisäpuolella. Kyseessä on niin Bellan kuin minunkin ensimmäinen poikue, joten olemme jakaneet hommat - Bella kärsii turvotuksesta, minä raskausdementiasta. Ainakin tätä selitystä käytän itsepintaisesti omien
sekoilujeni osalta, mutta kunhan marsilaiset kuoriutuvat, täytynee keksiä jotain muuta. Olemme niin sanotusti jännän äärellä. Bella on aivan pienestä ollut innokas sisustaja, kuusiviikkoisena lapsonen rakensi vallihaudan marsujen pesämökin ympärille, sittemmin kaikki edes etäisesti pehmikettä
muistuttava on raahattu sillä hetkellä suosiossa olevaan nukkumapaikkaan. Todellisen prinsessan pitää toki levätä mahdollisimman pehmeästi. Myös muilta osin Bella on varsinainen prinsessa, joka ilmaisee mielipiteensä kynsilakkavalinnastani järsimällä ilmeisen epämieluisaa väriä pois sormia
rumentamasta.. Myös huulikiiltoni on useamman kerran päätynyt rotan poistamaksi.

Lempeä, hellä, hoivaava. Utelias, mutta tarkkailee mieluummin sivusta. Sellainen, joka jättää pysyvän kynnenjäljen rintaan, siihen vasemmalle puolelle. Aivan tavallinen, erityinen, Bella."

Bellan ja masumarsilaisten edesottamuksia voi seurata livekamerasta

Free live streaming by Ustream
http://www.ustream.tv/channel/mama-bella