Olen usein ollut arvostelemassa JKJY:n näyttelyissä, tuskin koskaan kieltäytynyt ja miksi olisinkaan, sinne on aina kiva mennä, kun tunnelma paikalla on aina hyvä. Tosiaan saimme Janinan kanssa kutsut tulla arvostelemaan Jyväskylään, minä virallisia sileitä ja Janina pet uroksia, ja mielellämme lupauduimmekin. Itse en siis voinut ilmoittaa kuin rexejä ja ihme kumma sain jopa neljä kiharaa ilmoitettua, mites minulla niitä kiharoita näin paljon kotona on? Näyttelyä edeltävän viikon kyllä pikkasen nyppi kun sai nyppiä pitkin viikkoa neljää trimmauksesta eri mieltä olevaa rottaa. Varsinkin nuoret naaraat olivat selvästi ihmeissään, että mitä nyt tapahtuu, olihan tämä myös ensimmäinen näyttely heille. Lopulta sitten päivää ennen näyttelyä päätin jättää toisen nuorikon kotiin, koska turkki oli niin avuton, mitään kaunista lainekiharaa ei ollut vielä tullut esiin vaan Ruby näytti mielumminkin silti kuin olisi saanut kreppiraudoista. Toinen kikkuroista tytöistäni olikin helpompi trimmattava ja turkki sen laatuinen, että kiharakin näytti ihan siedettävältä, joten niinpä päätin se paikan päälle kuskata. Ja tietty sitten myös pojat Jekku ja Peppu tuli ilmoitettua. Mirja soitti vielä pari päivää ennen näyttelyä, että minulle on ilmoitettu noin 100 rottaa. Huh ystävällisesti sanoin, että ei onnistu, pliis soittakaa Nanna (arvosteli viralliset rexit) apuun ja pyytäkää jos millään hän voisi ottaa minulta junnuluokan, näin saisimme tasattua vähän eläinmäärää. Ja Nannalle asia sopi, joten sain huokaista helpotuksesta.
Vaikka Jyväskylän näyttelyissä on mukava käydä, aamuheräämiset ovatkin sitten pitkän matkan näyttelyiden huonompi puoli. Varsinkin vielä kun itse joutuu usein ajamaan. Tällä kertaa Janina oli varannut äitinsä Merjan auton käyttöömme. Janinan kanssa sovimme, että hän hakee Suskin keskustasta, samalla kun minä ja Tiina tulemme kumpikin omilla autoillamme sovittuun treffipaikkaan. Tämä helpotti hieman Janinaa, jonka ei tarvinnut hakea kaikkia erikseen autoonsa. Se kuskin/autonomistajan homma kun ei aina ole se mukavin homma, kun pitää lähteä aamuvarhaisella ensimmäisenä ihmisiä autoonsa keräämään ja sitten vielä illalla on se viimeinen, joka pääsee kotiinsa. Joskus siitä autonomistamisesta tuntuu olevan vain haittaa :D Herätys oli tosiaan aamulla klo 3.00, arghh. Ei muuta kuin kahvipannu päälle ja maalia naamaan, että kehtaa lähteä ihmisten ilmoille. Tosin kun vihdoin rotat pakattuna klo 4.00 lähdin autotallille, ei matkalla Auranlaakson ABC:lle näkynyt kovinkaan montaa hullua liikenteessä.
Kello 4.15 olimme sitten kaikki ABC:lla ja aloimme kasaamaan rottia Merjan Fordiin. Heti alkuun huomasimme, että auto ole mikään tilaihme kuten Janinan toinen auto ja meidän pösö. Mutta on tätä ennekin tehty ja vihdoin saimme boxit kasattua paikoilleen, hiukan kyllä mieltä epäilytti vielä Jyväskylässä lisää tulevat häkki ja agilityesteet! Janinan kanssa olimme sopineet, että ajamme matkan puoliksi, vaihto Tampereella. Minä sanoin haluavani päästä ekana puikkoihin, kun olen vielä hyvin hereilläkin. Niin siinä sitten säädettiin penkkiä ja pienen nykymisen jälkeen sain auton matkaan :D En ole kauheasti ajanut vierailla autoilla, joten olin ylpeä itsestäni, ettei auto missään vaiheessa matkaa edes kertaakaan sammunut :D Ensimmäinen pysähdys olikin sitten missä muuallakaan kuin ABC:lla, tällä kertaa Lahdesjärvellä. Siinä sitten syötiin aamiaista ja mietittiin Janinan kanssa, että vaihdetaanko kuskin paikkaa, mutta ei jaksettu vaihtaa penkkiä taas uuteen asentoon, joten minä jatkoin. Ja mikäs siinä, tässä vaiheessa olin huomannut, että Ford ei petä, sitä merkkiä on aina hyvä ajaa.
Jyväskylän lähestyessä huomasimme, että olisimme Tiinan navin mukaan todellakin ajoissa perillä, joten pysähdyimme sitten vielä pienellä kylmäasemalla haukkaamaan happea ja ihailemaan paikalle kertyneitä vanhoja autoja, pääasiassa Ladoja :D Siinä samassa tuli vähän viimeisteltyä trimmausta ja tarkistettua muutenkin rottasia. Olimme sitten lopulta hyvissä ajoin Jyväskylässä ja saimme laitettua elukat valmiiksi numerolappuineen.
Itse pääsin aloittamaan arvostelun kuitenkin vasta klo 10.00 jälkeen, koska assareita ei oltu vielä saatu hankittua minun pöytääni. Sihteerin olin jo itse hankkinut ennen näyttelyä, kuten yleensäkin, mielelläni arvostelen, kun vieressä istuu tuttu. Tosiaan tällä kertaa Elina suostui sihteerikseni ja hän olikin tässä toimessa ensimmäistä kertaa ja selvisi tehtävästä erinomaisesti :D Assareita olikin välillä pöytäni ymärillä ties kuinka monta ja ne vaihtuivat tasaseen tahtiin, yleensähän tuomarilla on koko näyttelyn ajan yksi tai max kaksi assaria, tässä on tietenkin hyvä puoli se, että tuomari tietää ketä kutsutaan jos ja kun tarve vaatii. Välillä tosiaan ei oikein tiennyt kuka on assaroijaa tehtävää tekemässä, mutta onneksi päivästä selvittiin lopulta kunnialla. Kiitos ja kukkanen kaikille niille, jotka paikkasivat assaroijien tehtäviä ja tietysti kiitosta myös niille kaikille, jotka auttoivat ylimääräisillä käsipareillaan isojen luokkien arvostelemisessa!
Mietin taas arvostelun aikana useita asioita. Uros ei koskaan voi olla verrattavissa naaraasen. Turkki on uroksilla usein pitkä ja erilaatuinen turkiltaan. Pitkät peitinkarvat vaikuttavat erilailla urosten perusväriin. Pidemmät ja runsaammat peitinkarvat uroksilla vaikuttavat perusväriin myös niin ettei se voi olla yleisilmeeltään täysin samanlainen kuin naarailla. Varsinkin agouti ryhmän väreissä on näin. Mielestäni urokset eivät saisi kärsiä tästä. Usein palkitut eläimet ovat naaraita tai nuoria uroksia. Avoimen luokan uroksia harvoin palkitaan. Itse yritän muistaa tämän arvostelussa ja "antaa" anteeksi tiettyjä asioita, joita urokset eivät yksinkertaisesti voi täyttää.Kuviollisissa olen myös usein ihmetellyt miten niiltä vaaditaan välillä ihan mahdottomia. Kun eläimessä pitää olla kuvio tarkalleen tietynlainen, väri ja tyyppi on helpompi vaatia. Tällöin mielestäni kuvion vaativuutta tulee katsoa realistisesti. Enkä tarkoita tällä sitä, että kuvio voi olla vain sinnepäin :D Jaoin irtotähtiä muutaman ja varmasti sieltä joku unohtuikin :( Tällä kertaa viisi parasta ROP-eläintä minulla oli kuitenkin naaraita:
ROP1: Ratazana's Yhdestoista Hetki, russian blue agouti essex
ROP2 : Sanders Sangria, wheaten burmese
ROP3 : MP-11, FinCh, S.Pet, GrPet, AgiCh Sanders Lovely Lady, russian blue agouti
ROP4 : Brock's Supernova, agouti
ROP5 : Sanders Road House, saffron
Mites sitten minun vauvat? Erittäin tyytyväinen olin rex siamese tyttöni (Zaya's Xuwei Diyi) saamaan L2. Ihan hyvin 2,5kuiselle tytölle :D
Tuomari Nanna Tikkanen: "kevyen tyyppinen, pitkän mallinen naaras, jolla hyvä häntä. vauvamainen pää, hyvät silmät. korvat hieman suipot. perusväri voisi olla hieman syvempi, varjostus ok. pointit voisivat olla syvemmän sävyiset. rexaus feminiinen." L2
Pojat Jekku ja Peppu saivat L1 kummatkin. Olivat kahdestaan luokassa eli kilpailivat keskenään, Peppu voitti veljensä tällä kertaa, toivottavasti ei tule suhteeseen mitään kriisiä :D Tuomarina Nanna Tikkanen.
Jekun arvostelu:
"hyvä koko, tyyppi. lyhyehkö häntä. toiv. paremman pään. ok silmät, korvat. rexaus tasainen mutta saisi olla vieläkin vahvempi. perusväri: aika hyvä, aavistus ruostetta." L1 + 2
Pepun arvostelu:
"hyvä koko, tyyppi, häntä. ok pää, pienehköt silmät, hyvät korvat. rexaus tasainen mutta saisi olla vieläkin voim. persuväri hyvä." L1 + 1
Lopulta sitten saimme Janinan kanssa palkittua kaikki eläimet ja pääsimme paluumatkalle. Hetken asettelimme autoon tavaroita ja ihmisiä ja Fordikin osoittautui lopulta tilaihmeeksi, koska sieltä se häkki ja agilityesteet vain lopulta löysivät paikkansa, mitään tai ketään ei tarvinnut jättää rannalle ruikuttamaan. Lopulta kävi myös niin, että minä ajoin meidät takaisin koti-Turkuun, jossa oltiin noin klo 23.30. Oli ihan mukava ajaakin eikä ollut pelkoa rattiinnukahtamisesta, paremminkni pelko siitä että tulee pissat housuun, koska seura oli taas mitä parhain, kiitos Janina, Tiina ja Suski! Ja kyllä oli hyvä auto, kun seuraavana aamuna eivät olleet niska ja selkä jumissa, vaan selvisin ihan ilman särkylääkettä sunnuntaipäivän! Olipa mukava reissu, oi jospa oisit ollut mukana :D :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti