torstai 24. maaliskuuta 2011

Tallinnassa

Kiva on olla reissussa, mutta erityisen mukavaa on aina palata kotiin. Kolmepäiväinen Tallinnan matka meni nopeasti, jalat kipeinä useista kävellyistä kilometreistä. Olin reissussa mutsin kanssa, joten matka ei ollut ihan perinteinen, yleensä täällä kun ollaan oltu kaveriporukalla näyttelymatkoilla ja eläinkauppakierroksilla. Muutama eläinkauppa tuli kuitenkin tutkailtua ohimennen.

Hotellimme sijaitsi vanhassa kaupungissa lähellä Balti Jaamaa eli rautatieasemaa. Sen vieressä on venäläistori Balti Jaama Turg eli kotoisemmin Jaama tori tai kuten mutsini kutsui sitä Naama toriksi. Se on todella ankea, kylmä ja kostea paikka, jossa ei toivoisi kenenkään elävän oleilevan, saati sitten asuvan. Tori koostuu erilaisista myyntipaikoista. Siellä on neljä pitkää matalaa tiilirakennusta, joissa jokaisessa on monta erillistä pikkukojua. Lisäksi on erillisiä "kioskeja", joiden eteen kasataan tavaroita kun tori avautuu. Lisäksi on myyntipöytiä. Täällä sijaitsi ennen eläimiä myyvät eläinkaupat sekä "kioskityyppisessä" että tiilirakennuksessa.


Nykyään eläimiä myydään vain tiilirakennuksessa sijaitsevassa eläinkaupassa. Nyt varmaan ajattelette, että onneksi. En kyllä tiedä, miten eläimet selviytyvät näissäkään oloissa talven yli. Tiilirakennuksetkin ovat viileitä ja kosteita. Luulisi, että EU:n myötä tämä eläimiä myyvä eläinkauppakin olisi hävitetty, mutta eipä ole. Tosiaan tämä oli ensimmäinen eläinkauppa, missä kävimme. Siellä oli pienessä hamsterihäkissä noin seitsemän 2 kuukauden ikäistä rottaa ja yllätyksekseni nämä olivat kaikki siameseja. Viereisessä häkissä oli vielä kaksi rottaa, noin parikuinen silver black valkoisine sukkineen ja pieni huonokuvioinen agouti hooded. Samana päivänä eli maanantaina kävimme vielä Ülemisten kauppakeskuksessa. Siellä sijaitsevat kaksi eläinkauppaa ovat täysin eri maata kuin Jaama torilla, nämä ovat siistejä, ostoskeskuksessa kun sijaitsevat. Kummassakaan kaupassa ei ollut rottia, mutta muita jyrsijöitä kyllä löytyi, kuten deguja ja vielä kaiken lisäksi grey agouti värisiä.

Tiistaina suunnattiin sitten loppupäivästä Rocca al Maren ostoskeskukseen ja samalla tietenkin käytiin siellä kahdessa eläinkaupassa. Toisessa oli kaksi rottaa, toisessa ei yhtään. Bosse lemmikloomapoodissa oli siis kaksi rottaa, rex black husky uros ja rex black hooded naaras. Todella yllättävää oli, että nämä olivat vielä erittäin hyviä kuvioiltaan. Mietinkin pitkään ottaako vaiko ei ja palasin vielä ennen kauppakeskuksesta lähtöä uudestaan katsomaan niitä, varsinkin hooded oli oikea löytö. Sinne ne kuitenkin jäivät, kun en tiennyt olisiko kukaan Suomessa niistä kiinnostuneita. Rottien hinta oli 13 euroa kappale. 


Maanantaista asti minua oli kuitenkin vaivannut eniten juuri ne siamese rotat. Ainut huono puoli oli eläinkaupan laatu, en halunnut kannattaa liikettä ostamalla sieltä rottaa. Mutta siameseja... Tiistai-iltana päätin, että keskiviikkona ennen paluuta Suomeen, käyn vielä tarkemmin niitä katsomassa ja teen silloin päätöksen. Ilmoitin asiasta myös äidilleni, joka pyöritteli päätään. Joka tapauksessa hyvissä ennen laivan lähtöä, taapersimme siis uudestaan Jaama torille. Myyjä, ihme kumma puhui huono suomi, joten asiassa päästiin nopeasti eteenpäin. Olin kyllä jo varautunut tällä venäläisalueella puhumaan käsin. Kerroin haluavani nähdä siamese rotat. Hän pyöritteli päätään kielteisesti, mutta minä en luovuttanut ja lopulta hän nosti korkealta hyllyltä häkin alas lattialle. Samassa huomasin että juu, siellähän ne urokset ja naaraat telmivät keskenään. Sisarukset syntyneet 17.1.2011. Justiinsa näin. Kolme naarasta, neljä urosta. Uros olisi siis järkevin ostos. Ne olivatkin ihan kivan värisiä, mutta ei sellaista meille... Urokselle ei ole tilaa, varsinkaan kun minulla niitä ei ole kotona tällä hetkellä yhtään. Naaraista näki heti, että yksi oli kantavana. Jäljelle jäi siis vain kaksi. Niin myyjä alkoi metsästämään niitä häkistä. Sain lopulta toisen syliin, siinä se istui ja selvästi nautti rapsutuksista vaikka jännittikin. Hmmm halusin nähdä vielä sen toisen. Se oli kuitenkin säikympi, tassuvärit huonommat ja silmät sirrillään, niinpä se oli selvä sitten, ekana syliini istunut ei enää palannut pikkuriikkiseen häkkiin. Seuraavaksi ostin sitten ison kuljetusboxin, jollainen on pitänytkin jo aikoja sitten ostaa ja sinne mökki ja vähän ruokaa. Myyjä sai vielä kaivettua jostain tarpeeksi ison kassin, mihin boxi saatiin mahtumaan ja eikun paluumatkaan. Itse rotta maksoi 7 euroa, joka sekin laski sitten lopulta viiteen, ihan ilman tinkaamista! Tyttö sai nimenkin melkein samantien, kun mutsi päätti, että hänestä tulee Nunne. Hotellimme sijaitsi kyseisen nimisellä kadulla.

Nyt Nunne on siis jo täällä, vielä emme ihan samaa kieltä puhu, mutta eiköhän tyttökin vielä suomea opi. Nyt vaan toivotaan ettei vahinkoa ole ehtinyt käymään eli tarkkailemme seuraavat kolme viikkoa vyötärön ympärystä.


Nunne boxissa matkalla Suomeen

 

3 kommenttia:

  1. Ei ois pitäny tulla tänne, kun tuli rottavauvakuume, aap! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana pelastustarina! Pieni tyttö pääsi turvaan!

    VastaaPoista
  3. Sinänsä en suosittele "pelastamaan" eläinkaupoista mitään, koska se takaa sen että uusia pelastettavia tulee koko ajan lisää! Nunnesta lisää myöhemmin.

    VastaaPoista