Rottavideoita!

Elina kirjoittelikin tuossa viime näyttelystä eikä minulle siihen oikeastaan ole mitäään lisättävää, samaan tapaan kaikki meni kuten tässä menneinäkin vuosina. LSKGY:n juhlanäyttelytuomarit olivat Ruotsista ja pettejä tuomaroitiin yhdessä Janinan kanssa.

Juu mutta tosiaan on pitänyt jo viime syksynä jakaa teidään kanssanne muutama video.
YouTubestahan löytyy kasapäin ihastuttavia ja vihastuttaviakin rottavideopätkiä.
Yksi näistä ihastuttavaista paikoista on ehdottomasti Whiskey and Womble's place.
Siellä on tällä hetkellä yhteensä 43 videota rotista. Valitettavasti Whiskey ja Womble ovat poistuneet jo paremmille juustomaille, mutta onneksi voimme YouTubesta kaikki ihastella heitä ja heidän lajitovereitaan.
Sain "omistajalta" luvan jakaa upotettuna videoita täällä blogissakin

Ihastuttava video miksi rottia pitäisi aina olla enemmän kuin yksi




Mieletön video mihin rotat oikein ketteryydellään pystyvätkään




Opeta rotallesi pieniä temppuja :




Tämä on niin täysin totta, mikään ei ole pyyhkeen tai fleece-peiton voittanutta



Ai niin ja lopuksi vielä Marian ottama video Zaya's rottalapsista vesileikkien äärellä

Littoste näyttely ja semmottis (kirjoittaja ei puhu turkua äidinkielenään)

Jottei näyttelyrapsan julkaisu venyisi taas kerran turhan pitkäksi, niin tässäpä koostetta ensisijaisesti kuvien muodossa LSKGY:n juhlanäyttelystä. Vaihteeksi reissu tehtiin siippani kera, aamusta liikkeelle ja kokoontumisajot muiden rottailijoiden kanssa matkan varrella ABC:llä. Itselleni tämä näyttelypaikka oli uusi, aiempina vuosina olen ollut reissussa tämän näyttelyn aikaan. 

Omat elukkani eivät suuremmin menestystä niiittäneet, mitä nyt Saijalta irtosi Astorialle EP "Siili" (pörröisten karvojen takia) ja Gaililtä Paras Koestandardi, sekä tosi isona yllärinä Moonylle tähti samaiselta leidiltä. Ehkä pikkuinen ivory vielä kasvaa ihan rotaksi, mene ja tiedä. Ainakin se on mummonsa luonteen perinyt.

Tällä kertaa olin Saijan sihteerinä, PET-luokassa naaraita arvioimassa. Tanja teki kuuntelua ja minä kirjoittelin, tuttuun tapaan juttu luisti, ajoittain liiankin liukkaasti. Itse kyllä tykkään olla seuraamassa eri tuomarien arvosteluja ja erityisesti on kiva nähdä, miten hyvä taso PETissä on - lemmikit ovat lähes poikkeuksetta todella hyvin hoidettuja ja lellittyjä, luottavaisia ja ystävällisiä. 

Myös gerbat kilpailivat näyttelyssä, ja koska olin etukäteen värvännyt mieheni kuvaajaksi, niistäkin saatiin kivasti materiaalia vaikkapa Rapinaan. Hauskoja elukoita ne garbiilit, valtavine silmineen ja maanisine kaivamisineen. :D Pekka kuvasi varsin ansiokkaasti, joten olen nyt sitten tarkkaan seulonut monen sadan kuvan joukosta teille lukijoille parhaat palat ihasteltaviksi. 

Aamutohinaa

Remus on kokenut näyttelykävijä ja tietää, että täydellä
vatsalla esiintyy paremmin edukseen

Jos eväät loppuvat, on aina varpaat varalla.

Tiina ja Sari starttailevat

Palkintoja!

Arvioitava tutkii arvostelua selvästi kiinnostuneena

Fiuri, Tellu ja Gail, sekä varsin ystävällinen arvosteltava

Lefu sihteerinä, Janina tuomarina, ilmeistä voi päätellä paljon.

Uni iskee myös pienempiin

Riika ja välipuuni

Tämä söpöläinen siivosi pöydän täysin <3

Tuomarit paitsi arvioivat silmillä ja nenällä ja
tuntoelimillä, myös maistavat tarvittaessa rottaa

Pumpulipallonen pääsi hatun virkaa toimittamaan

Lammasten kaivuutalkoot

Myös pienempiä osallistujia oli mukana

Gerba pöydällä

Tässä selitystä "Siili"-EP:n osalta :D

Nakkilan näyttely 23.2.2013

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tämä motto taitaa sopia minulle ihan liiankin hyvin! Tässä nyt vihdoin Nakkilan kuulumisia kuukauden takaa J

Mikä pysyy samana joka näyttelyssä, aikaiset nousut ja myöhäiset paluut. Itse asiassa siihen nähden, että matkasimme kuitenkin Nakkilaan pikkuteitä pitkin, ei tarvinnut nousta ihan kukonlaulun aikaan eikä myöskään palata klo 22-23 illalla kotiin. Teimme Forum Marinumille Janinan kanssa treffit ja sen parkkipaikalla vaihdettiin meidän perheen autosta mun rotat Janinan autoon ja jatkoimme matkaa kohti satamaa. Sieltä Silja Linen terminaalista poimimme kyytiin ruotsalaiset tuomarit Potkun ja Johannan. Matka meni tosi nopeasti höpistessä niitä sun näitä. Hieman kerroin mitä uusia värejä me suomalaiset olemme taas katselmukseen/koestandardiin/standardiin saaneetkaan J Eiväthän nuo ruotsalaiset oikein tunnu pysyvän perässä, siellä taidetaan olla vielä 1900-luvulla…

Näyttelykin meni sitten hieman valokuvaillessa kaunista Nakkilaa ja näyttelypaikkaa. Hommiinkin olin joutunut vaikka ei ollut tarkoitus alun perin eli valvoin kun Lefu teki koearvostelun ja alun kankeuden jälkeen upeasti sen suorittikin, vaikka ympärillä oli vähän väliä normaalia arvostelutilannetta enemmän hälinää. Janina toimi sihteerikkönä, mikäs siinä oli Lefulla olla meidän hellässä huomassa J Hieman vielä Lefulta puuttuu, kirjallinen koe, ja sitten meillä on taas yksi uusi pet tuomari!

Ihan ok arvosteluja tuli, muutamaa pettymystä lukuun ottamatta. Joskus kun itse pitää jotain eläintä hyvänä ja sitten se ei saakkaan kuin mahdollisesti L2 niin kyllä se hetken aina harmittaa. Palkintojenjaossa menin jo sekaisin kun en tiennyt mistä eläimestä on kyse, omasta vai sijotista vai myydystä. Marin sijotuspoika pärjäsi hyvin, voitti rexit, en edes huomannut katsoa miltä se nyt näyttää… Noloa… Mari itse ei ole vielä päässyt kertaakaan näyttelyyn poikiensa kanssa vaan joku muu on ne tuonut ja noutanut palkinnot. No jospa Mari nyt vihdoin viimein pääsisi Littoisten näyttelyyn, tosin olemme jo sopineet alustavasti jos pojat eivät siellä saa mitään kun Mari on paikalla, hän jää jatkossa sitten kotiin J

Ei muuta kuin kuvasaasteeseen



Boxit valtasivat Nakkilan.

 

Niitä oli vierekkäin ja päälleikkäin...



Viralliset tuomarit taustalla.





Potku puhui suomea ja ruotsia...



Johanna arvosteli ensimmäistä kertaa Suomessa.



Kaunis Roosa jaksaa aina tehdä hommia näyttelyissä!

Lefu koearvostelussa :D

Jaahas tytöt, mitä siellä supistaan...

Minä & Ellu, tämän blogin kirjoittajatkin päässeet  yhteiseen kuvaan :D

Mitkä pallit <3



Puhtaan lumivalkoinen... Oisko Hannibal?



Kyllä sitä itseäkin ois jossain vaiheessa nukuttanut!

 

Läpi meni! Onnea Lefu!

 

Mää ite ja Tiinuska!



REMUS HYLKÄSI LAPSENSA! VAIN IRVISSÄ!

Kerroimme taannoin Remuksen ja tuntematton turkulaisnaaraan romanssista. Suhde näytti kiihkeältä ja hetken sitä olikin, mutta nyt Remuksen entinen morsian, Pulppi, hoitaa yksin pariskunnan kahdeksaa lasta helsinkiläisessä lähiössä.

"En mä tätä uskonut kun mulle luvattiin ruusukaalitarha ja yhteinen tulevaisuus", Pulppi huokaa.  

"Mun kroppa ei tule koskaan entiselleen, siinä
meni mun lupaava ura tanssijana."

Pulpilla ei ole edes varaa erillisiin sänkyihin, 

joten lapset nukkuvat kaikki yhdessä sängyssä!

"Isä, miksi hylkäsit minut", kysyy pieni Reetta surullisena.

Remus ei suostunut kommentoimaan asiaa.

Rottien korvista ja vähän kuulostakin

Rottien korvista ja kuulosta

Rotilla on pyöreät korvat, joita päällystää ohut karvapeite. On olemassa kahta eri korvatyyppiä, normaali ja perinteinen pystykorvainen rotta sekä dumborotta, jolla korvat sijaitsevat selkeästi alempana päässä.

Dumborotista voi lukea lisää täältä

Kuvia dumboista

Rottien kuuloaisti on erittäin hyvä, se on yksi tärkeimmistä aisteista. Omat rottani toimivat paljon kuulon varassa. Esimerkiksi kun ovat ulkoilemassa soffalla kanssani ja viereisessä terraariossa maaorava päästää kimeitä ja korkeita ääniä, osa rotista pakenee vällyjen väliin.

Korviin liittyviä sairauksia on vähän. Yleisin on korvatulehdus, tarkemmin välikorvatulehdus. Se alkaa niin, että pikkuhiljaa rotan pää alkaa menemään vinoon. Erityisen tärkeää olisi huomata tilanne ajoissa, koska antibioottikuurilla tauti saadaan pysäytettyä. Jos sitä ei hoideta, tilanne pahenee koko ajan kunnes tulehdus vaikuttaa lopulta niin, että eläimen tasapainoaisti vaurioituu eikä eläin pysy enää pystyssä.

Usein kuulee virheellisesti eläinlääkäriltä saadun tiedon, että pään asento palautuu normaaliksi antibioottikuurin tehotessa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tulehdus vaurioittaa tasopainoaistia eikä se voi siitä enää mihinkään palautua. Antibioottikuuri ainoastaan pysäyttää taudin etenemisen. Kun antibioottikuuri aloitetaan ajoissa eli vaikka pää olisi jo ehtinyt menemään jonkin verran vinoon, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että haittaisi rotan päivittäisi toimia, rotta voi siis tästä huolimatta elää ihan normaalin rotanelämän.

Rotilla voi esiintyä myös korvapunkkeja, mutta tämä on erittäin harvinaista ainakin Suomen oloissa. Tiedän 20 vuoden ajalta vain kaksi eri tapausta, joissa rottalassa on ”riehunut” korvapunkit.

Näistä linkeistä voi lukea lisää korvapunkeista

http://www.kesyrottayhdistys.fi/forum/viewtopic.php?f=6&t=10153

http://coldrats.wordpress.com/2013/01/19/korvapunkit-osa-ii/

Rottahan huolehtii korvien puhtaudesta yleensä erittäin hyvin. Varsinkaan korvakäytäviin meidän ihmisten ei tarvitse koskea :D Korvalehdissä olevat liat voidaan pyyhkiä pois kostealla pyyhkeellä tai talouspaperilla.