Rottien korvista ja vähän kuulostakin

Rottien korvista ja kuulosta

Rotilla on pyöreät korvat, joita päällystää ohut karvapeite. On olemassa kahta eri korvatyyppiä, normaali ja perinteinen pystykorvainen rotta sekä dumborotta, jolla korvat sijaitsevat selkeästi alempana päässä.

Dumborotista voi lukea lisää täältä

Kuvia dumboista

Rottien kuuloaisti on erittäin hyvä, se on yksi tärkeimmistä aisteista. Omat rottani toimivat paljon kuulon varassa. Esimerkiksi kun ovat ulkoilemassa soffalla kanssani ja viereisessä terraariossa maaorava päästää kimeitä ja korkeita ääniä, osa rotista pakenee vällyjen väliin.

Korviin liittyviä sairauksia on vähän. Yleisin on korvatulehdus, tarkemmin välikorvatulehdus. Se alkaa niin, että pikkuhiljaa rotan pää alkaa menemään vinoon. Erityisen tärkeää olisi huomata tilanne ajoissa, koska antibioottikuurilla tauti saadaan pysäytettyä. Jos sitä ei hoideta, tilanne pahenee koko ajan kunnes tulehdus vaikuttaa lopulta niin, että eläimen tasapainoaisti vaurioituu eikä eläin pysy enää pystyssä.

Usein kuulee virheellisesti eläinlääkäriltä saadun tiedon, että pään asento palautuu normaaliksi antibioottikuurin tehotessa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tulehdus vaurioittaa tasopainoaistia eikä se voi siitä enää mihinkään palautua. Antibioottikuuri ainoastaan pysäyttää taudin etenemisen. Kun antibioottikuuri aloitetaan ajoissa eli vaikka pää olisi jo ehtinyt menemään jonkin verran vinoon, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että haittaisi rotan päivittäisi toimia, rotta voi siis tästä huolimatta elää ihan normaalin rotanelämän.

Rotilla voi esiintyä myös korvapunkkeja, mutta tämä on erittäin harvinaista ainakin Suomen oloissa. Tiedän 20 vuoden ajalta vain kaksi eri tapausta, joissa rottalassa on ”riehunut” korvapunkit.

Näistä linkeistä voi lukea lisää korvapunkeista

http://www.kesyrottayhdistys.fi/forum/viewtopic.php?f=6&t=10153

http://coldrats.wordpress.com/2013/01/19/korvapunkit-osa-ii/

Rottahan huolehtii korvien puhtaudesta yleensä erittäin hyvin. Varsinkaan korvakäytäviin meidän ihmisten ei tarvitse koskea :D Korvalehdissä olevat liat voidaan pyyhkiä pois kostealla pyyhkeellä tai talouspaperilla.

EXTRA! EXTRA! YKSINOIKEUDELLA!

VAIN IRVISSÄ! KATSO KUVAT!

FinCh Zaya's Carrot Juice (tunnettu taiteilijanimellä Remus) on bongattu Helsingin yössä toistaiseksi tuntemattoman, nuoren naisen kanssa. Saamamme vihjeen perusteella kyseessä on turkulainen kaunotar. Remus on tähän asti liitetty milloin kehenkin julkkiskaunottareen, mutta Irvin toimittajan seurattua kuumia treffejä suhde näyttää kovin vakavalta. Tässä kuvallista todistusaineistoa teille, rakkaat lukijat:

Remus on tullut koko kansan suosikiksi upean äänensä ansiosta.

Kuka on hän? Kaunissilmäinen tummatukka näyttää vieneen urheilullisen Remuksen sydämen.

Pariskunnalla oli hauskaa yhdessä.

Keskustelu jatkui intensiivisenä koko illan.

Iltaa lähdettiin jatkamaan yhteiseen osoitteeseen...

...ja näin kiihkeissä merkeissä se päättyi!

Puhdastako?

Tuli mieleeni tässä tammikuinen näyttely. Itse olin sihteeröimässä rex rottia ja oli mielenkiintoista seurata toisen kotimaisen tuomarin arvostelua. Tosin Sari kirjotuttaa niin paljon :D ja minun käteni kramppaa, että ei siinä tarpeeksi saanut keskityttyä. Olisi erittäin antoisaa jos joskus näkisi sen päivän, että me suomalaiset viralliset tuomarit voisimme viettää näyttelypäivää keskustellen rotista. Valitettavasti meitä suomalaisia virallisia tuomareita on vain kourallinen, itseni ja Sari A:n lisäksi Sari K., Elina P. ja Nanna T.. Muilla ei taida enää olla oikeuksia voimassa. Eli viiden tuomarin voimin arvostellaan, ja kolme meistäkin kasvattaa myös aktiivisesti, joten ei todellakaan haluttaisi tuomaroida kauhean usein. Itse en edes niin pidä arvostelemisesta, en ole koskaan pitänyt, mutta aikoinaan minut "pakotettiin" hommaan, ei edes annettua mahdollisuutta kieltäytyä :D Mutta tosiaan tuomarointini onkin sitten ihan toinen juttu, voin joskus kirjoittaa siitäkin tarkemmin.

Eli tosiaan sihteeröidessäni Saria tuli arvosteluun rimpuilija Peppu-poikani. Jätkällä oli kova kiire koko ajan takaisin boxiinsa, sylissä kun ei sitten yhtään tykätä olla. No turhaan Sari pelkäsi, että Peppu puree, ei se ainakaan tähän mennessä ole koskaan purrut, joten tuskin Sarikaan tätä kunniaa olisi saanut. Ei siinä vielä mitään, mutta sitten Sari silitti Peppua vastakarvaan ja tukka jäi niille sijoilleen, olin ihan äimänä, kyllähän poika oli pesty tosin melkein viikko sitten, ei se nyt noin rasvaiseksi voi tulla noin nopeasti. En ajatellut asiaa seuraavaksi kuin vasta kotona, vaikka päivän aikana sileäkarvainen sijoitusnaaraani tuotiin näytille ja minulta kysyttiin miksi tällä on niin ihmeellinen turkki ja silitin tätä naarasta vastakarvaan ja sekin jäi paikoilleen, sileä naaras, mitä hittoa.

Muutaman päivän päästä tuli asiaa uudestaan mietittyä ja juttelin Tiinan kanssa. Hän kun on expertti tuossa rottien puunauksessa niin hän sanoi, että juu hän viimeistelee Groomers Goop huuhdonnan jälkeen kaikki rotat vielä Fairyllä. No voi hitto sanon minä, en minä selviä näistä nykyajan toimenpiteissä, pitääkö ne rotat nykyään sataan kertaan pestä ja kynnetkin vielä viilata... Luulin päässeeni helpolla, kun löysin GG:n, kun puhdasta jälkeä tulee niin helposti, mutta että vielä monen minuutin viruttelun jälkeen pitää Fairyllä pestä uudelleen, uuuuuuuh, eihän tämä homma mihinkään helpottunut.

Juu mutta muistakaahan kaikki rakkaat sijotuskodit ja miksei muutkin näyttelyttävät kodit, GG tulee huuhtoa turkista pois todella hyvin ja jatkossa ainakin annan rotiskoilleni pikapesun Fairyllä.

Onneksi helmikuun näyttelyä edeltää lomaviikko, ehkä saan tuplapestyä omatkin rottaseni!

Vilinää, vilskettä...

Huh huh
Suuren perheen ainoana äitinä ei ole aina niin helppoa, mutta sitäkin antoisampaa. Kotona on todellista vipinää ja vilskettä poikueiden tiimoilta. En valita :D

Vanhin poikue on Tupenrapinan poikue ja ne täyttävät tänään jo kuusi viikkoa. Kaikki muut ovat jo lentäneet pesästä paitsi yksi tuplarex russian blue tyttö, joka lähtee huomenna ystäväni Janinan avustuksella Suville Helsinkiin. Yhden rääpäleen päätin sitten jättää myös kotiini, rex russian buff tyttö Höyhenän.

Kuvia Tupen poikueesta täällä

Seuraavaksi vanhimmat ovat Rimppiksen vauvat, joista rexit ovat tällä hetkellä kaljuja :D Rimppis on ollut ehdottomasti todella hyvä emo ja mustankipeänä se usein poikasten ulkoillessa soffalla tulee makaamaan rinnan päälle ja kerjää hellyyttä, siinä tilanteessa poikaset jäävät kakkoseksi. Sileitä poikasia on vain kaksi, yllätys pink eyed white ja pitkätukka russian buff. Yksi rex tyttö on vielä vailla kotia, kiinnostuneet ottakaa yhteyttä zayasrats@gmail.com

Tässä vielä muutama kuva poikueesta

Nelkku synnytti sitten tammikuussa oman poikueensa. Eipä siihen odotettu syntyväksi sinisiä yllätyksiä, mutta niin siinä sitten kuiteski kävi. Nelkku on ollut myös leppoisa emo, ei hötkyile pienistä. Nelkku on myös synnytyksen jälkeen muuttunut silakasta päärynäksi, saas nähdä josko kilot palautuisivat kun poikaset ovat lähteneet pesästä. Vapaana tästä härpäkepoikueesta on vielä kaksi poikaa, joiden mieluiten toivoisin löytävän yhteisen kodin. Vapaana siis ovat sininen enkeli ja musta murjaani :D Tiedustelut samaan osoitteeseen kuin edellisenkin poikueen.

Tässä muutama kuva rääpäleistä

Neljäs poikue syntyikin sitten viime sunnuntaina. Zero-sijoitusnaaras sai suureelliset kolme poikasta! Voipi olla, että kaikki poikaset jäävät ystävien hellään huomaan :D

Tässä esittäytyy itse mamma Zero, sk russian blue

Ja tässä poikueen isä, taitaa olla niitä viimeisiä Asterixin nimeä kantavista poikasista, poikueen isä on nyt noin 2,5 vuotias rex buff. Siinä ehkä syy poikasten suureen määrään...

Tässä vauvat muutaman tunnin ikäisenä pesässään kun emo otti hatkat ja lähti etsimään lisää sisustustarpeita pesään...

Tässä poikaset ovat täyttäneet 3 vuorokautta. Kuvasta nähdään kuinka nopeasti ne todella kehittyvät.

Poikueessa kaksi urosta ja yksi tytöntyllerö!

Ja eihän tämä tähän lopu... Ensi viikolla saadaan lisää perheenlisäystä...
Niin ja unohdin kertoa, että sijoitusmamma Klaarakin kasvattaa vauvoja kovaa vauhtia Espoossa Roosan luona! Niistä sitten myöhemmin lisää.

Perttulan näyttely 12.1. sekä pienimuotoinen esittäytyminen

Perttulassa palelsi aika tavalla, niin rottia kuin ihmisiäkin. Onneksi assarina pysyy liikkeessä, ja niinpä vietin päivääni kantamalla Sarille kikkuroita sekä opettelemalla taas uutta konkareita kuuntelemalla. Rexejä ei ollut ilmoitettu paljonkaan, niiden lisäksi Sarilla oli muutama koestandardi sekä yksi katselmus. Saija kirjoitti ja Sari sanaili, ja itse yritin hoitaa boksit ajoissa pöydälle ja pöydältä pois. 

Omat rottani pärjäsivät varsin kivasti, joten eipä ollut turha reissu tämäkään. Zaya's Murderous Morgana, Bellan lapsi ja Pirun lapsenlapsi, sai puollon ja niinpä martenit saadaan nyt vihdoin koestanttuun! Nyt sitten vaan kaikki marsilaisten omistajat ilmoittautumaan. J Tiinan kasvatti Asshur nappasi myös laatuarvostelun, joten russian dove agouti siirtyy koestandardista standardiin. Saipa se myös Paras Koestandardi-palkinnon.

Saijahan ei PETiä harrasta, mutta itse kyllä yleensä ilmoitan sinne muutaman öttösen arvosteltaviksi, ja niin tein tälläkin kertaa. Kaikki tyttöset saivat KuMat, ja Asshur oli ROP4. Tällä kertaa mukana olivat Zaya's Hania eli Hedwig, Zaya's Dance With the Devil eli Bella ja Asshur, Astoria kotoisammin. Nyt siis myös Hedwig valmistui ja on Silver Pet Bellan tavoin, pitäisiköhän vallan kunniakirjat tilata ja laittaa seinälle...

Russian buff Zaya's Tippa Linssissä unilla kaverin kanssa.

Kylmää, kylmää...

Niin se esittely. Liityn siis Saijan seuraksi bloggaamaan, olen suht tuore tapaus näyttelyrintamalla, mutta aktiivit ainakin varmasti tunnistavat. Rottia minulla on ollut vuodesta 2008, ja Saijan kanssa tiivis yhteistyö alkoi parisen vuotta sitten, ja syveni ystävyydeksi yhteisten kiinnostusten ja huonojen juttujen myötä. Nyt siis opettelen rotista kaikkea mahdollista, toimin sijoituskotina Saijalle ja paimennan kolmea laumallista rottia sekä paria marsua. Rottien ja näyttelyiden lisäksi harrastan mm. käsitöitä, ja ompelen ahkerasti rotilleni kaikenlaisia virityksiä. Minut ja aviomieheni Pekan voi bongata useimmista näyttelyistä, ja moikkaamaan saa tulla, en ole pitänyt tapanani pureksia tuntemattomia. J