maanantai 12. syyskuuta 2011

Ruotsin näyttelyssä tuomaroimassa 10.9.2011

Ruotsin kesyrottayhdistys Svenska Råttsällskapet järjestää yleensä syyskuussa erityisesti pet-rotille suunnatun näyttelyn, nimeltään Stora Pet. Tänä vuonna he kutsuivat tuomareiksi Janina Kultasen ja allekirjoittaneen Suomesta. Pet-rotille oli tuplaluokat, ruotsalaiset tuomarit junioreille, ja me suomalaiset sitten avoimen luokan eläimille. Petluokka 1:sen arvostelivat siis Janina Kultanen avoimet & Tina Holmstedt junnut ja pet luokka 2:sen meikäläinen avoimet ja Jesper Pettersson junnut. Lisäksi oli vielä virallinen luokka, jonka arvosteli Astrid Bergman. Vähän harmitti, ettei tällä kertaa tullut ilmoitetuksi ainuttakaan omaa eläintä arvosteluun, ehkä sitten ensi kerralla. Agilityssä oli myös tuplaluokat, ruotsalaisin tuomarein.


Ruotsin näyttelykäytäntö poikkeaa jonkin verran suomalaisesta. Kaikkien rottien tulee olla rekisteröityjä, myös niiden jotka ilmoitetaan petluokkaan. Ruotsissa palkitaan neljä parasta Rop-sijoille. Junioriluokassa kilpailevat palkitaan keskenään, eli junnujen tuomari valitsee niistä neljä parasta junnujen Roppiin. Pet-luokassa toki naaraat ja urokset kilpailevat omissa luokissaan, eli Roppeja jaetaan Ruotsissa neljä: junnu naaraat, junnu urokset, avoimet naaraat ja avoimet urokset. Lopuksi kaikkien näiden Rop1-sijoille sijoittuneista valitaan päivän BIS Pet. Ruotsissa ei ole assistentteja, vaan omistajat tuovat rotat tuomarille, ilman bokseja. Niinpä näytteilleasettajilla on pieniä häkkejä, dunia ja kissankuljetusbokseja, joissa rotat majailevat päivän ajan. Pet-luokissa on myös kasvattajaluokka sekä jalostusluokka. Dumbot ovat Ruotsissa hyväksytty muunnos, ja standardiluokassa ne kilpailevat keskenään omassa luokassaan. Pet-luokassa dumbot kilpailevat samassa normaalikorvaisten kanssa. Vaikka Ruotsissakaan ei velveteen ole hyväksytty standardiin, saa niitä silti näyttelyttää petluokassa, ja minullakin oli yksi sellainen arvosteltavana.

Myös agility eroaa suomalaisesta, jokaisella agilitytuomarilla on oma agilityratansa, jossa on erilaisia esteitä. Ja agilityyn ei saa ilmoittautua paikanpäällä, vaan osallistujat ilmoitetaan ja maksetaan etukäteen ja kirjataan näyttelyluetteloon. Ruotsissa ei muutenkaan ole käytössä jälki-ilmoittautumismahdollisuutta, tai ainakaan niissä näyttelyissä joissa itse olen käynyt ei sellaista ole ollut.

Näimme Janinan kanssa kahdeksan jälkeen perjantai-illalla Viking Linen terminaalissa. Laiva lähti yhdeksältä. Pikainen käynti kaupassa, ja sitten istuimme hetken aikaa vaihtamassa kuulumisia neljän muun suomalaisen näyttelyyn tulijan kanssa laivan pubissa. Tarkoitus oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta taidettiin päästä sänkyyn vasta puolenyön tietämillä, koska juteltiin hytissä kahdestaan kaikkia rottajuttuja. Eipä sillä, itse en ole koskaan osannut nukkua kunnolla laivalla, ja nytkin tuli todella katkonaisesti nukuttua yhteensä vain parisen tuntia, tuskin olisin paremmin nukkunut vaikka olisin aiemmin pääni tyynyyn painanutkin. Laiva oli satamassa puoli seitsemältä paikallista aikaa, ja meille oli kerrottu että meidät haetaan kahdeksan maissa terminaalista. Siellä sitten istuskeltiin tylsistyneinä & väsyneinä odottamassa. Valitettavasti emme päässeet kuin terminaalin aulaan, jossa ei ole kahvilaa.Tällä kertaa ei oltu ainoita edes vaan terminaalissa oli muutakin porukkaa. Kello tuli kahdeksan, eikä ketään näkynyt, ”onneksi” meitä ”viihdyttämässä” oli pari ruotsalaista nuorukaista ja yksi vähän vanhempi, he istuivat juomassa olutta jota olivat ostaneet laivasta, ja pysähtyivät juttelemaan tupakalle ulos mennessään. Puoli yhdeksän jälkeen Astrid vihdoin tuli meitä hakemaan, kävellen. Hänen autonsa ei ollut suostunut käynnistymään, joten piti mennä julkisilla. T-Centraleniin menimme onneksi taksilla, meillä oli sen verran paljon kannettavaa, että se oli ihan hyvä ratkaisu. Molemmilla oli rottia menossa näyttelyyn myytäväksi, eikä niitä noin pitkälle matkalle voi kovin pieneen boksiin pakata, joten kannettavaa oli ihan riittämiin. Asemalla käytiin aamupalalla, ja sain vihdoinkin kahvia! Sitten matka jatkui paikallisjunalla Kallhälliin, jossa näyttely järjestettiin. Näyttelypaikalla oltiin kymmenen pintaan, eli silloin kuin arvostelut oli ilmoitettu alkavaksi. Valitettavasti näyttelyluettelossa oli tällä kertaa sen verran korjaamista, ettei päästy aloittamaan ennen kuin noin varttia vaille kaksitoista. Potku Holmstedt teki paljon työtä, että saatiin kaikki rotat luetteloon ja oikeille paikoille. Käytettiin sitten luppoaika juttelemalla tuttujen kanssa, ja meikäläinen hiukan valokuvaili. Niin, ja joi kahvia :).

Aloitimme arvostelun urosten luokasta, ja alussa tuntui että kaikki ovat yhtä hyviä, mutta kyllä siellä sitten erojakin rottien välille tuli ja käytössä oli arvosanoista A:n lisäksi myös AB ja B. Uroksia oli minulla arvostelussa 28 kpl. Roppien valinta ei ollut helppo tehtävä, lopulta valitsin seuraavat eläimet: ROP4: rex pew Ramses, ROP3: sk silver black dumbo Yesterday, ROP2 sk golden siamese Halcyon Tirich Mir ja ROP1: rex mink hooded Sanders Pete Makkonen. Kaikki sijoittuneet saivat KuMan joka on ruotsiksi Hederspris eli HP. Naaraita oli minulla arvostelussa 34 kpl, ja niistä oli vielä vaikeampi valita ne neljä Roppiin sijoittuvaa. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin seuraaviin: ROP4: sk curry Ladugårdens Honungsmåne, ROP3: velveteen russian blue european berkshire Bunny, ROP2: sk silver black american berkshire Sanders Limelight ja ROP1: sk agouti dumbo Zickan’s Paranoia. Naaraista jouduin valitettavasti hylkäämään yhden, koska sen hengitys vinkui. Muuten taso oli hyvä, itse nipotin ehkä eniten likaisista hännistä ja katkenneista viiksikarvoista. Haavojakin näkyi, mutta ei onneksi kovin pahoja eikä paljon. Suurin osa oli erinomaisesti näyttelyyn laitettuja, ja kaikkien luonteet olivat hyviä. Välillä tuntui, että kaikista arvosteluista tuli ihan samanlaisia. Itse arvostelin englanniksi, eikä aina meinannut löytää oikeaa sanaa, ja pari kertaa sihteerini Mia Florentin kirjoittikin sitten ruotsiksi sen mitä yritin sanoa. Lopuksi minulle oli ilmoitettu vielä pari kasvattajaluokkaa, joista toinen vain esitettiin. Sen totesin erinomaiseksi, joten myös Ladugårdens kasvattajaluokka palkittiin HP:lla ja se oli näin ollen myös paras pet-kasvattaja. Pari eläintä oli ilmoitettu jalostusluokkaan, mutta niitä kumpaakaan ei tuotu sitten arvosteluun. Voi olla, että siihen vaikutti sekin, että meillä alkoi olla aikamoinen kiire että saatiin palkinnot jaettua ennen kuin piti lähteä takaisin satamaan. Lopuksi meidän piti vielä valita oman luokan paras, eli minä valitsin parhaan petluokka numero 2:sen eläimen. Vertasin siis keskenään junnujen ja avointen ROPpeja. Kyseessä oli liki mahdoton tehtävä, lopulta valitsin parhaaksi Sanders Pete Makkosen. Janina valitsi parhaan petluokka ykkösestä, ja sitten meidän piti vielä päättää kumpi on parempi, minun vai Janinan ”kaikkein paras”. Pidin pääni ja pienen sanailun jälkeen koko näyttelyn parhaaksi valittiin Sanders Pete Makkonen, joka sai sitten vielä kiertopalkintopokaalin. Täytyy kyllä sanoa, että oli todella vaikea valita ”parhaista parhainta”, ne olivat kaikki niin hyviä rottia, että toivottavasti omistajat ovat ylpeitä rotistaan ja myös omasta rotan näyttelyynvalmistelu taidostaan.



Ruotsin systeemi ilman assareita on mielestäni ihan helppo siinä suhteessa, että omasta mielestäni pystyn arvostelemaan rotan riippumatta siitä kenen rotta on kyseessä. Paikoin ihan unohdin kuka rotan oli minulle antanut, koska kaikki eivät jääneet viereen seuraamaan arvostelua, ja sitten piti huhuilla vähän että rotta myös haettiin pois arvostelusta. Tosin oli siellä muutama sellainenkin, jotka olisin mieluusti pitänyt itse ;) . Tuomarilla ei myöskään mene aikaa boksien availuun, kun rotan saa suoraan käteen. Näytteilleasettajille tämä systeemi tietysti asettaa enemmän vaatimuksia, pitää itse seurata mikä rotta on milläkin pöydällä menossa (pöytien edessä on näkyvissä numerot, joista sihteeri kääntää esille seuraavan rotan numeron, jonka perusteella ihmiset tuovat rotat pöydille). Välillä sai rottia odottaa pitkänkin aikaa arvosteltavaksi, koska vaikka oikeat omistajat löytyivätkin, eivät he useinkaan pitäneet mitään kiirettä rotan tuomisessa. Itse toivoisin tähän ripeyttä, etenkin jos on kiire arvostella niin toivoisi että rotat tulisivat pöydälle heti kun edellisen jälkeen on saanut kädet desinfioiduksi. Toki on haastavaa seurata useamman pöydän numeroita yhtä aikaa (parhaimmillaan olen itsekin ilmoitellut rottia niin että saa seurata viittä eri pöytää yhtä aikaa, että kuka on menossa seuraavaksi ja minne), etenkin jos on vielä agilityynkin osallistumassa. Tästä huolimatta olisi kiva, että omistaja edes näyttäisi siltä, että yrittää saada rotan tuomarille. No, kyllä me sentään tällä(kin) kertaa ehdittiin laivalle ajoissa, vaikka kiirettä vähän lopussa pukkasikin. Yksi asia jäi vähän harmittamaan: en muistanut kuvata rottia juuri ollenkaan. Olisi ollut mukava saada niitäkin muunnoksia kuvattua, mitä Suomessa ei tällä hetkellä ole, ja muutenkin olisin voinut kuvailla hienoja pet-rottia.

Satamaan lähdettiin heti kun olimme saaneet palkinnot jaettua, Astridin mies oli kuin olikin saanut auton korjattua ja tuli meitä hakemaan. Laivalle päästyämme kävimme vielä syömässä ja kaupassa. Hytissä hieman vertailimme arvosteluja Janinan kanssa, mitään kovin suuria eroja ei huomattu vaikka eivät kaikki tietysti samaa arvosanaa meiltä saaneetkaan. Huomasimme myös, että meille oli ilmoitettu eri eläimiä yllättävän paljon, joten emme ihan kaikkia samoja edes arvostelleet. Kaikenkaikkiaan oli oikein mukava ja antoisa reissu, kiitoksia vaan SRS ja kaikki ne ketkä siellä näyttelyssä olivat töissä ja huolehtivat meistä tuomareista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti