sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Uutta verta Hollannista

Saatiin viime tiistaina vähän "hollannintuliaisia". Elina, Sini ja Maiju kävivät isoilla eläinmessuilla Hollannissa, ja veivät meiltä pari ennalta tilattua rottaa sinne. Takaisin ei meille ensin pitänyt tulla mitään, mutta messuilta oli kuin olikin löytynyt russian silvereitä. Tästä saimme tiedon sunnuntaina, ei kun äkkiä miettimään minne saamme rotat karanteeniin. Siskollani Valpalla ei tällä hetkellä ole omia rottia, ja hän olikin oikein innoissaan ja lupautui ottamaan rotat pariksi kuukaudeksi karanteeniin kun varovasti asiaa tiedustelin. Ja onneksi Valpan avomies Janikin suhtautui myötämielisesti ajatukseen.


Tiistai-illalla matkalaiset saapuivat Turkuun, ja saimme haettua meille tulevat rotat. Kyseessä oli kaksi naarasta, toinen noin 6kk ja toinen noin 8kk. Nuorempia ei valitettavasti löytynyt. Toisella on jo ollut yksi poikue, mutta vähän tulee kyllä kiire näitä käyttää, heti vaan sitten pitää astuttaa kun on karanteeni ohi. Russian silvereitä ei kauheasti Suomessa ole, ja toivotaankin että tällä pystytään vähän niiden kantaa elvyttämään. Kyseessä on mielestäni tosi kaunis muunnos, sitten kun se pohjaturkkikin on oikeanvärinen eikä liian vaalea kuten usein on. Tytöt olivat vähän hämillään matkasta, mutta oikein hyvin käsiteltävissä ja sylissä rauhallisia. Tietysti takana oli rasittava matka, ja kaikki uutta nyt, toivotaan että rotat eivät kovin pahasti muutoksesta stressaa. Toistaiseksi on ainakin mennyt kuulemma ihan hyvin, vaikka toinen tytöistä onkin vähän tuhissut kaltereitten välistä. Eiköhän se siitä kun kotiutuvat, nyt pääsee onneksi luonnettakin seuraamaan sen aikaa kun ovat karanteenissa, ja emme tietenkään sitten käytä rottia jos ne eivät ole luonteeltaan ok. Mitään sukutauluja ei valitettavasti rotille saatu. Omaa kaksikkoa noutaessamme saimme nähdä myös muut tuontieläimet, ja kyllä me niistäkin rotista olisimme itsellemme ottaneet osan (ei saatu lupaa vaikka kuinka kinuttiin...). Saavat asianosaiset kuitenkin itse kertoa niistä sitten. Toiveissa on, että mekin saamme näitten jälkeläisiä jossain vaiheessa.


Veimme Valpalle rotat ja häkin tarvikkeineen, ja jätimme sinne varmuuden vuoksi myös noutomatkalla käytetyn boksin kasseineen. Sitten Saija heitti vielä minut kotiin. Heti kotiin päästyäni heitin kaikki hakumatkalla päälläni olleet vaatteet pyykkiin ja kävin suihkussa. Saija teki samoin kun viimein yhdentoista maissa oli päässyt omaan kotiinsa. Emme halua, että näiden tuontien ohessa tulee mitään tauteja omille rotille. Seuraavaksi menemme katsomaan näitä rottia vasta Grand Gala -näyttelyn jälkeen, onneksi Valpalla on rotista kokemusta ennestään niin tiedetään että hän pärjää rottien kanssa, vaikka me ei siellä usein käydäkään.


Tämmöiset tytöt sieltä tuli:



3 kommenttia:

  1. Vau, onnea teille näistä ja toivottavasti näistä saatte sitten uutta jalostusmateriaalia. Pidetään peukkuja pystyssä kovasti!!

    VastaaPoista
  2. Juu eihän nämä mitään kukkasia ole ulkomuodoltaan, mutta toivottavasti näiden avulla ei tarvitsisi taas ihan alusta asti lähetä :D

    VastaaPoista